93. Ihmissuhdesääntöjä Amerikasta

Amerikkalaisessa deittailu-oppaassa 'The Rules for On-Line Dating' (Ellen Fein ja Sherrie Schneider) seurustelu tuntuu määrittyvän niin, että joka viikonloppu tavataan. Että mies kysyy viimeistään keskiviikkona sähköpostilla naiselta seuraavasta viikonlopusta.

Kirja teki myönnytyksiä pitkille välimatkoille, esim. eri osavaltiosta toiseen, jolloin viestittely ennen ensimmäisiä treffejä eli "nolla-tapaamista" voi jatkua 2 kertaa pitempään kuin samassa kaupungissa asuvien.

The Rules on suunnattu pelkästään naisille (sillä miehet vain hölmöilevät ajattelemattomasti miten vain, eivätkä edes lukisi Säännöistä tai pyrkisivät rikkomaan niitä) ja kirja ilmeisesti loppuu onnelliseen avioliittoon. Tekijät ovat sitä varten tehneet erillisen kirjan: "The Rules for Marriage: Time-Tested Secrets for Making Your Marriage Work".

Rakkaudenkin teoria, kaiken teoria kiinnostaa. The Rulesissa naiset laittoivat kuvallisen ilmoituksen ja saivat esim. 200 vastausta. Naiset odottivat passiivisesti, kuka mies on Kiinnostunein. Mieheltä odotettiin aloitetta ehdottaa tapaamista, ja melko pian.

Nainen hillitsi itseään, ettei saa vastata alle 24 tunnin kuluessa, ettei ole liian innokas. Eikä koskaan saa lähettää sähköpostiviestiä viikonlopun aikana perjantai-illasta sunnuntai-iltaan, ettei vaikuttaisi yksinäiseltä ja epäsuositulta - ikäänkuin ei olisi viikonloppuna muka parempaa tekemistä (esim. deittailua tai kutsuja) kuin istua kirjoittelemassa... Esittäminen, se miltä näyttää, on tärkeää amerikkalaisille ainakin.

Commitment eli sitoutuminen on Rulesissa hyvin tärkeää. Ehkä taustalla on se syvä geneettinen tarve, että nainen on oletettavasti joutunut ennen pitkää raskaaksi ja lapsivuoteeseen, ja silloin suuri tarve on ollut, että joku pitäisi huolta. Ehkä siitä jää tarve, että käyttökelpoisin mies olisi sellainen, joka olisi eniten 'hulluna' naiseen - kaikkein kiintynein ja rakastunein häneen, kaikkein kiinnostunein ja innostunein hänestä. Yhdessä rakastetaan Naista...

Kun mies sanoo naiselle: "Olet kaunis!" se viestii, että mies pitää naisesta sellaisena kuin tämä ON, passiivisenakin, lasta odottavana, tai sairaana. Naisen ei tarvitse TEHDÄ mitään, silloin kun hän ei voisi olla aktiivinen esim. lapsen odottamisen takia.

Kuulemma teinitytöt yrittävät jotenkin testata, pitääkö kundi 'oikeasti', olemalla vaikkapa hankalia tai vaikeasti saavutettavia. Tuollainen on vähän kuin 'kullanhuuhdontaa', jos olettaa, että esim. 200:n joukosta jäisi jäljelle joku paras, kaikkein innostunein, joka pitäisi naista arvokkaampana aarteena kuin kukaan muu.

Olemalla vaikea saa varmaan karisteltua ensiksikin kaikkein pinnallisimman tyypin, joka on tottunut kaikkein helpoimmalla menestymään - joka siirtyy viereiseen kukkaan. Samoin karisevat myös epävarmat tyypit, jotka luulevat, että tyttö haluaa päästä eroon heistä. Luonnonvalintaahan kaikki on. Toisaalta 'sitkeäkin' tytön piirittäjä voi olla hyvinkin 'peluri', joka haluaa sinnikkäästi voittaa tälläkin kertaa, vaikeankin haasteen. Tai sitten kaikkein kiinnostunein.

***

Luin kääntäjä Kyllikki Villan (1923-2010) kolme 'lokikirjaa', joissa hän kertoi itsenäisistä matkoistaan yksinään rahtilaivoilla Etelä-Amerikkaan, vanhoillakin päivillään, 75-vuotiaana. Hän oli hyvin 'naisellinen' ikäihmisenäkin, pyrki vaikuttamaan viehättävältä ja tavoitteli flirttiäkin tai huomiota vanhoilta miehiltä tai miksei nuoremmiltakin.

Varsinkin viimeisessä kirjassa reissaaminen omin päin Argentiinassa, Chilessä jne. tuntui Villasta 75-vuotiaana jo hieman raskaalta, ja monesti hän kaipasi teksteissään, että hänelläkin olisi mukanaan mies, ettei tarvitsisikaan yksin selvittää kaikkia ongelmia, vaan mies voisi hoitaakin hänelle sen hankalan lippuasian, hotellin löytämisen yms. "Toisilla on miehensä", hän kaipailee, itse ypöyksin. - Tuossa oli kiinnostavaa se ristiriita, että KUN hän kuitenkin oli itsenäinen ja reipas ja seikkaileva nainen, joka pärjäsi kaikkialla. SILTI hänelläkin esiintyi 'lapsivuoteelta' kumpuava haave voida saada olla myös passiivinen ja antaa toisen hoitaa.

Ja onhan niinkin, että äiti ryntää hoitamaan lasta, heti jos tälle tulee hätä, ja perheenäiti hoitaa miestäänkin ohessa, mutta saako perheenäiti itse hoivaa kun väsyttää tai tulee hätä? Pitäisihän hänen saada!

Pyörittelen elämän mysteereitä... Mitä ihminen haluaa? Ihminen haluaa kaikkea, kaikenlaista, mitä milloinkin. Kaiken minkä voi.

Elämisessä ja 'vanhenemisessa' on kiintoisaa oman ymmärryksen kasvu (ainakin itse kuviteltu). Muodostaa maailmankatsomuksia ja kokee löytäneensä joitakin ratkaisuja ikiaikaisiinkin arvoituksiin. Esim. Mika Waltarissa oli erikoista, miten nopeasti ja nuorena hän tuntui löytäneen vanhuuden viisauden (jo 21-vuotiaana paluumatkalla Istanbulista). Toisaalta hän ikääntyikin nopeasti ja kai osin alkoholisoitui.

"Älä pelkää, ei elämä ole sen arvoista!" sanio Waltari. Loppujen lopuksi kaikki oli "Yhdentekevää...", Waltarille ensin ja vasta myöhemmin Camus'n Sivulliselle.

Thackeray laittoi "Vanity Fair" -romaaniinsa onnellisen lopun, rakastavaiset saivat toisensa, mutta viimeisillä riveillä hän suhteutti tarinan: "Ah! Turhuuksien turhuus! Kuka meistä on onnellinen tässä maailmassa? - - Suljetaan nuket laatikkoon, sillä näytelmämme on lopussa." (The End).

Telkassa oli vuosia sitten ulkomaalaisissa avioliitoissa ongelmiin joutuneita naisia: "No Kun se niin Palvoi ja Jumaloi mua, niin Enhän mä Voinut olla Rakastumatta siihen!" selitti eräs.

Naiset on persoja palvonnalle. Siitä jatkoyhteys niihin yksityiskohtiin, miten naisesta olisi kivaa, jos mies 'osaisi arvata ajatuksia' eli tekisi asioita pyytämättä ja tilannetajulla. Onnelliseksi ja rakastetuksi itsensä tunteva nainen on kiitollinen ja antaumuksellinen ja kaipaava.

Oikeastaan rakastavaan vuorovaikutukseen olisi olemassa kaava: esim. mies osoittaa mahdollisimman paljon kiinnostusta naiseen (alkaen vaikkapa: "Olet kaunis!! Viisas! Hieno! Kaikista ihanin!!") ja JOS nainen kaipaa huomiota ja rakkautta, hän on vastaanottavainen ja ilmaisee tai vihjaa kaipaavansa huomiota. Tavallaan aivan mekaanisesti ihmiset voisivat vihjailla toisilleen: "Arvaatko mitä kaipaisin nyt?" mihin voi vastata mitä tahansa hienovaraisen positiivista: "Haluaisit että..." ("huomaisin miten kaunis olet tänään?" tms)... "Hm, no ei tai ehkä joo mutta entäpä mitä muuta??"