96. Pamfletteja ja politiikkaa

Luin Into-pamfletteja. "Koheltajaksi" kutsutun tai itsekin itseään kutsuvan Jussi Förbomin "Hallan vaarasta" en ymmärtänyt paljon. Yksi puhuu puista, toinen metsästä.

Jussi Halla-ahon blogeja luin kerran vuosia sitten yhdeltä istumalta pitkän tovin, mutta en pitänyt niistä. Vaikka niissä olisi välistä oikeaakin asiaa, liian paljon oli ala-arvoista. Sotilasjuntan kaipaaminen Kreikkaan ja niskojen nakkelu Korkeimmalle Oikeudelle sai miehen lopultakin vaikuttamaan kuin joltain häntäpään lapualaiselta. Sääli sivistystä ja koulutusta.

Tuomas Martikaisen Suomi Remix oli asiallinen. Sen mukaan kaikki kansat vain sulautuvat? Huh! Yhdeksi spartalaisten maúttoman pahaksi mustaksi keitoksiko?.

Husain Muhammedin (vihr) "Yhdessä erilaiset" luin Espoon Leppävaaran kirjastosta: vuonna 1980 syntyneen kurdin ajatukset sattuivat vaalikoneessa lähimmäksi omiani, mutta en hevin täysin erilaisesta kulttuurista tulevaa ihmistä äänestä. Vaikka olisi 'voissapaistettu'. (Kari Suomalainen keksi aikoinaan että Jeltsin on ns. voissapaistettu ryssä.)

Pitäisikö lukea rinnakkain Husainin ja Halla-ahon nettiväittelyt, enkä tiedä etukäteen kummalle puolelle kallistuisin. Jussi Halla-ahon "Kirjoituksia uppoavasta lännestä" on vielä käsiini saamatta, kovin varattu, liianko vähän ostettu kirjastoihin, verrattuna vaikkapa Husainin kirjaan, jota on varmaan 6 kertaa enemmän, vaikka lukijakuntaa on hyvinkin 6 kertaa vähemmän.

Ennen 1970-luvulla pidin paljon eksoottisista ihmisistä, kun heitä oli niin vähän täällä SF-maassa, Sovjet-Finlandissa... Ensimmäinen tapaamani afrikkalainen/-amerikkalainen kysyi minulta 1978 Helsingin keskustassa tietäisinkö missä olisi Sex-Shop? En tiennyt.

Kerran harvinaisesti peräti kaksi eksoottisen-rotuista tuli toisiaan vastaan Nervanderinkadulla, kadun vastakkaisilla puolilla. Heilauttivat kättä toisilleen tervehdykseksi. kun eivät varmaankaan tunteneet, muuten kuin värillisestä ulkonäöstä, että rotuveljiä olivat. Rotunaisia ei ajassa näkynyt.

Nimi ei pilaa ihmistä vaan ihminen nimen, jonka jälkeen kaikki nimet muuttuvat vuorollaan loukkaaviksi, koska muistuttavat jostakin asiasta. Käykö Perjantai nimeksi henkilölle, jolle päivä on viikon tärkein perjantai-rukouksineen? Afrikassa lapsia nimetään syntymäpäivän mukaan, esim. YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan on etunimeltään Perjantai. Kuten Robinson Crusoen kumppani.
Monikulttuurisuus on kivaa mausteeksi. Käyn katsomassa eksoottisten maiden elokuvia, kun amerikkalaisia esitetään kyllästymiseen asti. Raja voi tulla vastaan. Ehkä puolalaiset eivät tarpeeksi piitanneet silloin kun natsit hävittivät kuusi miljoonaa juutalaista, koska näitä oli Itä-Euroopassa vielä niinkin paljon eli näkyvästi, paikoin kymmeniä prosentteja väestöstä. Lännempänä ja Suomessa oli tilanne toisin.

Ehkä uusia jugoslavioita ja pohjoisirlanteja ladataan juuri nyt.. Muiden katastrofien lisäksi.

***

Missään en ole nähnyt vertailua: suomalainen vs. ulkomaalainen kerjäläinen? Suomalainen tarvitsee pienen summan, jonka koottuaan ostaa "bussilipun" tai pullon. Tarve rajallinen. Mutta jos Romanian romanille antaisi vaikkapa 10 euroa, 50 euroa tai 100 euroa, lopettaisiko hän päiväurakkansa ja lähtisi iloisena ostamaan tarvitsemaansa? Ei, jos kerjääminen on bisnes, jonka tavoite on voiton maksimointi. Kotipuoleen voisi lähettää sata euroa, tuhat euroa tai satatuhatta euroa, vaikkapa talonostoon, jos liigan pomo ei veisi rahoja. Tasku on pohjaton.

Äärellinen vastaan ääretön, puut vastaan metsä. Rajalliset ja rajattavat ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta rajattomat eivät.

Siinä on myös kehitysavun ongelma. Jos tavoite olisi rajattavissa, jos maailmassa olisi pysyvä väkiluku, esim. 1 miljardi, kyse olisi vain jakamisesta ja kohtuullisuudesta, niin että kaikki saisivat osansa. Mutta kun näin ei ole. Monessako vuodessa viimeksi on tullut 1 miljardi ihmistä lisää, kymmenessäkö? Joka vuosi väkiluku kasvaa 100 miljoonaa. Joka kuukausi maailmassa on 1-2 Suomen verran lisää väkeä.

***

Luin ex-meppi Esko Seppäsen muistelmat. Sellaista venkoilua ja asioiden vääntelyä, että tuli aivan Paavo Väyrysen kirjat, kuten "On totuuden aika 1 ja 2" yms. mieleen. Joitakin hyviä - jälkiviisaita - ajatuksia.

Seikkailija Seppänen. "Kansanedustaja putosi katolta" (Ilta-Sanomien myydyin politiikkalööppi, aikoinaan.) Omakotitalonsa Pitäjänmäellä. Esko aloitti partiossa ja Oulun Kokoomusnuorissa. Liukui kauppakorkeakoulussa Liberaaleihin. Eskon ollessa matkoilla jotkut olivat piloillaan laittaneet hänet kommunistien ehdokkaaksi kauppasurkean ylioppilaskunnan vaaleissa ja Esko meni yllättävästi läpi.

Esko Aho, Esko-Juhani Tennilä ja Esko Seppänen tekivät kuulemma aikoinaan Eskojen liiton Esko Ahon nostamiseksi presidentiksi. Esko S:n vanhin poika Kaapo (1973-2010) teki kv. bisnesuraa Bertelsmannilla kuollessaan nopeasti edenneeseen syöpään. Eskolla on Parkinsonin-tauti. Taikuri-poikaa Iiroa ei kirjassa mainittu.