Lueskelin Toivo Pekkasen: "Lapsuuteni". Jostain näin vihjeen, että se olisi hyvä lapsuuskuvaus. Olin vähän pettynyt kirjailijan (akateemikon!) epävarmuuteen: hän tekee paljon varaumia "muistaakseni" tai "en muista"... tavallisen muistelijan tavoin, eli ei kirjoita itsevarmaa, vahvaa fiktiota. Hän välttää esittämästä vahingossa epätosia väitteitä...?
Hyvin liikuttava, joskus jopa järkyttäväkin köyhyyskuvaus. Kotkan kaupunki on kuvattu varsin ohuesti. Ei täysin käy selväksi, miksi juuri (Pekkasten) kivityömiehen ja pyykkäri/ahtaaja-vaimon ehjä 4-lapsinen perhe elää Kaikkein suurimmassa kurjuudessa ja nälässä, verrattuna kaikkiin naapureihin (noin v. 1906-20).
***
Pekkasen rinnalla luin Seikko Eskolan "Historian kuolemaa ja kulttuurien taistelua" (viittaus Fukuyamaan ja Huntingtoniiin). Kirjassa on essee mm. "Täällä Pohjantähden alla" -teoksen tunnetuista historiallisista virheistä. Eli Linnahan kirjoitti vahvan teoksensa juuri päinvastoin kuin Pekkanen: vailla epävarmuutta esittäessään kirjailijan vapaudella aivan epätosiakin asioita.
Luin Pohjantähden Osmo Soininvaaran ylistyksen vuoksi joitakin vuosia sitten. Se kuului isänikin kirjakokoelmaan Pekkasten tavoin. Pohjantähtihän on erinomainen romaani minustakin, tasapuolinenkin, sitä ei vain silti pidä erehtyä pitämään pätevänä historiankirjoituksena. "Olisi Voinut Olla" -jossittelu on romaanin oikeus.
Pohjantähdessä kuvataan tunnetusti pappisperhettä, joka on taustaltaan ruotsinkielistä yläluokkaa, mutta tällaisia pappeja ei ajan todellisuudessa ollutkaan. Papeiksi kouluttautuneet tulivat kaikki köyhistä suomalaisista perheistä. Pohjantähden peruslähtökohta on se vääryys, miten pappila yrittää riistää suota kuokkineelta torppariltaan Koskelan Jussilta ne maat, jotka tämä on raivannut, mutta yhtään sellaista tapausta, että pappila olisi yrittänyt ottaa takaisin torpparinsa raivaamia maita, ei historiantutkimus ole Suomesta löytänyt. JNE.
Kuulin jonakin kesänä Radio Peilistä (tai sen seuraajasta Yle Puheesta, joka oli mieli-radiokanavani Mondon ohella ennen kuin alkoi lähettää urheiluselostuksia) mielenkiintoisen radioväittelyn Tuntemattomasta sotilaasta. sen ilmestymisen ajalta!! Kukaan, keskustelun upseeri-edustajakaan, ei kiistänyt, etteikö teos olisi erinomainen romaani. Siitä oltiin yksimielisiä! Vain siitä naristiin, että teos on OSAtotuus, joka on vaarassa tulla esitetyksi lopullisena KOKO totuutena, (eräänlaisena Pyhänä Raamattuna). Perusteita: esim. Linnan kirjan henkilöt ovat 20-vuotiaita nulikoita, (poikkeuksia Rokka ja naapurinsa Suen Tassu), kun todellisuudessa enemmän sotimassa oli 30-40-vuotiaita aikuisia perheellisiä miehiä, joiden katsomusmaailma oli erilainen.
Mieliimme iskostuu ja iskostetaan yksinkertaistuksia, joissa on selkeitä hyviä ja pahoja, vaikka asiat ovat monimutkaisempia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti