keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

86. Leif Salmen Akropoliilla

Leif Salmenin päiväkirjoissa on varsin mukava tyyli, niin arkea Helsingin Töölöstä kuin ajatusta. Luin "Neljännen tasavallan" (1994) kertaistumalta!

Salmen on hyvin vasemmistolainen, yhäti iäti 'kävelyllä Lenininpuistossa', mutta hänen kanssaan voi pallotella ajatusten tennispalloja ja huomata uusia asioita. (Ehkä joskus kokea vahingoniloakin, kun hän on oikein tuohtunut...) Salmen kuvaa myös itseään: viikonloppuisän roolia ja rahapulaansa, jota pääsee ilmentämään vihanneskeiton syönti...!

***

Lukiessani Leif Salmenin 14 vuotta uudempaa esseekokoelmaa 'Alas Akropoliilta' (2008) herää hyväntahtoinen amerikkalainen kateus siitä, miten hän voikin asua kuukausia ja olla kotonaan sellaisissa kaupungeissa kuin Ateena tai Tunis.

Leif Salmen viettää kiintoisaa yksinäisen miehen elämää, puolet joka vuodesta ulkomailla, asuen kuukauden tai kuukausia kerrallaan eri puolilla Eurooppaa, vaikkapa Ateenassa, Triestessä, Tunisiassa ym. "jossa turhat ikävyydet (kylmyys, pimeys, kosteus, Helsingin Sanomien pääkirjoitukset jne.) eivät raskauta arkea." (Hän niin kovin kiivastuu muiden ihmisten tyhmyydestä).

Häntä kiinnostavat Montaigne, Robert Musil, Boswell ja tri Johnson, Chamfort, Richard Burton (Mekan kävijä), Carlyle, Greville, Gladstone, Spengler... joista ehkä muistakin lähteistä kuin Salmenilta voisimme lukea vastaavan hyvin...

Minulle kiinnostavinta on miten Salmen kulloisenakin aikana hahmottaa ja päivittää politiikkaansa, entisenä (kö?) kiihkeänä taistolaiskommunistina... Olen lukenut aiempansakin, "Kävelyllä Lenininpuistossa", ym.

Näyte AA (2008) s. 229 (suomentanut Arto Häilä).

"Kun aikoinani vastustin Suomen liittymistä EU:hun, tein suuren virheen, joka perustui varsin radikaaliin väärintulkintaan siitä, miltä maailma näyttäisi kymmenen vuoden kuluttua. Pidin jotakuinkin itsestään selvänä, että EU-projekti niin taloudellisesti kuin kulttuurisesti alistettaisiin käytännössä Yhdysvaltain hegemoniaan. - - en tajunnut, miten suuri kuilu - myös historiallisesti - levittäytyi 'reiniläisen' ja 'anglosaksisen' kapitalismin välillä. Uskoin, että integraatio johtaisi näiden kahden sulautumiseen - ja tämä visio herätti minussa hyvin pahoja aavistuksia niin demokratian kuin tasa-arvon ja kulttuurisen monimuotoisuuden kohtalosta.

"- - Demokratiaan kohdistunut uhka on - - torjuttu, koska laajentuminen 27 maan yhteisöksi on tehnyt keskitetyn liiittovaltion mahdottomaksi. EU on - - yhteistyöjärjestö, kansakuntien Eurooppa. Charles de Gaulle oli oikeassa ja Jean Monnet väärässä. Karolingien valtakunta ei palaa koskaan, sen enempää kuin Pyhä saksalais-roomalainen tai Napoleonin keisarikunta, natsien Tuhatvuotisesta valtakunnasta puhumattakaan.

"Vanhan Euroopan kunniaksi on sanottava, ettei anglosaksinen valtapiiri ole päässyt nielaisemaan sitä. - - Vaikka olenkin mieltynyt brittiläiseen kulttuuriin, näen - - myös sen heikkoudet."

(Salmenin 33 sanan virkkeitä kaikkine sivulauseineen ei jaksa kopioida lyhentelemättä - -)
Moni Salmenin virke on täpötäyteen ahdettu hänen laajaa tietämystään kaikesta mahdollisesta, historiasta, filosofiasta ja politiikasta.

Edellisestä Leif Salmenin kirjasta "Palatsi Bosporin rannalla" (2005) kirjasin ylös hänen yllättävän tunnustuksensa:

"Popper antoi 'tieteelliselle sosialismille' iskun, josta se ei toipunut."

Karl Raimund Popper (1902-1994) oli 1970-luvun Suomen 'porvariaatteen' guru. Minullakin on 1970-luvulla kirja-alesta ostamani "Avoin yhteiskunta ja sen viholliset" hyllyssäni, luettuna, (toisen samalla kertaa hankitun tiiliskivikirjan, Wilhelm Reichin 'Fasismin massapsykologian', vieressä).
Popperin mukaan tiede kehittyy yrityksen ja erehdyksen kautta.

"Tieteellinen tieto voi olla vain hypoteettista ja väliaikaista." - Popper.

***

Laitanpa ajatusten jatkoksi lainattuja mietelauseita päiväkirjani sisäkannesta:

"Neroja riivaa työhulluus". "Neroudessa on enimmäkseen kyse energiasta". Vrt. Edisonin "1 % inspiraatiota, 99 % perspiraatiota."

Jotkut keskittyvät hullun lailla yhteen asiaan, toiset säntäilevät hullun lailla hämmästyttävän moniin eri asioihin! Elämän ihanne olisi luova energisyys... Pistän vain ajatuksen kiertoon!

"Avioituminen vähentää yksilön luovuutta"... Uskottavaa: molemmat tasoittavat toistensa hulluimmat ideat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti