19. Venäläisyyden kiteytyksiä

VENÄLÄISYYDEN KITEYTYKSIÄ

Luin ulkomaankirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurénin "Tuokiokuvia Venäjältä" eli "Hulluja nuo venäläiset" (Teos & Söderströms 2009). Vertailin teosta aiemmin luettuun Outi Parikan "Äiti-Venäjän Aapiseen".

Venäjähän on (kuten Parikkaa aiemmin pyrin kiteyttämään)
1) autoritäärinen (olet joko tsaari tai orja?),
2) kollektiivinen ("porukalla" toimitaan)
3) vuoroin äärimmäisen kova, vuoroin pehmeä.
4) ankarat säännöt asettava, mutta noudattamatta jättävä.
5) tempoileva (lyhyet kampanjat)

Laurénin kirjasta tulkitsen omin sanoin seuraavia huomioita:

Venäjä on suurten vastakohtien maa (- kuten köyhien ja rikkaiden).
Venäjällä on kaksi todellisuutta (- ollaan joko maaorjia tai isäntiä?)

Säännöt ovat pikkutarkkoja (- maaorjan on toteltava?), mutta
sääntöjä rikotaan röyhkeästi (- isännälle ei aseteta mitään rajoja?)

Voitonpäivänä jokainen venäläinen juhlii (- on ison maan isäntä?)
Sotilasmahdista ja historiasta voi köyhinkin kansalainen ylpeillä.
Sovinismi kohdistuu - paitsi ulkomaihin - myös naissukupuoleen.

Venäjällä hallitsijat asettavat kansalle poliittiset puolueet,
eivätkä puolueet synny alhaalta kansanliikkeistä.

Kolmannes työntekijöistä on valtion ja kuntien viroissa!
(- Byrokratian ies, pikkuisäntiä, joita maaorjien pitää lahjoa?)

Venäläisen arkeen kuuluu juosta - jotta ehtisi ennen ruuhkaa ja jonotusta?
Aasialaiset tarkastataan pikkutarkasti (- eivät ole isäntiä vaan maaorjia?)
Kun venäläisellä on rahaa, hän alkaa näytellä tuhlailevaa mahti-isäntää?

Venäläinen haluaa matkustaa ryhmämatkoilla, kollektiivisesti.
Venäläinen haluaa jatkaa kotikutsuja yli yönkin, ettei tarvitsisi erota ystävistä.

(Lähdeteosten ruokkimana vääntelin taas rautalangasta tulkintaani.)