Luin lapsuudessani 1971 "uudistunutta" Apu-lehteä, jonka päätoimittaja oli hädin tuskin kolmekymppinen Eero Sauri (s.1938). Myöhemmin näin vertailuksi 1960-luvun uudistamattomia Pauli Myllymäen ja Tuomo Keon päätoimittamia Apuja, mm. Batman-villityksestä.
Iskelmälaulajatar Vieno Kekkosen nainut Eero Sauri ei ole jäänyt mieleeni yhdestäkään kirjoituksesta, mutta muistelmissaan hän tekee vaikutuksen hyvänä lehtien sisällön suunnittelijana! Apu asemoi itseään viihteellisen "halvan" Seuran ja asiakeskeisen Suomen Kuvalehden väliin ja hankki viikkolehdistä suurimman levikin monipuolisuudellaan. Avussa oli hämmästyttävä liuta vakituisia toimittajia ja valokuvaajia!
Ahmin yhteiskunnallisia reportaaseja, jotka avarsivat kuvaa maailmasta tai Suomesta. Biafra oli kova juttu, Osakan maailmannäyttely upea reportaasi! Vierailuni Japanissa, tai maailmannäyttelyissä Lissabonissa tai Hannoverissa, ei toteutunut.
Esko Helmisen tietopalstalta Avussa kysyin 1971 juuri perustettuun Suomen Sarjakuvaseuraan jäseneksi liittymisestä, mutta vastaus viipyi niin kauan, etten enää muistanut palstaa lukea. Maksoin jäsenyyteni vasta 1977 puheenjohtaja Timo Reenpään ohjeilla. Onneksi aiempien vuosien Sarjainfo-lehtiä oli silloin vielä ostettavissa.
Leo Tujusen Suomen Kuvalehdessä (Kuivalehdessä) pitkästyttivät mustavalkoisuus, maaseutu ja vanhusten jaaritukset. Otsikko "Nikaman niksauttaja" ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, juttu kansanparantajasta, varmaankin "Upponalle" Elina Karjalaisen. Isoja sivuja tuhlattiin valkoisiksi alueiksi. Vain kaksi sarjakuvaa, ikuisesti itseään toistava Touhulan perhe "Helmi ja Heikki" sekä "-ao-" Asmo Alhon kuivakka Matti Melkonen. Heikki Kalpa ja Seppo Jokikokko laativat helpohkon selkeitä ristisanatehtäviä, mutta vasta Kotilieden ristikon ratkaisusta voitin rahapalkinnon 15 markkaa. Kotiliedessä oli Asmo Alhon parempi sarjakuva Kieku ja Kaiku, johon Mika Waltari riimitteli hauskat tekstit.
Seura painettiin hitaasti ja se ilmestyi perjantain sijasta vasta seuraavan viikon keskiviikkona, ei todellakaan "jo" keskiviikkona. Seurassa oli ruoan, neuleiden ja söpöjen poseerauskuvien lisäksi rahvaanomaisen räväköitä ja seksikkäitä juttuja prostituutiosta, huumeista, rikoksista ja väkivallasta, jotka aiheet houkuttelivat minua teininä, mutta isä ei suostunut Seuraa tilaamaan "huonona seurana", vaan neuvoi ostamaan irtonumeron viikkorahalla, "jos joskus jotakin erityistä olisi". Ostin koulukaverilta hänen perheensä vanhoja Seuroja 20 pennillä (R-kioskilla 1,70 mk). Seurat olivat mieliluettavaa parturissa tai hammaslääkärin odotushuoneessa, varsinkin värikkäät sarjakuvasivut, Pupu Pirteästä Ratsupoliisi Kingiin.
Täytyy muistella ennen kuin alkaa unohtaa. Jukka Kemppinen (s.1944) muisteli Karhukoplan tahtovan Roope Ankan ensimmäisen kolikon, vaikka kopla rosvoaa suuria seteleitä. Onnenlanttia yrittää kaapata taikakaluksi vain Vesuviuksen noita-ankka Milla Magia.
Avussa oli Uuden Suomen poliittisen pilapiirtäjän Olavi Hurmerinnan, "Eino Ollin", pilakuva (Viikko-Sanomissa Hesarin "Kari"!). Seuran "Titu" Jorma Tiittanen ei noille pärjännyt. Avun värisarjakuvia olivat lukiolais-teini Justus (Archie) ja hypnotisoija Taika-Jim (Mandrake), mustavalkoisia kivikautinen Pulteri (B.C.) ja työtä kaihtava Lätsä (Andy Capp, jota luulin Flora-vaimonsa teinipojaksi).
Sarjakuvien ja Karin piirrosten takia vaihdoin Avun tilauksen Viikkoon, jossa olivat Masi, Liisa ja Lasse, Tenavat sekä Disneyn tarinoita, värisivuilla. Viikko-Sanomien kuoltua 1975 paluu väriä saaneeseen ja piristyneeseen Suomen Kuvalehteen.
Eero Sauri suosittelee lapsuutensa lukuelämyksistä Usko Kempin "Pyhän Trifonin aarretta" parhaana. Kaarlo Nuorvala puolestaan kirjoitti jopa 27 teosta vuonna 1945! Itse luin lapsena Usko Kempin "Sissinä lainavaatteissa" ja Kaarlo Nuorvalankaan nimi ei ole outo.
Saurukset mieleen tuova sukunimi Sauri on muutettu tavallisesta "Saarisesta". Toimittaja Seppo Sauri on Eero Saurin serkku, ja opettaja-serkun Markus Saurin poika on vihreä veteraani-poliitikko Pekka Sauri.
Eero Sauri kertoo mielestäni kiinnostavia vanhoja levikkitietoja Suomen lehtien myynnistä Ruotsissa: 16'000 Hymyä, 10'400 Apua, 3400 Helsingin Sanomia, 2400 Oulun Kalevaa, mutta vain 1700 Viikko-sanomia (joka oli silloin Suomessa 3. suurin viikkolehti).
Suomessa Hymyn levikki oli 65'000 vuonna 1963, mutta 300'000 vuonna 1968. Avun levikki oli 186'000 vuonna 1968, ja Uuden Avun 213'500 seuraavana vuonna 1969. Muita: Seura 140'000, Suomen Kuvalehti 100'000, Kotiposti 91'000, Viikko 80'000, Elämäni Tarina 33'000 ja teinityttöjen Hertta 13'500.
Vuonna 1974 Suomen Kuvalehden levikki oli pudonnut 75 tuhanteen ja Viikon 62 tuhanteen. Nuortenlehti Intron levikki oli 43'000, nimen muututtua Helpiksi 70'000, kilpailijan Suosikin 115'000. Kuninkaallisista raportoinut Jussi Talven Uusi Maailma myi 117'000 ja Eila Jokelan vanhanaikainen Kotiliesi 147'000; miestenlehti Jallu 103'000 ja Nyrkkiposti 110'000; Tekniikan Maailma 146'000 ja Monalisa 74'000.
Vuonna 1976: Apu 310'000 ja Seura 227'000. Vuonna 1977 Hymy 282'000, Jaana ja Anna 128'000. Saurin mukaan naislehti Anna, sisustuslehti Avotakka ja lasten sarjakuvalehti Nakke tekivät hyvää tulosta. (Tilasin Nakkea 1969, muistelen levikiksi parhaimmillaan 50'000, vajaa viidesosa Aku Ankan levikistä.)
Muistelmissa vilisee tietenkin nimiä: Apulehden kustantaja Olli Lyytikäinen kuoli vuonna 1978 matkalla Moskovassa! Hänen tilalleen hallituksen puheenjohtajaksi siirtyi Yrjö Kokko, jonka tilalle Seppo Laakso, jonka tilalle Eero Sauri. Talouselämä-lehden toimittajana muistettu Hilkka Kunnas oli lehtialan uudistajagurun Olli Heinosen puoliso tai leski, myöhemmin pappi Hilkka Olkinuora, tukholmalaisen suurlehden päätoimittajan Hannu Olkinuoran leski.
Eero Sauri mainitsee 403 sivulla valtavan määrän kohtaamiensa ihmisten nimiä, olikohan heitä valtavassa hakemistossa yli puolitoista tuhatta. (Kalle Päätalon 26-osaisessa 17'000 sivun elämäkerrassa esiintyy pari tuhatta henkilöä).
Esimerkki, miten Sauri täyttää muistelmiensa sivuja muiden matrikkelitiedoilla, tuttavansa Curriculum vitaella:
"Peräänantamaton, analyyttinen, verkostoitunut ja kultivoitunut Nella N: Me Naiset -lehden ilmoitusmyynnistä Sanoman Yritysjulkaisujen ilmoitusmyynnin markkinointipäälliköksi, äitiysloman jälkeen karriääriin, Ulkomaankauppaliittoon, American Expressin Suomen maajohtajaksi, Ifolorin toimitusjohtajaksi, lopuksi Eiran Lääkäriaseman toimitusjohtajaksi."
Jospa kehuen mainitut ostaisivat kirjoja, katsellakseen mainostustaan? Lahjoittaisivat ystävilleen kirjaa kertoakseen itsestään? Eero Saurin ydinosaamisalue oli viikkolehtien levikkien nostamisessa, ehkä muistelmakirjojenkin painosten paisuttamisessa.
*****
7704. Sauri, Eero: Apumiehenä, Sanomarenkinä. Lehtimiehen ja kustantajan muistelmat. s-38 /25.2.2022 (2019-21) Atrain & Nord 2021 Sid 381/403 sivua H37 lk.990.1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti