153. Kuittirunoilija ja omakustanteet

Luen mielelläni omakustannettuja kirjoja. Useimmiten niissä huomaa paljon korjattavaa, kun ei kukaan kustannustoimittaja ole siistinyt. Mutta rosoisuudessaan ne rikkovat kliseitä, niissä on jotakin aitoa alkuperäisyyttä. Tekijä ei yleensä ole vallitsevan muodin mukainen tyyliniekka, mutta hänellä on pakottava tarve kertoa mieltään polttava asia.
*
Taannoin, kun Helsingin Lasipalatsin suuri Bio Rex esitti intialaisia filmejä, poikkesin samalla Kirjakaapelissa ja jäin yli tunniksi lukemaan omakustannekirjailija Martti Ojalan jo kolmatta(!) elämäkerran osaa 'Vihdoinkin valtatiellä'. Armeijan vakinaisesta palveluksesta eläköityneen kanta-aliupseerin (evp.) markkinointia ja yritteliäisyyttä ja varsinkin matkoja, suomenkielen taidolla ja suomalaisella maailmannäkemyksellä. Yllättävän sujuvaa, reipasta tekstiä! Joitakin tahattomasti naurattavia kohtia. Ehdin Kirjakaapelissa koko kirjan lukea (noin 200 sivua), kunhan kursorisesti joitakin kalastuskuvauksia hypin yli.
*
Esimerkki tarkoittamasta hauskuudesta: kirjoittaja vaimoineen sekä tuttavapari lähtivät Barcelonaan asti viettämään merkkipäivää. Yhtenä matkapäivänä vaimot lähtivät bussiretkelle Andorraan ja miehet jäivät keskenään. He keksivät, että ottavatkin lennon Mallorcalle.
Onnistuivat suomeksi retkensä tekemään, kävivät perillä oluella ja sitten illalla kehuskelivat vaimoille, jotka eivät uskoneet, ennen kuin lentoliput saivat nähdäkseen, että kyllä: "Oikein ulkomailla Mallorcalla asti me ollaan sillä aikaa käyty!"
*
Hauskasti kerrottu, mutta kustannustoimittaja tarkentaisi: "Tai Espanjaahan Mallorcakin on, mutta saari kuitenkin. Kun taas Andorra onkin ulkomaa Espanjan ja Ranskan välissä."
*
Barcelona on fiksumpi matkakohde kuin Mallorca (jälkimmäinenkin oli joskus eliitin hieno kohde, ennen Keihäsmatkoja ja turisteille keksittyjä possujuhlia). Kansanmies kuulee tuttaviensa puhuvan Kalajoen alajuoksulla vain "Mallorca, Mallorcalle, Mallorcalla käytiin", eikä puhuttavan Barcelonasta, joten hänkin ajattelee, että päteäkseen täytyy käydä Mallorcalla, eikä jossain Barcelonassa.
*
Kävin itse lapsena 1970 Barcelonassa. Ensin Finnair (mennen tullen) kuljetti Mallorcalle ja sieltä Iberialla lyhyt lento Barcelonaan.
*
Kiinnostavina omakustanteina mieleeni tulee vaikkapa Valto Jaksola: "Rakentajana Irakissa"... Omanlaisensa aihepiiri!
*
Muuan kaveri kirjoitti tosipohjaisen ('joka sana on totta') kuvauksen nuorisojengin elämästä aikuisemman mukana hengailijan silmin. (Käsikirjoitus tuli bumerangina takaisin kustantamoista). Luin tarinan ja menin myöhemmin katsomaan portugalilaista filmiä 'Coitado do Jorge', ohjaaja Jorge Silva Melo, Portugali 1993 (erikoista EU:n juhlanäytössarjaa, eikä kai näytetty toiste Suomessa). Yllättäen filmissä oli pääjuonen tusinan käänteen verran sama tarina kuin suomalaisen kaverin omakohtaisessa kirjassa. Huvitti katsoa ja luetella täsmäävät yksityiskohdat. Mikään ei ole uutta auringon alla.
*
Eräs huvittuneen kiinnostukseni kohde ovat elokuvien ja sarjafilmien kerronnassa käytettävät kliseet: montako erilaista voisi luokitella? kunkin kliseen käytön tiheys? En katso sarjaohjelmia, paitsi joskus kevyen juttelun taustamusiikiksi - ja silloin juuri kommentoimmekin kuvaruudun tapahtumia luokittelemalla niitä kliseinä.
*
Yksinkertaisimmillaan esim. 'takaa-ajo-klisee, xx ruttaantuvaa autoa' tai 'tappeluklisee, A voiton puolella / B voittamassa / A taas voitokkaampi / B voitolla sittenkin...' Vaan hauskimmillaan keksii mitä mielikuvituksellisimpia kehitelmiä niitäkin kliseiksi...
*
Tieteellisesti kertomuksia ja taruja on analysoitu luokittelemalla henkilöitä: 'lähettäjä' 'sankari' 'vastustaja' 'pelastettava' 'auttaja' jne.
*
Tuttavani oli Kuittirunoilija... siitä voisikin saada punaisen langan kokoelmalle. Kuitit arkisena aasinsiltana. Jokainen luku alkaisi jollakin kuitilla. Tietynlainen toisto luo tyyliä.
*
Luettelot ovat hauskoja loputtomassa runsaudessaan. Robinson Crusoen laivalta saamat tavarat. Blytonin Viisikon eväslista. Huovisen Hamsterin talteen keräämät tavarat. Bukowskin teoksia pitää koossa tarve 'juoda', samoin on Steinbeckin 'Ystävyyden taloa'. Kerouacin 'Matkalla' käynnistyy yhä uudelleen ja uudelleen siitä, että Korean-sodasta kotiutunut päähenkilö nostaa kotiuttamisrahojaan ja lähtee taipaleelle, tien päälle, on the road. Miellyttävä toistuvuus.
*
Sanotaan, että kirjallisuus kuvaa elämää, josta on poistettu pitkät, tylsät, arkiset kohdat. Kirjat ja elokuvat on dramatisoitu... ne eivät yleensä kuvaa aivan tavallista päivää, jolloin ei tapahtunut mitään. Paitsi Andy Warhol kuvasi 8 tunnin elokuvan, joka kertoo nukkuvasta ihmisestä, joka ei kai tee muuta kuin kuorsaa tai välillä kääntää kylkeään.
*
Filmi tai kirja kertoo nimenomaan jostakin erikoisesta päivästä, kun 2 ihmistä rakastui, tai filmissä (ja jännityskirjassa) samalle päivälle sattuu myös vaikkapa Kalifornian maanjäristys, pilvenpiirtäjän tulipalo, Titanicin uppoaminen tms. Kirjeessäkin kerrotaan mieluummin päivästä, jona tapahtuu, eikä tapahtumattomuudesta.
*
Luin Torsti Lehtisen "Inter Cityn Väinämöisestä" tarinan Mika Toimi Waltarin ja Frans Emil Sillanpään kohtaamisesta Lapinlahdessa: "Sinä olet täällä siksi, kun et saanut nobelia". "Ja
Sinä olet siksi, kun sen sait.")
*
Luin kirjan "Kirjoita itsesi maailman väleihin. Esseitä esseistä, toim. Kirsti Mäkinen. Kirjastoluokka 86. Sisällöstä:
*
Matti Mäkelä: "Esseen asennusohje":
*
"Kun kirjoitan poleemisella tyylillä, etsin lauseen, jota häpeän eniten ystävieni, sukulaisteni, kunnioittamieni ihmisten silmissä. Tai lauseen, jonka tiedän ärsyttävän pahimmin viiteryhmäni elämänasennetta. Sitten pyyhin lauseesta -kin -päätteet, selittävät sivuosat, pehmentävät adjektiivit ja jätän sen paljaana ruudulle. Katselen lausetta, päässä kohisee, enkä häpeä enää ketään tai mitään."
*
Olen lukenutkin monta Matti Mäkelän kirjoituskokoelmaa "Hanhista" alkaen ja pitänyt. Ärsyttävä, mutta kirjoittaa hyvin kiinnostavasti.