148. Ruttovuosi, Kuparisydän, Liekinvarsi

Lueskelin Daniel Defoen Ruttovuotta (Lontoosta 1665). Lapsena kun kuulin, että Defoella on Robinson Crusoen ja Moll Flandersin ohella niinkin jännältä kuulostava kirja kuin 'A Journal of the Plague Year', haaveilin jopa itse kääntäväni sen suomeksi. Hieman nyt taisin pitkästyä ansiokkaan Seppo Loposenkin käännöstä lukiessani.
*
En ole koskaan 'kääntänyt' kokonaista kirjaa, vain otteita. Jotkin kirjat saattaisivat houkutella. Asmo Kosteen Nastamuumio julkaisi jo Ambroce Biercen 'Paholaisen sanakirjankin' Asmo Kosteen kääntämänä. Markku Envall arvosteli rajusti käännöstä. Siinäpä eräs kirja, jonka kääntämättä jäämistä olin ehtinyt ihmetellä, luettuani Biercen yksittäisiä mainioita ajatelmia.
*
Eurolines-vuorobusseissa Lontoon Victoria Coach Stationilta alkaen ajoittain vieressäni istunut Osloon matkannut aussi David L. osti Hollannin Groningenissa linjuriaseman divarista taskukirjan Yates: 'Revolutionary Road', mutta hylkäsi sen Göteborgissa, vaihtaessaan bussia. Omin kirjan itselleni ja tulin lukeneeksikin. Riitaisan avioliittohelvetin kuvaus... ja jostain syystä aistin kirjassa sanan voimaa, joka houkutteli: miltä kuulostaisi jopa suomenkin kielellä? Kirjailija, jota ei ollut keksitty kääntää... Enpä sitä vaivaa nähnyt minäkään.
*
Sitten kun kirjasta tehtiin Hollywood-elokuva, pääosissa Titanicin lemmenpari Leonardo Di Caprio ja Kate Winslett, romaani kiireesti käännettiin. Kirjallisuusarvostelija sanoi, että kirjailijalle pitäisi antaa Nobelin kirjallisuuspalkinto, jos hän ei olisi ehtinyt jo kuolla. Eikä hän kirjoittanut koskaan toista yhtä hyvää teosta kuin esikoisensa.
*
***
Leena Lehtolaisen 'Harmin paikka' ei juuri sytyttänyt, vaikka sijoittuu tutusti Espoon - Tapiolan maisemiin, ei kuitenkaan paikallisväriä niin paljon kuin toivoisin. Kuvaus Maria Kalliosta tuntuu sen sijaan yhdentyvän hyvinkin paljon kirjailijaan itseensä, Kallion matemaatikko-poikaystävää myöten, joka 6. kirjassa suunnitteli menevänsä töihin Merentutkimuslaitokseen... jossa Lehtolaisen matemaattinen aviomies on ollut merentutkijana mm. jääkarttoja laativalla fysiikan osastolla.
*
Lukemistani Lehtolaisista 'Kuparisydän' miellytti eniten. Sen miljöönä on peitellysti ja ohuesti Outokumpu, jossa olen joskus vasta käväissyt. Lehtolainen onnistui Kuparisydämessä tyylittelemään mainiosti muutamia henkilöhahmoja, ainakin jonkun... Viihdyin, vaikkei itse dekkariarvoitus kovinkaan omaperäinen Kuparisydämessäkään ollut.
*
Nautin, jos muistan paikkoja, joissa olen käynyt. Siis nautin lukea matkakirjoja: a) jos joku kertoo paikoista, jotka tunnen, luen mieluusti ja vertaan omiin muistikuviini, jotka heräävät eloon kuullessani jonkun toisen huomioita! Taitava kirjoittajahan voi osua sanoissaan naulankantaan siten, että lukija ajattelee: Tosiaan! Sinäpä sen sanoit! Enpä itse ajatellut asiaa sanatarkasti noin, mutta nyt tajuan oman epämääräisen kokemukseni olleenkin juuri tuollainen! TAI: jos kirjoittajan aistimus on erilainen, se on haaste, joka ärhäkkäästi herättää oman muistikuvani - eihän se ole niin vaan näin! Itse näin!
*
Tai b) jos joku kertoo mulle vieraista paikoista, nautin lukea niistä ilmeisesti, koska pystyn vertaamaan paikkoihin, joissa itse olen käynyt. Tavalla tai toisella eläydyn, omiin kokemuksiini rinnastaen, toisen kokemuksiin toisessa paikassa. (Lissabon, ennen kuin kävin siellä 2006, oli suosikkejani paikoista, joissa en ollut käynyt... jonka tunsin ulkoa matkaopaskirjojen perusteella, Alfaman, Baixan, Bairro Alton, Belemin, Rossion, Estorilin, Cascaisin, Sintran, Calouste Gulbenkianin museon, Amoreirasin ostokeskuksen, huhtikuun 25. päivän sillan, ratikan 28, rinnehissit.)
*
***
Lainakirjastossa oli Uo-kohdalle romaaneihin unohtunut Riitta Uosukaisen menestysteos 'Liehuva liekinvarsi'. Selailin, kuten joskus ennen luin sen kuuluisan kirjeen Topille. Huomasin sisällysluettelosta kirjeen toimittaja Anneli Tempakalle, mikähän sen aihe, puolivälissä kirjaa? Katsoin.
*
Aha: kieltävä vastauskirje toimittaja Tempakalle, kun tämä oli ehdottanut, että he kirjoittaisivat yhdessä kirjan Uosukaisesta. Siinä kaikki!! Mikä tämänkin kirjeen julkaisemisen tarkoitus? Miten vähäpätöisen muistilapun osoitettuna vain juuri henkilölle A. voi painattaa 60'000:n kirjan sivulle 100'000 ihmisen luettavaksi? Mallikirjeeksikö kirjeenvaihdon opetukseen?
*
Tuossa kirjeessään Riitta vain pahoittelee, että kun hän on jo saanut kustantajilta niin paljon pyyntöjä, että kirjoittaisi kirjan itsestään... puheitaan, kirjeitään... ja hän on jo sopinutkin tekevänsä kirjansa. Hän näin ollen toivottelee parempaa menestystä Tempakalle jonkun toisen kanssa, että ehkäpä tämä vielä voikin toteuttaa kirjansa, vaikkei kuitenkaan hänen kanssaan... Siinä kaikki!!
*
Mitään näin koomista en ollut kirjaa kerran selatessani huomannutkaan! Mikä ego... asettua ylätasolle, josta alentuvasti toivottaa menestystä alamaisille. Hassua, tämä ihmisten halu ylentää itseään. Diivamaisuus.