144. Mikä on romanttista?

Francisco Alberoni on monessa kirjassaan hajanaisesti pohdiskellut ystävyyttä ja rakkautta. Entä mistä kirjoitettu viihderomantiikka koostuu? Muutama peruskaava? Toistaa paljon itseään?
*
Kun intialainen avionvälittäjä haluaa saattaa yhteen Tytön ja Pojan, hän sanoo Tytölle: "Oletko huomannut, että Poika on kiinnostunut sinusta? Hän aina katselee sinua..." Pojalle hän sanoo: "Oletko huomannut, että Tyttö on kiinnostunut sinusta? Hän aina katselee sinua..." Seurauksena nuorissa, intialaisen kulttuurin mukaan ujoissa, herää uteliaisuus: katseleeko se mua? Ja he alkavat vilkuilla ja yllättävät toinen toisensa vilkuilemassa...
*
*Toisen ihmisen kiinnostus toiseen on romanttista.
*Huomaavaisuus on romanttista. Osoittaa tärkeysjärjestystä.
*Intensiteetti. Vain yksi rakas. Osoittaa tärkeysjärjestyksen.
*Herkkätunteisuus on romanttista. Osoittaa tunnevirtauksia.
*Salaperäisyys ja ujous ruokkivat mielikuvitusta.
*Runsas ajan uhraaminen toiseen on romanttista,
"Kuka ehtisi kuunnella minua, olla kanssani kiirehtimättä?"
*
Miksi miehet eivät ole romanttisempia? Syynä on miesten vaikeus tehdä useita asioita yhtä aikaa! Naisilla on kyky samanaikaisesti katsoa televisiota, jutella, kutoa, seurata mitä lapset puuhaavat taustalla ja huutaa heille neuvoja...
*
Mies keskittyy yhteen asiaan kerrallaan! Jos katsoo televisiota ja nainen juttelee, miehen täytyy keskeyttää aivoissaan TV:n seuraaminen ja kysyä: "Ai mitä sanoit? ja ajatella sitä asiaa. Tai jokin lasten kirkuna havahduttaa, "mitä-mitä nyt", eikä samaan aikaan voi käsillään tehdä mitään, vaan yksi asia kerrallaan miehellä!
*
Tyypillinen ristiriitatilanne miehellä on työ ja rakkaus. Mikseipä myös (urheilu)harrastus ja rakkaus, kaverit ja rakkaus. Kun uppoutuu työhön, ei muista rakkauteen liittyviä romanttisia asioita. Ne toisella ajalla. Tai ajalla, jota työnarkomaani ei löydä milloinkaan.
*
Nainen sen sijaan voi toimia kahdella ja useammalla kanavalla yhtä aikaa. Kädet tekee työtä ja aivotkin, mutta samaan aikaan aivot käyvät myös muistamassa rakkauden merkkipaaluja.
*
"Amerikkalainen nainen odottaa mieheltä täydellisyyttä, jota britti odottaa vain hovimestarilta", on joku vitsaillut.
*
Jotta mies olisi hyvä romantiikassa, sen täytyisi olla hänelle kokopäivätyö, johon keskittyä. Niinpä myös "Parhaat kokit ovat miehiä", vaikka keskimäärin naiset ovatkin taitavampia kokkeja. Alan parhaille homma on keskeinen elämäntehtävä, eikä vain yksi osa elämästä, kuten usein monipuolisille naisille.
*
Tuula kertoi vaihtaneensa autonsa uudempaan, kun miehensä (rajavartija) oli pitkin vuotta
monet kerrat huomautellut, että "kyllä toi sun auto pitäis jo vaihtaa". Sieluni silmin näin suomalaisen miehen, jonka harvahkot repliikit ovat järkeviä: "Auto pitäisi kyllä jo vaihtaa", "Haka voitti 3-0", "Hirvenmetsästyskausi alkaa ensi viikolla".
*
Tilasin kerran kauan sitten erään "atk-pohjaisen ystävähaku-lomakkeen". Luin sen vain,
enkä innostunut ruksimaan valintoja, kuten "Olen itse / Toisen tulisi olla:
a) hyvännäköinen b) tavallisennäköinen c) hauskannäköinen"...
Moinen luova liikeyritys lopetti pian. Jospa pitäisi olla hyväntuulinen, kiinnostunut, kommunikoiva?
*
Hollantilainen feministikirjan peruskaava: Anja Meulenbelt: "Häpeän aika on ohi". ensin 'Mööpelilä' oli itsekäs, tyrannisoiva, väkivaltaiseksi äityvä mies, kunnes hän pääsi eroon ja vaihtoi pehmomieheen, josta syntyi toisella tavalla onneton suhde... Kolmanneksi hän löysi viimein suhteen toisen naisen kanssa, täydellinen happy end, ainakin siihen asti mihin kirja riitti.
*
Millaisiin umpisolmuihin läheiset ihmissuhteet saattavat mennäkään? Onko väistämättä jommankumman sopeuduttava enemmän toisen ehtoihin? Miksi Meulenbeltin kaksi naista pystyivät sopeutumaan keskenään? Mikä oli sopunsa salaisuus?
*
Miksi kaverukset ja ystävykset pysyvät hyvissä väleissä, mutta parisuhteen sisällä ihmiset riitelevät? Etäisempi ystävyys on reilumpaa ja katsoo tasaisemmin yhteistä etua, ja että sulle-mulle -jako menee suht'koht' tasan? Tavallaan ystävillä on aina tilit tasan? Jos ystävyys ei tunnu hyvältä tällä hetkellä, otetaan vähän välimatkaa, kunnes löydetään jokin yhteinen intressi taas, että ystävyys kannattaa molemmille?
*
Tiiviissä suhteessa puolestaan kaikki asiat vyyhtiytyvät yhteen aikamoiseksi solmuksi. Kumpikin on kuin täynnä lukemattomia epäselviä velkoja toiselle, koska toinen/kumpikin on silloinkin ja tällöinkin antanut toiselle pyyteettömästi ja onkos saanutkaan vastinetta? Syyllisyyksiä?
*
Miksi vaaditaan - koska toinen on sen velkaa... miksi myönnytään - kun tunnetaan olevansa sen velkaa... JA koska toinen on tärkeämpi kuin ystävä - menettämistä pelätään ja säilymistä vaaditaan tehtyjen uhrausten vuoksi.
*
Ehkä ihmiset tekevät suhteistaan liian monimutkaisia? Pelkät ystävyyssuhteet ovat läpinäkyvän yksinkertaisia?