143. Lapset vain fanittakoot

Postimerkkimessuilla oli Mika-merkkejäkin, ja myös äitejä, jotka innostavat 8-vuotiastaan, että "Tuu kattoon, tuu ny kattoon, täällä on Mika Häkkinen, katso Mika Häkkinen-merkki..."
*
Aikuisen pitäisi mielestäni välttää käyttämästä 'halvimpia' keinoja houkutella lapsiaan tai vedota lapsiinsa... Lasta voisi innostaa johonkin mielikuvitusta ja tiedonhalua kehittävään:
"Oho, miten hieno pohjapiirros keskiaikaisesta ritarilinnasta!" "Tästä näkee miten moottori saa laivan potkurin pyörimään" "Noin lintu osaa suunnistaa" "Mitäs tuttuja kukkia tässä onkaan".
*
Yhtenä kesänä vähän 'järkytyin' vieraillessani kesäsiirtolassa Kiikalassa katsomassa tuttavien 9-vuotiasta, kun iso lauma poikia istui sisällä television äärellä katsomassa autokilpailua! Kovin halpa keino viihdyttää lapsia - jotka kuitenkin olisivat alttiita vaikka mille harrastuksille.
*
Jostain kodeista lähtee "Formulat hieno juttu" - leviää muihin lapsiin, paitsi vastustuskykyisimpiin, ja sitten on pakko leirilläkin myöntyä siihen, että lapset ei kestä, jos eivät saa katsoa tärkeitä kisoja. Johan vihainen isä soittaisi, että miksei meidän Ville-Valtteri saanut katsoa formulakisaa?
*
Fanitus on tietenkin lasten juttu: lapsia innostaa eteenpäin elämässä esikuvien sankarius... Hassumpi on aikuinen fani. Lapsesta VOI tulla tulevaisuuden Mika tai Teemu Selänne, tai ehkäpä hän oppii tavoitteellisuuteen esikuvan myötä, mutta aikuisesta ei ehdottomasti tule enää kuin sivustakatsoja, "toisen elämän kautta" -eläjä.
*
Aikuisen formula- ym. faniuden voi ymmärtää keinona tyhjentää aivot. Ehkä se on kuin pään juominen täyteen. Odottaa sunnuntaita, ja asettuu TV:n ääreen, eikä sitten ole ITSELLÄ yhtään huolta eikä yhtään velvollisuutta. Ei itse tarvitse tehdä mitään, katsoo vain toisten ponnisteluja. Voi taantua 'vauvan asteelle'... vastaanottamaan vain.
*
Olen joskus pätkin katsonut formuloita (Monacosta, jossa olen käynyt, näkee TV:ssä tuttuja paikkoja), mutta minusta pitkäveteistä letkassa ajoa. Onnettomuuksien verenhimoko piristyksenä? Miksi ajomatka on pitkä, välitankkauksineen, jolloin mekaanikkojen hitaus voi muuttaa järjestystä - keinotekoista pitkitystä.
*
Ehkä nykymaailma on niin monimutkainen, että ihmiset kaipaavat helppoja, yhdistäviä asioita. Kun "kaikki" tietävät formula-tilanteen, siitä voi puhua "kaikkien" kanssa erotuksetta.
*
Entäpä "mestarit areenalla"-ilmiö: jokaiselle jotakin, volyymia, ja 'alibi' faniudelle: ei tarvitse paljastaa pitävänsä juuri yhdestä henkilöstä, kun niitä on monta.
*
Ihmettelenkin, miksei idea leviä räjähdysmäisesti edelleen - muihin laulajatiimeihin. Neljä leidiä tulikin. Entäpäs Laila Hietamiehen, Arto Paasilinnan ja Kalle Päätalon yhteinen novellikokoelma... Varma hitti lahjakirjaksi, yhteiseksi jopa molemmille puolisoille!
*
Urheilussa voisi kuvitella valikoituja mestarien näytös-otteluita. Muutamasta eri suosikkilajista aina pari nimekästä 'kaksintaistelussa'?
*
Naisia kiinnostavat useammat julkkikset kuin miehiä, koska Nainen haluaisi yksinkertaisesti: KAIKEN! Kaikkea! Laajasti, mielikuvituksekkaasti, rajattomasti, rajoittumatta, kyllästymättä. (Tai sanotaan MELKEIN kaiken, melkein kaikkea, jokaisella on asioita, joita EI halua).
*
Miehet on yksioikoisempia kuin naiset ja haluavat rajoittuneemmin, kenties keskittyneemmin, harvempia asioita, rajallisemmassa maailmassa kutakin yksilöä kohti.
*
Toimittaja Anne Flinkkilä hehkutti TV:n tähtihaastattelun ohessa, miten jokainen nainen tunnistaa sisällään unelman ajaa kerran elämässään avoautossa halki Pariisin... (juhlittunako lie?) Lehdessä miesarvostelija ihmetteli, kuten minäkin, että mitä, miksi? Ei minulla ainakaan ole tuollaista unelmaa? Esimerkki unelmasta kokea kaikkea?
*
Toinen esimerkki prinsessa Dianan kuoleman aiheuttama suru. Naiset surivat ikätoverinsa kuolemaa, omaakin vanhenemistaan. He pystyivät samastumaan Dianaan? Minulle Dianan merkitys oli sama kuin olisin lukenut lehdestä, että on kuollut joku lordi Raffelton... jaha, ikävää, mutta henkilökohtaisesti en tuntenut, jos tiesin eläneenkään. Ihan sama, vaikka kuollut olisi ollut prinssi Philip, Charles, Andrew tai Edward. En ole ikinä haaveillut voivani pukeutua prinssin housuihin, ei ole kiinnostanut. Moni nainen lienee kuvitellut millaista olisi ollut elää Dianan elämää?
*
Naisia kiinnostavat paljon useammat julkkikset kuin miehiä. Naiset valitsevat laajemmin, kiinnostuksen ala laajempi! Kaikki kiinnostaa! Maailmoja syleilevää! Siksi niin monelle naistenlehdelle riittää lukijoita.
*
Kulttuuritilaisuuksista suurin osa yleisöstä, osallistujista, harrastajista, on naisia. Joka alalla on kutakin alaa harrastavia miehiä ja naisia, mutta suurempi määrä muodostuu monista aloista laaja-alaisesti kiinnostuneista naisista.
*
Naiset pyrkivät (miesten perässä) avautuville uusille ammattialoille, avaruuslentäjiksi, armeijaan ja papeiksi, mutta säilyttäen samalla laaja-alaisuuttaan, eikä niinkään muuttumalla yhtä yksioikoisiksi kuin miehet. Naiset haluavat 'uudet' asiat, mutta 'vanhojen' asioiden ohessa.
*
Muuan tyttö meni armeijan koulutukseen, mutta sattui siellä rakastumaan poikaan, joka joutui toiselle puolelle Suomea. Tyttö halusi erota armeijasta päästäkseen lähelle rakastettuaan, mistä tuli ongelma armeijan kurille ja järjestykselle. Tyttö sanoi, että "täytyi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen..." (halusi "kaiken", molemmat, mutta olivat ristiriidassa!) Tärkeysjärjestys on tosin yhä useammin naisillakin toinen, ohi parisuhteen.
*
Tony Dunderfeltin teesi: Kun miehen on pakko valita Ihmissuhteen tai Työn välillä, mies valitsee Työn. Kun naisen on pakko valita Ihmissuhteen tai Työn välillä, nainen valitsee Ihmissuhteen. (Marilyn Frenchin kirjassa 'Naistenhuone' nainen rikkoo tavan, ja valitsee myös oman työnsä, eikä lähde miehensä ns. ulkomaankomennuksen vuoksi tämän mukana ulkomaille.)
*
Erityisopettajalle ehdotin ajatuksiani, että kunkin häirikkö-oppilaan yksilöllistä identiteettiä pitäisi vahvistaa jakamalla eri kotitehtävä jokaiselle, ja tekemällä kustakin siten oman alansa asiantuntija. Häirikköhän hakee huomiota ylimääräisillä möläytyksillä. Jospa 'tietämällä' jostakin ikiomasta aiheestaan hän saisi kunnollisen suunvuoron ja huomion osakseen, ja menestyskokemusta, kun hän ei myöskään joutuisi omassa asiassaan kilpailemaan toisten kanssa, joille hän on tottunut häviämään tiedollisesti (läksyjenluvussa) yhteisläksyjen aiheissa.