146. Muusain kohtalo

En nähnyt TV:n 'Punaista lankaa' Yrjö-Koskisen ja Uno Cygnaeuksen vaimoista. Enpä edes tiedä naisten nimiä...? Heidät pitäisi varmaan mainita Yrjö-Sakarin ja Unon rinnalla, että saisivat jälkikäteen kunniaa. Sibeliukseenkin ainakin Suomessa yhdistetään vahvasti Aino Järnefelt... Kun nuori Jean muistetaan boheemina juoppona 'Symposionista', olisi voinut jäädä teosluettelonsa paljon vajaammaksi ilman Ainon talouden- ja huolenpitoa.
*
Toinen asia on, olisiko vaimoilla pitänyt olla helpompaa? Kari Suomalainen on ivaillut Aino Sibeliusta siitä, kun tämä oli korostanut puutarhatöitään ja valittanut, että "Jannesta ei ollut taaskaan mitään apua!" Jälkipolville Jannen sävellykset ovat sittenkin tärkeämpiä kuin Ainolan puutarha.
*
Tarkoitan, painottivatko naiset taas pienehköjä, läheisiä, oman perheen ympärillä pyöriviä asioita - arjen onnea, lastensa vointia, kodin kukoistusta - suurten yhteiskunnallisten asioiden kustannuksella? Nainen kun haluaa kaiken, eikä voisi olla ikinä tyytyväinen.
*
Olisiko jäänyt kansakoululaitos perustamatta Suomeen aikanaan, jos Unon vaimo ei olisi tukenut Uunoa, kun hänellä oli jo lasten hoitamisessa tarpeeksi työtä, tai hän olisi sanonut Uunolle, että yrittäisit huolehtia omasta perheestäsi ennen kuin alat touhottaa yleisiä asioita? Vaimot ansaitsisivat enemmän kunniaa, mutta vaikka eivät saisikaan, paljon ovat muutkin ihmiset tehneet toisten hyväksi kaipaamatta mainetta.
*
Työ vastaan parisuhde: Helsingin Sanomissa haastateltiin intialaista ay-aktiivi-miestä. Tämä sanoi, että hänen vaimonsa toivoisi, että hän käyttäisi aikansa oman perheen hyväksi eikä muitten ihmisten hyväksi! Taas sama painotusero... Intialainen vaimo kuulostaa itsekkäältä? Mutta ehkäpä mies laiminlyö liikaa perhettään? Mikä olisi hyvä kompromissi?
*
Mitä lie Leena Larjanko, Tuula-Liina Varis, Mia Berner ja muut ajattelevat Pentti Saarikoskesta, joka oli hankala aviomies, mutta ehkä sittenkin 'silloin elämä parasta oli, kun se vaikeinta oli' - kokevat eläneensä vaikuttavasti runoilujen myötä, aikansa, vaikka jonkun Keskiverron kanssa olisi ollut helpompaa elää.
*
Toisinpäin: ohjaaja Billy Wilder on haukkunut pataluhaksi Marilyn Monroen: ikinä ei olisi halunnut tehdä filmiä tähden kanssa, joka myöhästyi aina ja odotutti joka aamu satoja ihmisiä tyhjän panttina. Mutta mutta: olihan tämä kuitenkin Marilyn... hyvässä jos pahassakin. Olkoon vaikkapa 'Piukat paikat' hyvä ilman Marilyniäkin, niin kuitenkin se on Monroen ansiosta monta kertaa suositumpi ja parempi?
*
Toisaalta kukapa tietää, jos Ainosta olisi voinutkin tulla lahjakas säveltäjä, taidemaalari tai kirjailija (kuten veljensä Armas, Eero ja Arvid Järnefelt olivat), jos Ainon ei olisi tarvinnut tukea Jeania ja hoitaa perhettä, vaan Janne olisikin tukenut Ainoa?
*
Liian tasapainoinen ihminen voisi vaikuttaa konemaiselta? Elämä on kuohuvaa ja värikästä ja rosoista. Kirjoitukseltaankin voi vaatia liikaa täydellisyyttä, eikä tahdo saada valmiiksi, kun olisi korjattavaa ja lisättävää. Tai antaa mennä, kokeilee, tuli mikä tuli.
*
Kauko Röyhkä kirjoitti nuoruudenromaanissaan: "Onnellinenko? Täytyisi olla madon tikapuuhermosto voidakseen olla onnellinen tässä maailmassa!" 'Kannanotto' jäi mieleeni... Vain idiootti on onnellinen, vain tylsämielinen on tasapainoinen. Muut ihmiset: joskus onnellisia, joskus eivät, joskus tasapainoisia, joskus eivät. Kohtuullisuuden rajoissa, toivottavasti.
*
Itsensäkin rakastaminen voisi olla 'itsensä hemmottelua'. Paavo Haavikko on sanonut, että vain nainen voi käyttää tuollaista käsitettä, kukaan mies ei koskaan haluaisi hemmotella itseään!
*
On eri asia olla laiska, saamaton, tai ajautua nautiskelemaan, mutta mies ei tunnusta sellaista päämääräkseen. 'Putkinotkon' Juutas Käkriäinen ei saa talonsa korjausta aikaan, mutta omassa mielikuvassaan hän on vahva, kova jätkä, joka, kun kartanolla yllytettiin, voitti vedon kantamalla raskaampia jauhosäkkejä kuin kukaan muu! Eli omakuvansa on, että hän kyllä taistelisi itsensä läpi harmaan kiven, jos olisi tarpeen, vaikka nyt näinä päivinä lojuukin vain heinikossa poltellen tupakkaa.
*
Muusain kohtalo? Jos joltakulta jäi tekemättä oma luova työ, koska tuki toista, huono juttu. Mutta ellei omaa luovaa työtä ollut, niin hyvä vaihtoehto tukea toisen luovuutta uhrauksinkin. Ei pitäisi surra kärsittyinä vaivoina ja vastuksina, vaan ihailla pontevuutena ja vahvuutena. Tylsin vaihtoehto olisi haluta helppoa elämää, nautinnollista arkea. Ei tavoitteena häävi.
*
Väitetään, että miesten on vaikeaa ilmaista rakkauden-tunteitaan sanoin, ja he yrittävät ilmaista sitä jollakin tapaa teoin. Mutta mahdollisten tekojen viesti ei välity toiselle yhtä hyvin kuin jokin sanallisempi ilmaisu...
*
Nainenkin voi uskoa lukemattomilla askareilla osoittaneensa rakkautta enemmän kuin on mennyt perille, paljon enemmän kuin mies on huomannut! Nainen voi arvostaa pikkuasioiden somuutta, jonka luulee yhtä tärkeäksi miehellekin, vaikka mies saattaa suorastaan inhota
somistuksia harmillisena kruusailuna.
*
Oman itsensäkin rakastaminen? Liittäisin rakkauden enemmän itsen ulkopuolella oleviin asioihin. Voisiko leikkisästi sanoa jopa, että ihminen on jäävi rakastamaan itse itseään?