Tuija Lehtonen: "Kävellen Santiago de Compostelaan" on kirja, jollaisia en ohita tarttumatta (omakustanne 2003... vuonna 2005 jo 4. painos!), 126 sivua.
Miten monta tarinaa yhdestä pyhiinvaellusreitistä onkaan kirjoitettu? Olen lukenut jo seitsemän:
Marja-Liisa Zotow: "Kirkontorni näkyy jo" (Omakustanne 2009) 142 sivua.
Martti Issakainen: "Jaakon tiellä" (Suomen Lähetysseura 2008) 234 sivua.
Kari Selen: "Simpukan tähden" (Edita 2006), 199 sivua.
Tim Moore: Spanish Steps (matkaten aasin kanssa!) (Vintage 2004), 328 sivua.
Rolf Enander: "Vägen till Santiago de Compostela" (Hjalmarson & Högberg 2001), 221 sivua.
CJ Gardberg "Santiago de Compostela", (Schildts 2001), 123 sivua. Muita kirjoittajia iäkkäämpi Gardberg pinnasi ajamalla matkan autolla, kuvaten vain kulttuurinähtävyydet.
Reitin varrella on matkalla kuolleiden muistomerkkejä, mm. kirjailija ja kulttuuriministeri Jouko Tyyri (1929-2001) on saanut muistolaattapylväänsä. Tuija Lehtonen tutustui matkalla reippaaseen, vasta 50-vuotiaaseen irlantilaisnaiseen, joka kuoli yllättäen heti perille päästyään!
Matkatoimisto Peter Pan on myynyt 3000 euron pyhiinvaellusmatkaa Espanjassa Santiagoon, kuukausi vaellusta jalan, mutta matkatavarat autolla (fuskauksen tuntua...). Tuija Lehtonen käveli reppuineen kuukaudessa 750 km. Pyhiinvaeltajille tarjotut joukkomajoitukset maksoivat vain 3 tai 5 euroa yöltä.
Opin Lehtoselta katolisten pyhimmät paikat: 1) Jeesuksen hauta Jerusalemissa (olen käynyt Jeesuksen Puutarhahaudalla, joka kilpailee toisen ehdokkaan kanssa), 2) Pyhän Pietarin hauta Roomassa (olen käynyt). 3) Pyhän Jaakon hauta. Näin on siksi että Jeesukselle rakkaimmat apostolit olivat Pietari sekä Johannes ja Jaakko, joista Johanneksella ei ole hautapaikkaa.
Santiagon reitti tuntuu kuluneelta, kaipaisi monia kilpailevia vaihtoehtoja. Suomen poikki voisi olla hauskaa kävellä kapeimmasta keskikohdasta, vyötäröstä. Itärajalta Raatteen tietä - Puolanka Suomen keskipiste - Oulu rannikolla, olisiko 250 km, veisi aikaa viikon?
***
Entäpä Intiaan? HS:n kuukausiliitteessä oli (vuonna 2006) kansijuttu Goassa vetelehtivistä suomalaisnuorista ja Pellestä. Ennakkomainos "Travellereista" viehätti, mutta Ilkka Malmbergin laatima jutun kaari "hienoudesta hölmöyteen" pesi hyvin pois hohdokkuuden. Pelle Miljoonakin ihmetteli, miksi on sinne taas mennyt?
Tom Thumb: "Hand to Mouth to India" (Alchemy 2000) 246 sivua. Tom,20, hitchhiked from England to India with no money at all! Takakannessa Howard Marks, "Mr. Nice" suosittelee: "I bet this guy never worked a day in his life!". Onpa hauska suositus! Joka sopii erityisesti myös Carl Barksin luomaan Hannu Hanheen (engl. Gladstone Gander, ruotsiksi Alexander Lucas).
Liftari-Tomin reittinä oli mm. Luxemburg - Unkari - Romania - Bulgaria - Turkki - Iran - Pakistan - Intia...
Ihannekuvani Travellerista on Grande Touriaan tekevä kävelevä tietopankki, joka oppii jokaisesta lukemattomasta paikasta uutta. 1700-luvun etuoikeutetut nuoret kiersivät Saksan, Sveitsin, Italian, Ranskan, vaikkeivät voineet muslimien alistamaa Kreikkaa, palatakseen kotiin maailmaa nähneinä. Kisällitkin kiersivät Saksansa ympäri oppiakseen useilta vanhoilta mestareilta eri asioita.
Ajatus Goa-jutusta: miten paljon eräillä nykynuorilla onkaan a) rahaa b) aikaa. Goalle jäivät viipymään, kun raha ja aika - vieläkin - riittivät, Intiaa jo muualla määränsä kierrettyään.
Tuijottelin VR:n Interrail -keskustelu-sivuilta jokin vuosi sitten joidenkuiden valtavia budjetteja reiliä varten, vaikkapa 2000 euroa käyttörahaa matkalipun lisäksi! Sillähän kiertäisi jo koko maapallon? Minun aikanani ohjeena oli varata 70-100 mk/pvä, mutta sekin oli täysin ylimitoitettu. Jos yösijasta maksoin 20-50 mk (nykyään ehkä 100 mk tai 20 euroa) vain joka toinen tai kolmas yö (muut yöt ilmaiseksi junissa tai laivoissa) ja ruoasta esim. 10 mk päivässä, niin... 20 postikorttia merkkeineen kotimaahan olivatkin silloin aika iso vapaaehtoinen kuluerä. :-)
Sunnuntai-iltaisin poppi-pappi Mikko Salmella oli (2006) tv:ssä 1,5 tunnin keskusteluohjelma, kuin Saurin "Yölinjalla" aikoinaan, pari kertaa näin. Taannoin aiheena oli pinnallisesti Matkailu, vieraana Arman Alizad, Iranista 12-vuotiaana Suomeen muuttanut tv-julkkis-vaatturi (oma matkailuohjelma hänelläkin taannoin). Mikko Salmi tykkäsi kaupunkilomista Euroopassa, viikonlopuista Wienissä. Hän naureskeli, kun joku lähetti tekstiviestin: "Matkassa tärkeintä survival", ja hämmästeli ihmistä, joka eli kuulemma kuukauden interrailin pelkillä Marie-kekseillä...
Lukeudun survival-koulukuntaan, tärkeintä rajaton vapaus liikkua halvalla! Vapaus, eikä mukavuus.
Reilaus hiipui, kun uudet varakkaammat nuoret alkoivat lentää kauemmas.
Ajatus Goasta: Paljonkohan olisi (nuoriso-) kysyntää sittenkin mahdollisimman huokeille, mutta pitkille lomille?
Työllistävätkö Kibbutsit enää? En muista juttuja viime ajoilta? Kansainvälisiä työleirejä lienee, mutta eivät houkuttele laiskoja?
Miten toimisi nuorisolle halpa järjestetty pakettimatka johonkin eksoottiseen turismin kehitysmaahan, esim. Euroopan köyhin maa Moldova, Mustan meren rannalla? Siten, että perilläolo olisi mahdollisimman halpaa, viipyipä kuukauden tai kaksi. Rappiotilojen taloja ilman mukavuuksia tai telttailua - järjestetyn turvallisesti kuitenkin suomalaisessa "samanlaisten" porukassa.
Eli Goa-idea: Kauan, vähällä päiväkulutuksella, ilman hotellimukavuutta.
Ihmisistähän esim. 5-10 % lähtee itsenäisille matkoille kauemmas, kun taas 50-80 % lähtisi mieluusti helpolle, järjestetylle seuramatkalle Etelään. Aika rajoittaa yleensä aikuisia, sekä pienten lastensa mukavuus ja turvallisuus, mutta joitakuita kiinnostaisi "pitkäaikaisuus halvalla". Olisiko noiden ihmisryhmien välissä markkinarakoa?
Kalevi Keihänen löysi aikoinaan "sivistyneiden ja täysjunttien" välistä "Markalla Mallorcalle tai kahdella Kanarialle" -uteliaat. Slogan tarkoitti: säästä vuoden ajan joko 1 mk tai 2 mk päivässä, niin pääset reissuun! Sellaisen 359 tai 699 mk maksoi sitten Keihäs-matka Espanjaan.
Olen miettinyt, voisiko matkailu McDonaldisoitua? Mäkkäri, lasten ja vähärahaisten pikaravintola kaikkialla. Matkailussa a) yksinkertaiset halpalennot ovat tulleet (ja kestäneet vielä öljyn kallistumisenkin !?), b) halpamajoitus on yhä epästandardoitua. Vain Japanissa kapselihotellit ja lovehotellit. Laivahyteissä halpamajoitus toimii. Kotipizza-Rabben Omena-hotellit yllättävän kalliita.
Mitenkähän Venäjä suhtautuisi ihan-halpaan nuorison kuukausilomailuun Karjalan hökkelikylissä, joissa halukkaat voisivat vaikkapa korjatakin mökkejä. Nuorille pääasia olisi päästä eksoottiseen paikkaan, pois vanhempiensa valvonnan alta... Mutta kenraalit kaiketi pitäisivät ulkomaalaisia turvallisuusuhkana. Moni maa haluaa nimenomaan varakkaita turisteja eikä hippejä, vaikka länsimaiset hipitkin tuovat rahaa, jos heille vain on jossakin tilaa.
(Arkistosta vuodelta 2006)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti