43. Juoksuhautoja

Olen lukenut (vasta vuonna 2005) suositun Juoksuhaudantien. Entinen mainostoimittaja Kari Hotakainen kirjoittaa erikoisen tykyttävää, lyhytvirkkeistä tekstiä. Ihan hyvä, verrattuna moniin polveileviin. Mr.'Hot' keksi tuhannen taalan idean omakotitalohankkeesta, joka löytää kosketuspinnan mahdottoman moniin suomalaisiin (miehiin), kuten sitä ennen erityisesti sodat, armeija, ehkäpä Juhani Peltosen kaikkien lajien urheilusankari Elmo?

En tiedä, viihdyttääkö päähenkilö Matti Virtasen tarina erityisesti minua, mutta on yleissivistävää lukemista ja onpa huvittavasti kuvattu kiinteistönvälitysala, josta useimmilla, minullakin, on vahvat mielipiteet.

Aiemmin Hot on kuvannut käytettyjen autojen kauppaa - eli hän on Edisonin sitkeydellä etsinyt ja kokeillut yhä uudelleen aihetta, joka tavoittaisi mahdollisimman suuren yleisön. Mitä vielä voisi? (Sanoisin että koko kansan aihe voisi olla etelänmatkailu? Ellei jääkiekkoilu tai kilpa-autoilu?)

***

Kiinnostuin lukemaan 400 sivua Yhdysvaltain historiaa, sarjassa "Matkaopas historiaan" (kustantaja Unipress, Yliopistopainoko uudella nimellä?), kirjoittaja Daniel J. McInerney. Paljon ei jäänyt mieleen, paitsi mitä nyt Kati Viikarin suomennos huvitti...

"Hyvän perjantain sopimus" viittasi varmaankin Pitkäperjantaihin (Good Friday). Mutkikkaita virkkeitäkin voisi jakaa suomessa osiin aivan eri tavoin - mutta oli hauskaa palauttaa niitä mielessään englanniksi. Ehkäpä käännöskone oli tehnyt raakatyön, jota ei sitten juuri korjailtu.

Hain jonkinlaista journalistista läpileikkausta USA:n historiasta. Aluksikin ketä kaikkia löytöretkeilijöitä rapakon yli menikään, kun kaikki muistavat vain Kolumbuksen ja ehkä Leif Erikssonin. Amerigo Vespucci on heikosti tunnettu, VAIKKA koko maanosa sai juuri hänen mukaansa nimensä America.

Oli mielenkiintoista, miten alkuperäiset idän osavaltiot muodostuivat eri tarkoituksia varten syntyneistä siirtokunnista. Myöhemmin, kun jollekin alueelle kertyi tarpeeksi väkeä, saatettiin perustaa osavaltio. Ja rajat vedettiin suorin viivoin, ellei kulkenut sopivaa jokea.

Sitten oli tunnettu pitkä presidenttisarja John Adamseista ja poika John Quincy Adamseista Warren G. Hardingeihin ja Calvin Coolidgeihin, ei ollut paljon vihiä heidän ansioistaan ja eroistaan... Mutta McInerney vei lukijaa niin läpilaukkaa, että kiintoisampi olisikin ollut lyhyeen ajanjaksoon keskittyvä teos.

USA:n baby boomin huippu olikin vasta 1957, jolloin syntyi 4'000'000 lasta. Kiintoisaa, että Suomessa ja Euroopassa suuret ikäluokat syntyivät jo 10 vuotta aikaisemmin.

***

Luin lähes yhdeltä istumalta Armas Gerdtin kirjan 'Petrin matka Myyrmanniin'. Se oli (siis) paljon parempi lukuelämys kuin odotin. Ihan muuta kuin jokin lehtijutun lämmitys vanhoista tapahtumista (Myyrmäen pommi 11. lokakuuta.2002, 7 ihmistä kuoli, kymmeniä haavoittui.)

Tragedian ja yksityistapauksen kautta teos antoi kuvan tavallisen suomalaisen keskiluokkaisen insinööriperheen ja sen lasten elämästä... Paljon tuttuja asioita elämästä, eri sukupolvien kommunikoinnin vaikeutta... toisaalta nykynuorten uusiakin juttuja.

Mieleeni tulee erilaisena vertailukohtana Ilkka Kylävaaran perhekuvaukset itsestään nuorena ja isästään, päätoimittaja Keijo K:sta. Kylävaaroihin en samaistunut, mutta Gerdtin kirjassa ovat nykynuoret kavereineen? - Petri tykkäsi kokiksesta ja jostakin "Extreme Duudsoneista" tv:ssä, internetistä ja autolla ajamisesta stereot huutaen.

Petrillä ei ollut kouluissaan koskaan ystäviä eikä hän löytänyt itse kavereita mistään, ennen kuin netistä Einsteinin, ja kesätöissä Hong Kongissa jutteli jonkun mukavan tytön kanssa. Pikkusiskoon,15, oli hyvät välit ja nuorempien serkkujensa kanssa Petri viihtyi, mutta oli koulukiusattu ja yksinäinen. Hän ei osallistunut lukion vanhojenpäivään eikä ehkä penkkareihinkaan.

Räjäytyksiä Petri oli tehnyt kesän aikana kymmenkunta pientä Mellunmäen metsikössä. 11.10. oli tarkoitus tehdä suurin räjäytys, jolla tämä nimimerkki 'Kokenut kemisti' pääsisi pätemään nettisivuilla? Mutta metroajelujen päässä Mellunmäen metsässä istui juopposeurue, joten Petrin piti siirtyä pommeineen varapaikalle Myyrmäen metsään täyttömäen pohjoispuolelle (jonka halki kuljen usein Myyrmäkeen).

Petri odotti Myyrmannissa pimeää, osti kotiin unohtamansa tilalle uuden taskulampunkin sieltä. Hän oli käyttänyt pommiin vain 2/3 hallussaan olleesta räjähdysaineesta, jätti loput kalliit aineet myöhempiä kokeita varten... Kotona kaikki oli järjestyksessä kotiinpalaamista varten. Lainakirjakin Ernesto Che Guevarasta oli jännittävästi kesken.

Armas-isän mukaan pommin räjähtäminen Myyrmannissa oli vahinko. Ja poliisilla ei ollut hajuakaan Petristä, ennen kuin isä meni poliisiasemalle kertomaan poikansa kadonneen. Tällöin luonnollisesti päivystäjä rauhoitteli vain, että 'odotelkaahan muutama päivä', kunnes isä alkoi kertoa Petrin räjähdeharrastuksesta ja aavistuksistaan, että Petri saattaisi olla Myyrmannissa? SILLOIN yhtäkkiä Tikkurilan poliisiasema alkoi kuhista ja kaikki poliisit kerääntyivät kuuntelemaan... ja alkoi tapahtua! Kotietsintä!

Armas-isä oli sairaalassa masennuksen vuoksi 5 kuukautta ja sinä aikana hän alkoi kirjoittaa, terapeutinkin kehotuksesta. Avioliittokin alkoi hajota, kun vaimo syytti miestään perheen ja Petrin kohtalosta. He menivät perheterapiaan.

Ylipäätänsä Armas Gerdt kuvaa ydinperheen, jossa äiti ja isä ovat pitkät päivät töissä, mutta - kaikki ovat illat kotona, koska heillä ei ole ulkopuolisia harrastuksia perheen lisäksi. He ovat täysin raittiita, heillä ei ole ystäväperheitäkään. Petri on "aina kotona" (paitsi milloin korisharkat). Petri odottaa vuoroaan päästäkseen internetiin ja surfaa netissä yöllä vanhempiensa nukkuessa. Isä lähtee jo kuudelta töihin, menee aikaisin nukkumaan. Isä yrittää jutella, mutta Petrin vakiokommentteja on: "Oliks sulla muuta? Onks netti vapaa?"

Nykyajan lapsi Petri tulee kotiin aina lähikaupan tai kiskan kautta, mukanaan itselleen kokis ja pizzaa (tonnikala tai jauheliha) tai hampurilainen. Oliko roskaruoan uhri? Petri haluaa aina merkkivaatteet itselleen ja saa haluamansa kalleimmat, isä maksaa. Petri lukee yo-kokeisiin sängyllä lojuen, stereot huutaen. Yo-tulos on Petrille pettymys, hiukkasen alle keskiverron ja
yliopiston pääsykokeessakaan hän ei ekalla kerralla onnistu, Vantaan Evtek opinahjoksi sitten...

En ole lukenut kirjasta arvosteluja. Ehkäpä joku vielä joskus käsittelee aiheen taiteellisesti, tekee näytelmän tai elokuvan aivan tavallisesta vantaalaisesta insinööriperheestä vuonna 2002, jollaisesta silloin vasta alle 50-vuotias Armas Gerdt on kirjoittanut sosiologisen kuvauksen.

Luin kirjaa kuin hyvinkin dekkaria, heti yhdeltä istumalta. Tv-elokuvien mainio mainoslause on usein: "perustuu tositapahtumiin". Myyrmannin räjähdys oli tuttu, joten sitä lukee toisin kuin tavallista 'perheromaania'. Se oli TOSI tragedia.

Petri-kirjassa kuvataan niinkin tavallista perhettä, ettei sellaisesta muuten kerrottaisi tai luettaisi, ellei olisi tragediaa! Pommin takia a) keskenjäänyt elämä, nuoruuden tarinaan pysäytysloppu, b) kirjoittajalle tuli myös pysähdys, muisteli asiaa 5 kuukauden sairauslomallaan, c) tarinalle on valmis kysyntä ja tehokas mainoskampanja on toteutettu etukäteen.

(Arkistostani vuodelta 2005)