48. Asterixista Amsterdamiin

Kukahan muistaa vielä historioitsija Iiro Kajannon teoksen "Antiikista Asterixiin" (WSOY 1973, Taskutieto 109, 154 sivua), joka osaltaan vakuutti nuoren lukijansa Asterixin miljöön historianmukaisuudesta, tarinoiden hullunkurisista pelleilyistä huolimatta.

Keijo Karjalainen: 'Politiikkaa Asterixin maailmassa' on uudempi mainio tutkielma! Jälkeenpäin oli pakko lukea uudelleen muutama viitattu Asterix (tunnissa yhden 44/48-sivuisen laatusarjakuvan lukee uudelleen, nautiskellen hitaammin).

KK on erotellut nelikentällä: Realismi & Idealismi & Paikallisuus & Globaalisuus neljä (4) eri ulkopoliittista linjaa Asterixin kylässä. Niitä edustavat 1) RI muukalaisvihaaja vanhus Senilix 2) RG vallanhaluinen kyläpäällikkö Aladobix 3) IP tietäjä Akvavitix (ja soturi Asterix) 4) IG hiidenkivikauppias Obelix...

KK paljastaa bardi Trubadurixin salatun merkityksen (hänestä on tuleva seuraava druidi Akvavitixin jälkeen!) ja hän toivoo kaunotar Mimosasta kylän päällikköä Aladobixin jälkeen.

Asterixissa on mainioita juonia, ikävää vain kaikkien ongelmien lopullinen ratkaisu nyrkein. Kai se on realistinen ajankuva. Asterixeja ilmestyi 32 kirjaa 45 vuodessa. Minulta oli jäänyt 6 uusinta lukematta, mutta täytyihän ne edes lainata kirjastosta. Käsikirjoittaja (mm. "Nikke ja nenä") Rene Goscinny (s. 1926) kuoli jo 5-kymppisenä vuonna 1977, sen jälkeiset piirtäjä Albert Uderzon (s.1926) yksinään kyhäämät kymmenkunta kirjaa ovat kakkos- ja kolmosluokkaa.

"Obelix ja Kumpp." (1976, suom. 1977) on tarina makuuni. Roomalaiset juonivat jälleen kerran valloittaakseen Asterixin kylän. He alkavat ostaa Obelixilta määrättömästi hiidenkiviä. Juntista Obelixista tulee kylän rahaporho, joka palkkaa puolet kyläläisistä apulaisikseen... Lopulta talouskupla puhkeaa, Rooma kärsii inflaatiosta ja sestertius devalvoidaan, mutta Asterixin kylä palaa vanhaan luontaistalouteensa.

Miksi ei tehtäisi Asterix-pastisseja, pilajäljitelmiä, mukaelmia? Suomessa ajaksi ja paikaksi sopisi vaikkapa piispa Henrikin ja talonpoika Lallin Köyliö?

Nyttemmin Asterix on jo 50-vuotias ja uutuusalbumi on lähinnä fanien rahastusta. Useimmat ulkoaopitut suomenkieliset ensipainokseni olen jo myynyt keräilijälle 25 eurolla kappale. Olen ostanut tilalle vironkielisiä Tallinnan Viru-kadun Apollo-kirjakaupan alennusmyynnistä vain 60 eurocentillä (9 Viron kroonilla) kappale.

***

Luin sisareni luona yhtenä iltana puolet Anne Frankin päiväkirjasta, vanhasta versiosta. Lapsen kuvausta aikuisista ja kritiikkiä aikuisia kohtaan. Lukemisen jälkeen Frankin perheen kotitalo Amsterdamissa alkoi kovasti kiinnostaa. Vasta 15-vuotiaan Annen (s.12.6.1929) kuolinpäivä Bergen-Belsenin keskitysleirissä on jäänyt hyvin mieleeni: 12345 eli 12.3.1945. Tästä lähtien Sinäkin muistat sen :-)

Anne kirjoitti päiväkirjaansa julkaistavaksi, koska vapaassa radiossa oli kehotettu ihmisiä kirjoittamaan ylös todistusaineistoa natsidiktatuurista myöhempää vapauden aikaa varten.

Alankomaat on tunnetusti pieni maa, lyhyet (halvat) välimatkat. Siinä mielessä voisi olla kiintoisaa käväistä Amsterdamista junalla jossakin muualla, sightseeinginä, nähdä tiheä liikenneverkko ja tasaista peltolakeutta, miettiä maan asukastiheyttä, joka hämmästytti koulukirjassa aikoinaan. Haarlem 15 km? Haag 50 km? Olen nähnyt Alankomaita bussien ikkunoista.

Olen pyörinyt Amsterdamissa vain päärautatieaseman seudulla 1988 ja Amstelin aseman (2 km kaakkoon) ympäristössä 2003. Isäni kävi Esomarin kongressimatkalla melkein joka syksy 1964-84 ja niitä pidettiin useimmin Amsterdamissa (kerran Helsingissä, Wienissä, Barcelonassa, San Remossa). Amsterdamissa isä valokuvasi lukemattomia kapeita taloja kanavien varsilta, piti kai kaupungista.

Kuvaamisen toinen puoli on: kuka katsoo entisiä kuvia? Pitkästä aikaa näin runsaan tunnin videoni San Marino - Venetsia - Firenze - Rimini - Riccione, ja mietin tuota.

Jos tulevaisuutta enää on, nauravatko uudet polvet 2000-luvun ihmisten yrityksille säilöä kaikenlaisia kuvia ja ostaa DVD-tallenteita ties mistä vanhoista ohjelmista, kuvitellen, että joskus olisi aikaa katsella niitä?

***

Ihmettelen (vuonna 2006) miten paljon Virpi Hämeen-Anttilan kirja on myynyt, oliko 29'000? Näkyvyyden voimaa? Hänellä on ollut oikeanlaista julkisuutta sellaisille naisille, jotka lukevat? Minulle hänen eka kirjansa oli pettymys, koska media synnytti liian suuret odotukset. Odotin herkullisempaa, persoonallisempaa, ratkihauskan erikoista kertomusta tiedenaisen ja tietynnäköisen tiedemiehen perheestä tai parisuhteesta...

Ennakko-oletukseni Virpi Hämeen-Anttilan "Suden vuodesta" oli, että se kuvaisi suomalaisen version norsunluutornissa elävästä tutkijaperheestä, joka on jakanut maailman: "Jaakolle Indus-virran länsipuoli, Virpille itäpuoli". Arjen kanssa pieniä kommelluksia, ajatukset 10 km:n korkeudella...

Suomessa joku Matti Klinge sopisi hauskaksi "institutionaaliseksi" kirjahahmoksi, kuten Esa Saarinenkin (jonka olen nähnyt alati näkyvänä siellä täällä, Akateemisessa kirjakaupassa ostoksilla, kahvilan ikkunassa Bulevardilla, kadulla kättelemässä hänelle yllättäen esittäytyvää ihmistä, istumassa konserttiyleisön joukossa). Miksei tohtori Seppo Heikinheimokin, joka sanoi itsemurhansa syyksi huonon pesäpallokauden ja radiossa lisääntyneen ala-arvoisen rytmimusiikin.

Matti Kassilan hauskassa filmissä "Professori Masa" Tauno Palo esitti fakkiutunutta työlemän teoreetikkoa, joka höristi korviaan kuullessaan yliopiston käytävällä takaapäin ylioppilaan (Lasse Pöysti) kritiikkiä...

Ihmettelen, miksi kaikki lukevat samoja kirjoja? Ymmärrän Väinö Linnan suosion, koska hän kirjoitti vaikuttavasti massoja koskettavista Suurista aiheista. Kalle Päätalo otti työvoiton kirjoittamalla älyttömän paljon ja pikkutarkasti supisuomalaista tavallista tarinaa. Hietamiestä en ole lukenut, mutta "Karjala" on aina hyvä suosion salaisuus?

Ehkäpä olisi kysyntää "Uusipäätalolle", joka kuvaisi tavallisen suomalaisen pitkään opiskelleen virkanaisen älyllistä siistiä sisätyötä ja ulkoelämää. Hänen kaltaisensa ostavat kirjoja eniten eli luovat kysyntää Virpi Hämeen-Anttiloille?

Mistä lukijat haluavat itsensä löytää? Hotakainenhan osui pajatsoon keksimällä oman talonsa rakentajat, matti-vanhaset... Hän yritti aiemmin jo auto-aiheella...

"Etelänmatkaajat"! Keksinpä mahdollisen suuraiheen. Vaatisi vain osaavan kirjoittajan. Joka tekisi elämää suuremman parodian tai komedian perheestä, jonka elämä ja haaveet pyörivät jokavuotisen etelän-loman ympärillä, Tavallisin Kanaria, Kreikka, Turkki tms. Aihe koskettaisi "miljoonaa tavallista Korhosta", jotka löytäisivät itsensä tarinasta?

"Töllöttäjät" kertoisi perheestä, jossa katsottaisiin Kaikki mitä tv:stä tulee, eli taaskin jokainen mahdollinen Jokinen löytäisi tarpeeksi tuttua omaa itseään?

(Arkistosta vuodelta 2006)