106. Tiedot Tauno Tiusaselta

Usein väitetään, ettei juuri kukaan aavistanut 1970-1980-luvuilla, miten todella huonossa jamassa Neuvostoliiton sosialismi lahosi, propagandateollisuuden suoltaessa mainosta. Silti suomettuneessa Suomessakin kirjoitettiin pienin kirjaimin neuvostotalouden vaikeuksista, jos luki lehtiä tarkasti, eikä kuunnellut Yleisradiota Naapurineljänneksineen.

Itse en ollut käynyt Neuvostoliitossa enkä muissakaan sosialistisissa maissa, mutta kirjoitin 19-vuotiaana päiväkirjaani (5.8.1977) yksinkertaisin, naiivein sanoin seuraavaa:

"Eivät kaikki neuvostoliittolaiset voi paeta länteen parempiin oloihin, eikä länsi voi pakkokeinoin muuttaa Neuvostoliittoa paremmaksi. Venäläisten on itse muutettava maataan, syövytettävä kommunismin kannatus ja sitten vaikka väkivalloin kumottava systeemi. Asteittainen, rauhallinen reformi on tietysti paras. Amalrikin vuosiluku 1984 on liian lähellä, mutta voidaan kysyä "säilyykö Neuvostoliitto vuoteen 2000?" Lännen ja idän järjestelmät lähestyvät toisiaan. Hajasijoitus ja liberaali ekologia tulevat voittamaan."

Myöhemmin olen muistellut arvelleeni 1977, ettei Neuvostoliitto kestä vuoteen 1992...

Onko vain oma teoriani, että Neuvostoliittoa piti pystyssä sotaveteraanien sukupolvi, joka mystifioi oman selviämisensä ja urotyönsä muiston? Heille ongelmat olivat iäti heidän kokemansa "suuren isänmaallisen sodan" syytä. Kun heidän otteensa alkoi kirvota vanhuuden heikkouteen, uusille sukupolville ei enää voinut kelvata sama vanha veruke.

***

Tauno Tiusanen oli Suomessa ehkä näkyvin vertailevan taloustieteen asiantuntija, joka uskalsi välittää asiallista tietoa sosialistisen talousjärjestelmän ongelmista. Suomessa hän sai tappouhkauksia eikä yliopistovirkaa, mutta Skotlannissa toisinpäin.

Veikko Huovisen romaanihenkilökin ilmoitti saaneensa Neuvostoliittoa koskevat tietonsa yhdeltä Tiusaselta. ("Lentsu")

Luin rinnakkain Tauno Tiusasen kahta muistelmateosta:

"Elämä rautaesiripun varjossa. Toisinajattelijan päiväkirja" (224 sivua, Edita 2009) - ERV
"Narutettu sukupolvi. Suomettumisen ilot ja murheet" (161 sivua, Edita 2011) - NSP

Monesti törmäsin tuttuihin juttuihin, jotka olin tainnut äsken lukea melkein samoin sanoin sisarkirjastakin, mutta kertaus on opintojen äiti.

Tiusasen teksti on hieman poukkoilevaa, sisältäen valtavasti tietopalasia, mutta ilman erityisen selkeää järjestystä tai tyylikkään yhtenäistä juonikudelmaa.

"Suomen tasavallassa on jo 20 vuoden ajan pidetty yllä myyttiä, että kukaan ei pystynyt vuosina 1990-1991 arvioimaan, että Neuvostoliitto on ajautunut umpikujaan." (NSP s, 8)

Kommunistinen systeemi kaipasi joustavuutta, mutta ei ideologisten esteiden takia pystynyt muuntumaan elinkelpoiseksi. (NSP s.6)

Marx ei ollut tiedemies. Muuten hän olisi kokeillut järjestelmää ensin rotilla. (puolalainen vitsi).

Chaplinin "Nykyaika" parodioi mainiosti näkemystä, jossa pääomien kasaantuessa ja tuotannon koneellistuessa kaikkia tuotannontekijöitä voidaan ohjata nappia painamalla. (NSP 15)

Suomessa tutut Mosset, Moskvitsh-autot, tehtiin vuoden 1938 Opelin mukaan. Neuvostoliitto siirsi (käänteisenä Marshall-apuna) miehittämästään Itä-Saksasta Opelin tehtaan omaan maahansa. (NSP 18)

Valtiollinen suunnittelu perustui lineaariseen ohjelmointiin, panos-tuotos-analyysiin. Laskettiin resurssit ja montako autoa vaikkapa voitiin valmistaa. Toiveet olivat rajattomia, resurssit rajallisia, joten oli priorisoitava. Kommunistinen etujoukko, eliitti, suosi itseään ja investointeja, tavallisten ihmisten kulutustavaroiden kustannuksella. (NSP 19-20)

Kaikki hinnat päätti yksi komissio. Keinotekoisen halpa hinta johti tuhlaukseen. Tuoteyksikköä kohti käytettiin 3-5 kertaa enemmän energiaa kuin lännessä!

Keskusjohtoinen suunnitelmatalous yhdisti erittäin vaatimattoman elintason lähes täydelliseen ympäristökatastrofiin! (NSP 21) (ERV 13)

Investointien rahoittaminen vaati säästämistä, mutta ihmiset elivät kädestä suuhun. Stalin syytti viljelijöitä ahneudesta, otti viljat, myi ne länteen, osti koneita. 7-8 miljoonaa ihmistä, lähinnä ukrainalaista, kuoli nälkään. (NSP 21)

Ihmisille kertyi rahaa pankkiin tai sukanvarteen, kun ei ollut ostettavaa. Tehtiin rahanuudistus, jossa vain pienen määrän ruplia sai vaihtaa uusiin. Loput eli lähes kaikki säästöt sosialisoitiin. (NSP 21)

Anne Applebaumin mukaan 28,7 miljoonaa ihmistä teki pakkotöitä, kaivoivat kultaa, hiiltä tai kanavia. Minimaalinen kalorimäärä piti orjat työkykyisinä. Eläkkeitä ei tarvinnut maksaa, sillä elinaikaodotus oli lyhyt. (NSP 22)

Antisemiittinen aalto pyyhkäisi Puolassa, josta vuonna 1968 karkotettiin 20-30'000 juutalaista. (NSP 23)

Janos Kornai kysyi: Mikä etu on maidon alhaisesta hinnasta, jos maitoa ei ole ostettavissa tähän hintaan? (NSP 27) (ERV 32)

Tshekkoslovakin reformikokeilu 1968 oli sosialismin viimeinen mahdollisuus terveemmälle uralle, mutta Neuvostoliitto lähetti sotajoukkonsa tuhoamaan sen.

Neuvostoliiton tiedeakatemian selvityksen mukainen tilasto (NSP 47:)
Tuotannon kasvu vuosina 1913-1989 (tuotannon kertautuminen ajanjaksolla):
Neuvostoliitto virallisesti 125x, mutta todellisuudessa 8x,
Länsi-Saksa 9x, Italia 9x, Yhdysvallat 10x, Japani 31x, jne.
(Suomi 13x, Tiusasen lisäys)

Perunan tuotanto ja sen laatu akateemikko Vladimir Tihonovin mukaan (NSP 50):
USA 15 mrd tonnia, josta kauppakuntoista 14 mrd tn ja myyntiin tuli 13 mrd tn.
Neuvostoliitto 31 mrd tonnia, josta kauppakuntoista 12 mrd tn ja myyntiin tuli 8 mrd tn.

Neuvostoliiton loppuvuosina sen poliklinikoista 9 % oli ilman vesijohtovettä ja 29 % ilman kuumaa vettä. Sairaaloista 15 %:lta puuttui vesijohto ja 49 %:lta kuuma vesi. (NSP 53)

Keskusjohtoisten talouksien määrällistä kasvua korostava ja tyhlausta ylläpitävä tuotanto johti ympäristökatastrofiin joka oli vailla vertaa.

"On tuskin liioiteltua sanoa, että 1980-luvun lopun levottomuudet Itä-Euroopan maissa lähtivät paljolti liikkeelle ympäristönsuojelunäkökohdista. Tästä huolimatta ympäristöaktivistit eivät jälkikommunistisella kaudella saaneet kovin paljon painoarvoa." (NSP 55)

Fasismilla on Aleksander Jakovlevin mukaan kaksi ilmenemismuotoa: hitlerismi ja stalinismi. Suomen äärivasemmistolainen älymystö oli paneurooppalaisen fasismin etujoukko. (NSP 63)

Marxismille dialogi on vieras käsite. Koko ideologia perustuu monologille. Ideologia oli kaiken yläpuolella eli sen ydin oli täysin totalitaarinen. Koska tiede perustuu liikkeeseen ja dynamiikkaan sekä epäilyyn, dogmatismi esti pääsyn eteenpäin. (NSP 64)

***

Narutetun sukupolven jälkimmäinen puolisko käsittelee suomettumista. Tällöin kummalliseen valoon nousee professori Matti Klinge. Itse eliittiin kuuluvana ja oman frakinrintamuksensa brezhneviläisestä kunniamerkkien kimalluksesta häikäistyneenakö Blinge on vielä vuonna 2001 artikkelissa puolustellut suomettumisen aikaa ja Neuvostoliiton viehätysvoimaa!

Artikkeli julkaistiin Johan Bäckmanin toimittamassa teoksessa: "Entäs kun tulee se yhdestoista? Suomettumisen uusi historia". Tiusanen arvioi pitkästi tuon kirjan muitakin artikkeleita. "Narutuksesta on tehtävä loppu!"

Hyödyllisistä idiooteista idioottimaisimmat asuivat suomettuneessa Suomessa (ERV 49)

Brezhnevin kaudella luotiin maailman tähän asti merkittävin ympäristökatastrofi, jossa elintason ja ympäristövahinkojen suhde oli täysin absurdi. Kaikissa Itä-Euroopan maissa kommunismin loppu alkoi vihreistä liikkeistä. DDR:n kirkot alkoivat suojella vihreitä liikkeitä. Unkarissa Sinisen Tonavan" liike keräsi valtavasti suosiota. Monissa Neuvostoliiton yliopistoissa tiedemiehet huomasivat ympäristötuhon lähestyvän. Suomessa näitä asiota tuotiin vain vähän esiin. (NSP 157-158)

Nomenklaturan rikkauksia ja elintasoa ei voinut mitata rahallisilla vertailuilla, koska suuri osa johtavan luokan hyvinvoinnista muodostui luontaiseduista loistoasuntoineen, palvelijoineen, lomahuviloineen ja parantoloineen. Nomenklaturalla oli omat ravintolansa ja halpojen hintojen erikoiskauppansa, jotka eivät kärsineet tavarapulasta. Kommunistiksi ei ruvettu turhan takia.
(ERV 26)

Vitsi: Leonid Brezhnev esitteli äidilleen tiluksiaan, lukaalejaan ja autojaan. Äiti kauhistui: "Miten sinun käy, jos punaiset pääsevät valtaan?" "Öhöm!" (ERV 39)

Rahapalkassa oli luokkaeroja: Tiedeakatemian presidentti (kommunisti) sai 7000 ruplaa/kk 1980-luvulla, kun minimipalkka oli siitä sadasosa 70 ruplaa kuukaudessa. Satakertaista eroa ei tasoitettu millään progressiivisella verotuksella. (ERV 26)

Nomenklatuura kävi ihmiskauppaa. Länsi-Saksa osti poliittisia vankeja DDR:stä. Hinta vaihteli 30 tuhannesta 150 tuhanteen D-markkaan (15-75´000 euroa), kaupattavan henkilön merkittävyyden mukaan. Romania myi 500'000 saksalaisperäistä asukastaan Länsi-Saksaan 30 tuhannella D-markalla (15'000 euroa) hengeltä. Juutalaisia myytiin Israeliin. (ERV 35)

Samuel Beckettin absurdia näytelmää "Huomenna hän tulee" pidetään parodiana, joka irvailee länsimaista uskoa marxilaiseen utopiaan. Näytelmän ihmiset odottavat vapahtajaa (Godot) joka ei koskaan saavu. (ERV 50)

DDR:n Leipzig oli maailman katolisin kaupunki: vuodessa pidettiin kahdet messut ja loppuaika paastottiin - kaupat täyttyivät tavaroista messujen ajaksi ja tyhjenivät sitten. (ERV 67)

Aino Kuusinen joutui vuosikausiksi vankileirien saaristoon, ilman että hänen korkeassa asemassa ollut aviomiehensä olisi tullut apuun. Samoin kävi Molotoville: hänen vaimonsa raahattiin keskitysleiriin. Otto-Wille Kuusinen ja Molotov eivät antaneet inhimillisten tekijöiden vaikuttaa urakehitykseensä. (ERV 151)

Tärkein yksittäinen syy DDR:n systeemin sortumiseen oli luonnonsuojelun täydellinen laiminlyönti. Tyytymättömyys elämän laadun heikkenemiseen keräsi yhteen kansalaisia. Luterilainen kirkko otti asiakseen ajaa ympäristöasiaa. Kirkko pystyi antamaan raamit hajanaisille vihreille ryhmille. - Tätä mieltä oli yhdistyneen Saksan aikaan eräs Zittaun professori, joka oli mukana kunnallispolitiikassa Vihreiden edustajana. (ERV 156)

Ainakin teoriassa Neuvostoliitto olisi ollut pelastettavissa, jos siellä olisi luovuttu neuvostojärjestelmästä. Mutta Shatalinin "500 päivän ohjelma" hylättiin. (ERV 177)

Filosofi Leszek Kolakowski sanoi, että ihanteellinen yhteiskunta ei voi olla sellainen, jossa intellektuellit aina sanovat samaa kuin ministerit ja kenraalit, mutta vasta näiden jälkeen! (ERV 176)

***

Lopuksi lisälukemista, Tiusasen kirjallisuussuosituksia:

Anne Applebaum: Gulag. A History. Penguin 2003
Georgi Arbatov: The System. New York 1993
Milovan Djilas: Uusi luokka
Aleksander Jakovlev: The Fate of Marxism in Russia. New York 1993
Aleksander Jakovlev: A Century of Violence in Soviet Russia. Yale 2002
Leszek Kolakowski: Marxism and Beyond. Lontoo 1971
Janos Kornai: The Socialist System: The Political Economy of Communism. Oxford 1992.
Tiit Made: Imperiumi tienhaarassa. Kirjayhtymä 1989
Alec Nove & D. Nuti (toim): Socialist Economies. Penguin 1972
Ota Shik: Das kommunistische Machtsystem.
Vladimir Shlapentokh: A Normal Totalitarian Society. New York 2001
Nikolai Shmeljov: Ennakot ja velat - Neuvostotalouden kriisi. Tammi 1990
Dmitri Volkogonov: The Rise and Fall of the Soviet Empire. Lontoo 1998
Jan Winiecki: The Distorted World of Soviet-type Economics. Pittsburgh 1988

Romaaneja ja muistelmia:

Vladimir Dudintsev: Valkoiset vaatteet.
Vasili Grossman: Forever Flowing.
Margarete Buber-Neumann: Under Two Dictators. Lontoo 1949
Aino Kuusinen: Jumala syöksee enkelinsä. Muistelmat. Otava 1971
Markus Wolf: Man Without Face. New York 1999