107. Steinbeck Venäjällä

Luin John Steinbeckin kuvauksen "Matkalla Neuvostoliitossa" (1948) Tammi 2002. Kuvat Robert Capa.

Olin ennakkoluuloinen, koska Steinbeckiä pidettiin USA:ssa suorastaan kommunistina hänen pula-ajan klassikkonsa "Vihan hedelmät" vuoksi. Steinbeck lupasi pyrkiä objektiivisuuteen. (Luin viime kesänä Vihan hedelmät, ja aiemmin Helmen, Ystävyyden talon, Punaisen ponin - viimeiset kolme koulussa, mikä rokotti pitkäksi aikaa Steinbeckin lukemista vastaan.)

Ensin Suomeen:

"Laskeuduimme Helsingin uudelle lentokentälle, jonka terminaalirakennukset olivat juuri valmistuneet ja tekivät tyylikkään vaikutuksen." (Malmi? Kesällä 1947) "Venäläisen lentokoneen arpinen, naarmuuntunut, ruokkoamaton ulkomuoto ei näyttänyt hyvältä, kun sitä vertasi Suomen ja Ruotsin lentoyhtiöiden puhtaankiiltäviin koneisiin" (s.11)

"Helsingistä sai murheellisen ja ilottoman kaupungin vaikutelman. Sitä ei ollut pommitettu paljon, mutta useat talot olivat pahoin vaurioituneita. Hotellit olivat surullisia, ravintolat melko hiljaisia ja torilla orkesteri soitti vähemmän iloista musiikkia. Kaduilla näki sotilaita, jotka olivat kuin pikkupoikia, niin nuorilta ja kalpeilta ja maalaismaisilta he näyttivät. Koko ympäristö vaikutti verettömältä ja ilottomalta. Meistä näytti kuin Helsinki ei kahden sodan ja kuuden vuoden taistelun ja kamppailun jälkeen jaksaisi vielä aloittaa uutta elämää." (s.12)

Steinbeck eritteli, että länsimaissa pelätään johtajien saavan liian suuren vallan, siksi kirjailijat ja lehtimiehet ovat kriittisiä vahtikoiria kansan puolesta. Amerikassa valvotaan, Venäjällä palvotaan. Sosialismissa koulut, lehdet ja kirjat opettavat, että johtajat ovat hyviä, täydellisiä ja virheettömiä, jumalolentoja. Ikoneja.

"Stalin (suomennettuna "Teräsmies") ei ole milloinkaan ollut väärässä, hän on ollut aina erehtymätön" toistelivat venäläiset Steinbeckille satoja kertoja. Aivan kuten Kimin suvusta sanotaan Pohjois-Koreassa edelleen.

Neuvostoliiton suurin teollisuudenala vaikutti olevan Stalinin patsaiden ja kuvien tuotanto. Jokaisen julkisen rakennuksen edessä, jokaisessa puistossa, joka kadulla oli Stalinin patsas, jokaisessa talossa, jokaisessa huoneessa Stalinin valokuva seinällä.

Neuvostoliitossa uuden säädöksen mukaan numerotietojen julkistaminen oli sotasalaisuuksien paljastamiseen verrattavissa oleva maanpetos. Kaikki tiedot annetaan nyt prosentteina, jotka ovat ilman peruslukuja hyödyttömiä. "Tuotntomäärä on 95 % vuoden 1939 tasosta." "Stalingradin asukasluku on 87 % sodanedellisestä määrästä". (s.31)

Koska valtio vastaa jokaisesta liiketoimesta, on kirjanpitojärjestelmä paisunut valtavaksi. Tarjoilija kirjoittaa tilauksen huolellisesti muistikirjaansa. Hän menee kirjanpitäjän luo, joka merkitsee tilatun annoksen tilikirjaansa ja kirjoittaa paperilapulle tilauksen, joka viedään keittiöön. Siellä tehdään vastaava kirjanpitomerkintä ja annos tilataan. Kun annos on tarjoiltavissa, toimitetusta ruoasta tehdään taas merkintä paperilapulle, joka annetaan tarjoilijalle. Tämä ei vielä vie annosta pöytään vaan toimittaa paperilapun kirjanpitäjälle, joka tekee kirjaansa merkinnän siitä, että tilattu annos on toimitettu. Hän antaa tarjoilijalle toisen paperilapun, tämä menee puolestaan takaisin keittiöön ja tuo annoksen pöytään, tehden samalla merkinnän muistikirjaansa siitä, että annos on nyt myös lopulta asiakkaalla. Kaikkeen tähän kirjanpitoon menee huomattavan paljon aikaa, itse asiassa paljon enemmän kuin ruoan valmistukseen ja tarjoiluun. (s.20)

Georgia (venäjäksi Gruusia) osoittautuu kauneimmaksi alueeksi, sinne sotakaan ei yltänyt. Kansanihmiset ovat tavallaan miellyttäviä. Kirja tuntuu puutuvan alun terävyyden jälkeen kolhooseissa ja sovhooseissa käynteihin.

Saksalaisten sotavankien olot vaikuttivat Steinbeckistä asiallisilta ja heidän raadantansa sotavahinkojen korjaamiseksi ansaitulta. (Lopulta vain 10 prosenttia saksalaisista sotavangeista selvisi elossa takaisin kotimaansa. Mahtoiko antautuminen hitaaseen näännytykseen kannattaa? Varmasti myös sotavammat, sairaudet ja 10 vankeusvuotta verottivat luonnostaan joukkoa.)

Kuuluisan Robert Capan kuvat eivät ole nyt mielestäni erityisiä. Venäläiset kehittivät ne huonosti ja sensuroivat. Steinbeck iskee kirjaansa eniten huumoria matkatoveristaan ja huonekaveristaan. Hän varoittaa muita Capan tavasta mennä aamulla kylpyyn kahdeksi tunniksi, jolloin kylpyhuonetta ei voi toinen käyttää.

Steinbeck keksi joka aamulle kolme tietokilpailukysymystä, jotka esitti Capalle. Tämä ei koskaan vastannut yhteenkään. "Kuka kreikkalainen tragediakirjailija osallistui Salamiin taisteluun? Montako jalkaa on hyönteisellä? Kuka paavi aloitti gregoriaanisten kirkkolaulujen tukemisen ja keräämisen?" Viimeiseenpä vastaan takaperin: "iruuS I suirogerG"

Amerikkalainen kirjeenvaihtaja otti kirjan ja luki Steinbeckille: "Moskovassa asuvat venäläiset suhtautuvat erittäin epäluuloisesti ulkomaalaisiin, joita salainen poliisi tarkkailee jatkuvasti. Jokainen liike kirjataan ja raportoidaan päämajaan. Jokaiselle ulkomaalaiselle asetetaan vartija. Venäläiset eivät ota ulkomaalaisia vastaan kotonaan ja näyttää siltä, että he pelkäävät jopa puhua paljon heidän kanssaan. Hallintovirkamiehelle lähetettyyn viestiin ei yleensä vastata, eikä toiseenkaan viestiin vastata. Jos on itsepintainen saa kuulla, että virkamies on lähtenyt kaupungista tai on sairas. Ulkomaalaiset joutuvat näkemään paljon vaivaa saadakseen luvan matkustaa Venäjälle" jne. jne. - Tämän kirjan "Matkoilta Moskovaan, tataarien maahan" kirjoitti kuulemma Adam Olearius - vuonna 1634, jo 300-400 vuotta aiemmin. Venäjä oli ikuinen, muuttumaton.

***

Jatkan johtopäätöksiin?

Venäjää hallitsee yhä ja aina yksi vahva mies, keisari, tsaari.

Nikolai II oli heikko, siksi vahva Lenin voitti. Lenin hallitsi kuolemaansa asti, Stalin hallitsi kuolemaansa asti. Nikita Hrustshov syrjäytti heikomman Malenkovin. Brezhnev syrjäytti heikomman Hrustshovin ja hallitsi kuolemaansa asti. Andropov hallitsi kuolemaansa asti, Tshernenko hallitsi kuolemaansa asti.

Janajevin juntta otti porukalla vallan Gorbatshovilta, mutta tarvitsi rohkaisuryyppyjä käsiensä tärinään (mistä Gorbatshov pilkkasi heitä vapauduttuaan). Mutta Gorbatshov oli jo osoittautunut heikoksi, kun uusi vahva mies oli panssarivaunun päälle kavunnut Jeltsin.

Hyvä mies Jeltsin valitsi seuraajakseen james-bond-maisen agentin Putinin, koska tämä oli kerran rohkeasti pelastanut Pietarin hyvän kaupunginjohtajan Sobtshakin. Putin osoittautui perinteisten tsaarien tapaiseksi. Hän esittää vahvaa Teräsmiestä sirkustempuilla, jotta tavallinen kansa ihailee ja jumaloi jälleen uutta tsaaria.

Tsaarin ympärillä elävät ruhtinaat, nykyään oligarkit. Heillä on lupa laittaa autoonsa poliisin sireeni ja ajaa tuhatta ja sataa, kunhan eivät kuitenkaan uhmaa ja haasta itse tsaaria, kuten Hodorkovski teki ja pantiin vankilaan elinkautiseen.

Jos Dominique Strauss-Kahn ja hotellissiivooja olisivat kohdanneet Moskovassa, poliisi olisi pidättänyt siivoojan eikä vienyt ruhtinas Strauss-Kahnia käsiraudoissa, kuten New Yorkissa.

Uutinen Moskovasta: Putin-nuoret eli nashi-jugend hyökkäsi protestanttiseen (ei-ortodoksiseen) kirkkoon ja pisti sen pirstaleiksi kuten natsit synagogia kristalliyönä. Poliisi saapui ja pidätti paikalta yhden ihmisen, kirkon naispuolisen vahtimestarin, koska tämä häiritsi (prinssejä).

Joskus iskevät yhteen lukemisen, kirjoittamisen ja kommentoinnin halut,