108. Hatunnosto Matti Paasivuorelle

Luin Pekka Haaviston pari sangen hyvää vaalikirjaa: "Hatunnosto" (Kotimaa 2010) ja "Anna mun kaikki kestää" (Wsoy 2011). Toimittaja-Pekka (s.1958) ei ennen tehnyt minuun suurta vaikutusta sanataitajana, monine tietokirjatoimituksineen ja inter-rail-oppaineenkaan, mutta vanhetessaan paranee!
.
Pekan isä, historianopettaja Jouko Haavisto (1927-1992) oli aloittaessaan Suomen nuorin (31) oppikoulun rehtori Munkkivuoren Yhteiskoulussa (1958-1990). Rakennuksessa on nykyisin Ranskalais-suomalainen koulu). Koulu oli kuulemma tunnettu linjastaan, että sinne hyväksyttiin oppilaiksi "menneisyyteen katsomatta" kaikki sellaiset oppilaat, joiden tie oli katkennut muissa oppikouluissa. Mietin onko tuolla mitään yhteyttä siihen, että tuosta koulusta tuli joukko pienlehtiväkeä, Koijärven suojelijoita, alkuvihreitä, hippejä, elmulaisia, yms. Pekka ei tuosta yhteydestä kirjoittanut.

Jouko Haavisto, 65, palasi lentorahtina sinkkiarkussa Thaimaasta 1992. (Tapasin hänet Jyväskylässä v. 1974, kun hän oli tuomarina kilpailussa, jossa tulin kuudenneksi.)

Koko Haaviston 5-henkinen perhe (isoveli Esko Tapani, VTK, MBA, s. 1953, sisko Riitta sekä fyssanope-äiti) kävivät samaa koulua, koska vain parin minuutin kotimatka koulusta. Vielä kellojen soidessa ehti kotoa luokkaan.

Pekka mainitsi kolme koulukaveriaan, joiden kanssa kävi Leningradissa 1976: Stina Viljanen, Olli Wehkala ja Jyrki Tuure. (Jyrki oli alakoulunopettajani Eila Tuuren poika). Pieni Helsinki.

***

Pekka kertoi menetelmistään YK:n rauhanhierojana Afrikassa. Hänellä on tapana soittaa sissipäälliköille ja kysyä, saako hän tulla? Yleensä lupaavat, kun pyytää luvan. "Yes you are wellcome. We are not going to shoot you." Monien muiden mielestä turvallisuus vaarantuu, jos jonkun tiedetään olevan tulossa. Sieppausvaara?

Kun helikopteri Afrikassa laskeutuu ja pöllyttää hiekkaa, jostain ympäriltä sitä lähestyvät Toyota Pickupit, avolava-autot, konekiväärit ja kiväärimiehet lavoillaan. Tällöin kopteri lähteekin äkkiä nousuun, pakoon. Näin nähdään onko vastassa ystäviä vai vihollisia. Jos ovat vihollisia, he aloittavat vimmatun ammuskelun kohti kopteria, pettyneinä menetetystä saaliista. Jos ovat ystäviä, eivät ammu, ja kopteri laskeutuu uudelleen. Strategista älykkyyttä ja malttia ei lentäjä heimoväeltä odota?

Afrikassa lentokoneissa ei aina ole turvavöitä. Ei ollut Neuvostoliitossakaan 1947, kun John Steinbeck ja Robert Capa vierailivat. Eikä ollut henkilöautoissa 1960-luvun alussa Suomessa, esim. 1965, kun Jouko ja Pekka-poika ajoivat Fiatilla kolarin kesämökkikunnassaan ja perheen äidin Anja os. Toijalan kotikunnassa Teiskossa.

Pekka Haavisto kertoo burudilaisille tarinoita Suomen autonomian ajan sortovuosista ja sisällissodasta.

Pekka ammentaa paljon tarinoita raamatusta. Eeva ja Aadam olivat ensimmäiset karkotetut. Kain pakoili tuomiotaan. Aabraham oli uskonnollinen siirtolainen. Joosef oli 1. ihmiskaupan uhri. Eka paluumuuttaja, Moabista Israeliin, oli Noom. (Minä en muista Noomista kuulleenikaan? Ai, miniänsä oli Ruut.) Ruut oli Jeesuksen esiäiti, joten Jeesuksessa oli maahanmuuttajaverta. Opetuslapsissa oli siirtotyöläisiä.

Pekan ja Antonion perheessä mietitään kirkkohäitäkin, kunhan kirkko on siihen valmis. Lapsuudessaan Pekka keräsi vihkoon kuolinilmoitusten hautajaisvärssyjä.

"Kirjat ovat aina kiehtoneet minua. Vieraisilla kirjahyllyjen luona tapaa mielenkiintoisimmat ihmiset."

Jouko Haaviston luokalla Viipurin suomalaisessa lyseossa oli tumma, pienikokoinen poika, islaminuskoinen Alim Sadig-Ogli, joka sanoi ylpeästi: "Olen persialainen!" jos häntä haukuttiin tataariksi. - Kiinnostava yhteys, sillä minulla oli Etelä-Haagassa keväällä 1968 kansakoulunopettaja Ali Sadik-Ogli, persialainen. Hän saattoi olla mielestäni 30-vuotias, vai olisiko voinut olla jo 40-vuotias, kuten Jouko Haavisto tuolloin. Myöhemmin hän tai ainakin hänen kaimansa oli Finnairin Toronton ja New Yorkin konttorin johtaja sekä taidekauppias Venäjällä.

***

Pekan oma ehdokas äänestyksessä "Suurin suomalainen" oli erityisen mielenkiintoinen: Matti Paasivuori (1866-1937) kirvesmies, myöhemmin SDP:n puheenjohtaja, moninkertainen ministeri, kansanedustaja 30 vuoden ajan. (Hänelle on nimetty Hakaniemessä Paasivuorenkatu, entinen Sirkuskatu.)

Pekka oli ostanut divarista ja lukenut tuhatsivuisen "Toiset Valtiopäivät 1917. Pöytäkirjat II" (jatketut valtiopäivät) ja oli löytänyt Paasivuoren puheista - eräänlaisen Suomen Martin Luther Kingin, vaikka Pekka ei mainitsekaan Martin Luther Kingiä. Minulle tuli King mieleen.

Itse muistan lukion Suomen historian kirjasta (Vehvilä-Castren 1975, s.187, tarkistin!) erikoisen valokuvan, jossa eduskunta on koolla 1918. Vasemmiston tuolit ovat tyhjät, heidän ollessaan vankileireillä, Venäjällä tai kuolleita, lukuunottamatta yhtä kansanedustajaa, joka aluksi ainoana edusti vaaleilla ennen sisällissotaa valittua vasemmistoa: Matti Paasivuori.

(Hänenkään osallistumisensa ei ollut kiistatonta: Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja Johannes Bäck "heitti ensimmäisen kiven" (Haaviston sanoin) ja protestoi Paasivuoren oikeutta äänestää eduskunnassa ennen kuin sosialidemokraattien ja Paasivuoren osuus punakapinaan on selvitetty. Paasivuori lausuikin ensimmäisessä (1.) puheenvuorossaan eduskunnassa: "Panen jyrkän vastalauseen ed. Bäckin hyökkäyksiä vastaan - - ")

Matti Paasivuori loi puheessaan eduskunnassa Valkoisen Terrorin käsitteen 4.6.1918:

"Äskettäin päättyneen punakaartilaisdiktatuurin törkeimpiä väärinkäytöksiä oli, että sen vallitessa olivat kulttuuriyhteiskunnan ja oikeusvaltion ensimmäiset edellytykset: persoonallinen koskemattomuus sekä hengen ja omaisuuden turva olemattomat. Yksistään tämä seikka jo saattoi kaikki ne, jotka eivät järjestelmää kannattaneet, mitä hartaimmin toivomaan sen mitä pikaisinta kukistumista siinä uskossa, että sen tapahduttua palattaisiin laillisiin oloihin.

"Tämä järjestelmä on nyt kukistunut, mutta surkeasti ovat ne pettyneet, jotka ovat luulleet sen kautta palattavan laillisiin oloihin. 'Punaisen terrorin' sijaan on vain saatu 'valkoinen terrori', joka yhtä vähän kunnioittaa oikeusvaltion perusteita kuin ensinmainittukaan. Ero on vain siinä, että 'valkoinen terrori' on kohdistunut yksinomaan työväenluokan ja sosialidemokraattisen puolueen jäseniin."

Matti Paasivuori Torpparilaista 9.7.1918: "Minun pitäisi sosialistina äänestää tätä ehdotusta vastaan, koska nyt uskotaan, että tämä reformi vähentää sosialistien ääniä. Kuitenkin äänestän lakiehdotuksen puolesta, sillä jos sosialistien äänimäärä vähenee, niin vähäpä sillä on väliä kunhan uudistuksia ja parannuksia saadaan aikaan köyhälistön oloihin."

"Pragmaattisuus ja ihmisten todellisten etujen ajaminen oli koko Paasivuoren elämäntyön ohjenuora", summaa Pekka Haavisto, päättäen: "Minun ääneni menee hänelle."