105. Karttako maastoa kiinnostavampi?

Michel Houellebecq (2010): Maasto ja kartta. Wsoy 2011, suom. Ville Keynäs.
Selailin nopeasti etsien joltakin sivulta koukkua, joka herättäisi houkutuksen lukea pitempään (352 sivua). Ja löysin... yhtymäkohtia omiin tuttuihin elämyksiini. Kiinnostavia havaintoja ja yksityiskohtien tietotiivistelmiä pähkinänkuoressa.

"Ryanair.com -nettisivuston mukaan lippu lennolle, joka lähtisi Beauvaisista klo 13:25 maksaisi 4,99 euroa. - - lisäksi tulisi erilaisia kuluja ja veroja; lopullinen hinta olisi 28,01 euroa, mikä oli edelleen naurettavan halpa."

"Ohitettuaan Pariisin pohjoispuoliset "hankalat lähiöt" bussi kiiti vauhdilla vehnä- ja juurikaspeltojen välissä lähes autiolla moottoritiellä"

Houellebecqin kirjaa voin lukea hyvin helposti ja nopeasti, antaen silmieni lipua yli tekstikenttien, pari-kolme sivua minuutissa. Koko ajan tunsin olevani miellyttävässä, älykkäässä, kultturellissa, idearikkaassa seurassa.

Päähenkilö, taidemaalari, rikastuu ideallaan muokata vanhoja Michelinin karttoja symbolisiksi maisemiksi. Ensin on maisema koodattu käsitteelliseksi ja sitten se dekoodataan takaisin kohti alkuperäistä. "Kartta on kiinnostavampi kun maasto".

Toinen huippukeksintö on maalata esimerkiksi Bill Gatesin ja Steve Jobsin kohtaaminen. Jompikumpi näistä ostaa teoksen useilla miljoonilla dollareilla.

Muotokuvamaalaus on itsessään vähän tylsää eikä sitä nykyään edes osata. Kuka haluaisi katsoa entisten kaupunginjohtajien, vuorineuvosten ja presidenttien pärstägalleriaa taitamattomien sutilusten jäljiltä. Mutta jospa ihmishahmot edes aseteltaisiin dramaattisiin kohtaamisiin tai tapahtumiin? (Ikäloppu presidentti kompastuu lentokoneen portaissa Islannissa, yms.)

Houellebecq sujauttaa oman itsensä kirjansa yhdeksi päähenkilöksi. Hänen muotokuvansa maalataan. Houellebecq joutuu tarinassaan rituaalimurhan uhriksi ja hänet pilkotaan pieniksi palasiksi, todellisen motiivin eli taidevarkauden peittämiseksi. Romaanin loppupuoli saa uutta jäntevyyttä rikostutkimuksista.

Romaanin päähenkilöitä kuvataiteilijan, kirjailijan ja rikoskomisarion lisäksi ovat venäläinen naisystävä Olga sekä taiteilijan arkkitehti-isä, joka matkustaa Sveitsiin hakemaan eutanasiaa.

Teoksensa viimeisellä sivulla Houellebecq kiittää poliisipäällikköä saamistaan tiedoista, samoin Wikipediaa, erityisesti artikkeleita Beauvaisin kaupungista ja huonekärpäsistä.

Olen lukenut aiemmin "Oikeuden nautintoon". Heräsi innostus tutustua muihinkin Houellebecqin suomennoksiin (yhteensä jo viisi).