24. Yli 500 katsottavaa kaupunkia

Bounty Booksin painava opus '501 Must-Visit Cities' esittelee 9 kirjoittajan voimin maailman keskeisimmät katsomisen arvoiset kaupungit kuvalla ja sivulla, vain muutaman ilman kuvaa, kuten Vaasan, joka saa edustaa Suomea Helsingin, Oulun ja Turun rinnalla. Euroopan osuus on lähes puolet sivuista, Afrikan 47 sivua.

Cathy Lownen ja kumppanien teksteistä välittyy vaikutelma, että paikanpäällä on käyty eläytymässä. Arvokas ulkoasu saa valitettavasti etusijan siltä, että lukemista helpotettaisiin hyvällä jaksotuksella ja vaikkapa avainsanojen havainnollisella korostamisella. Käytännölliset nähtävyysluettelotkin on taitettu kuin symmetrisiksi runoiksi!

Englantia pystyy kirjoittamaan suppeallakin sanavarastolla, mutta snobi Oxbridgen graduaatti voi hallita suvereenisti myriadin idiomeja, ja sellaisten käyttöön on tällä kertaa tullut kiusaus.

Suurin osa värikuvista on kauniita, houkuttelevia ja hyvin havainnollistavia yleiskuvia.

Listauskirjoissa lukijalle on tärkeintä laatia oma listansa tai verrata luetteloita.

***

Knoppikysymys Espanjan Sevillasta: Mitkä seuraavista 5 oopperasta sijoittuvat Sevillaan?
1. Sevillan parturi? 2. Carmen? 3. Fidelio? 4. Don Giovanni? 5. Figaron häät? Vastaus: Kaikki viisi!
Säveltäjät 1. Rossini, 2. Bizet 3. Beethoven 4- 5. Mozart

***

Huomaan itse käyneeni joka kymmenennessä kirjan kaupungeista eli yli 50:ssä. Yllättävin kaupunkimme on Cornwallin pääkaupunki Truro. Muita yhteisiä ovat Amsterdam, Ateena, Barcelona, Bern, Biarritz, Bordeaux, Bremen, Cambridge, Canterbury, Cardiff, Chester, Coimbra, Dublin, Edinburgh, Firenze, Geneve, Glasgow, Göteborg, Hampuri, Jerusalem, Köln, Kööpenhamina, Lissabon, Lontoo, Luxemburg, Lyypekki, Monte Carlo, München, Namur, Newcastle, Nizza, Oslo, Palma de Mallorca, Pariisi, Pietari, Pisa, Porto, Riika, Rhodos, Rooma, San Marino, Stirling, Tallinna, Tukholma, Venetsia , Wien ja Zürich.

Seuraavanlaisin ilmaisuin ja asiatiedoin '501 Must-Visit Cities' luonnehtii 41 tuhannen asukkaan Stirlingiä (oma käännökseni):

"Edinburghin elegantin majesteettisuuden ja Glasgowin monumentaalisen viktoriaanisen erityisleiman jälkeen onkin Skotlannin pienin 'City' aivan erilainen. Stirling on keräytynyt keskiaikaisen kylän ympärille, erään läntisen Euroopan laajimman ja tärkeimmän linnan maisemaa hallitsevan hahmon alle.

Entisaikainen Skotlannin pääkaupunki sijaitsee strategisesti Forthjoen varrella ja on saanut osuvan lempinimen "Ylämaiden portti". Stirling on näytellyt pysyvää osaa lähes kaikissa Skotlannissa raivonneissa konflikteissa. Viimeinen taisto käytiin kaupungin alueella 1648, Skotlannin sisällissodan aikaan. Sitten seurasi vielä kuningas Jaakon kannattajien kapinointi.

Stirlingin linna sijaitsee Castle Hillin vulkaanisen kallionkielekkeen huipulla, kolmelta suunnalta jyrkän kallioseinämän ympäröimänä, mikä tekee hyökkäykset linnaan vaikeiksi. Useimmat rakennuksista ovat 1400- ja 1500-luvuilta, vaikka vanhempiakin osia on. Jaakko IV:n aloittama ja Jaakko V:n täydentämä palatsikortteli on hienoa kivityötä. Hiljattain restauroidussa Jaakko IV:n Great Hallissa on kaksi suurenmoista ulokeikkunaa eli erkkeriä (Oriel). Skotlannin kuningatar Maria kruunattiin Stirlingin linnassa vuonna 1543.

Linnan lähellä on Holy Roodin kirkko, monumentaalisten hautojen ympäröimänä, eräs Skotlannin hienoimmista keskiaikaisista kunnankirkoista (parish churches), joka armollisesti vältti reformaation aikana huipentuneen Skotlannin kirkkojen joukkotuhon. Skotlannin kuningattaren Marian alaikäinen poika kruunattiin siellä Jaakko VI:ksi vuonna 1567.

Vanhakaupunki linnan alapuolella, jota paikalliset kutsuvat nimellä 'Top o' the Town', puhkuu luonnetta. Huomionarvoisiin rakennuksiin kuuluu Argyll's Lodgings, ihmeellinen esimerkki 17. vuosisadan kaupunkitalosta ja 19. vuosisadan (1800-luvun) Vanhan Kaupungin Vankila, joka korvasi pahamaineisen Tolbooth Gaolin, joka on säilynyt sekin. The Smith Art Gallery on paikallishistorian näyteikkuna.

Älä vain sivuuta näitä:

- Mars Walkin ihmeellinen kivifasadi, Earl of Mar'in n. 1570 tilaama renessanssikaupunkitalo

- retki Inchmahomen saarelle ja pikkuluostariin, joka oli kerran Skottien kuningattaren Marian lepopaikka

- National Wallce Monument, joka valmistui legendaarisen Braveheartin kunniaksi vuonna 1869 Abbey Craigille, hieman kaupungin pohjoispuolelle

- Cambuskenneth Abbey, 12. vuosisadan raunio joen varrella hiukan kaupungin ulkopuolella

- Bannockburn Heritage Centre, joka tietää kaiken vuoden 1314 kuuluisasta taistelusta, jossa Robert the Bruce tuhosi omaa joukkoaan suuremman englantilaisten armeijan

Tämä tulisi myös tietää: Englannin Edward I käytti Warwolfia, suurinta milloinkaan valmistettua katapulttia, murtaakseen Stirlingin linnan muurin 1200-luvulla."

***

Lisään rinnalle omat kokemukseni Stirlingistä. Olen yöpynyt em. Argyllin talossa.

Stirlingiin oli 50 minuutin junamatka Edinburghista. Viehättävä, katettu rautatieasema. Seinällä haalistunut yleiskartta, josta näki päätiet kyliin, muttei katuja. Merkittyinä olivat juna-asema STA, linna CAS, kirkot risteillä sekä - retkeilymaja YHA. Yritin painaa mieleeni Hostellin sijainnin suhteessa maamerkkeihin ja kahden kirkon välisellä linjalla.

Pikkukaupungin tunnelma oli hiljainen, ei ihmisiä, ei autoja, elokuun lauantaina klo 15. Asemaa sivusi kauppakatu, jonka varrella oli Thistlen ostoskeskus, kuin jokin Helsingin Malmintori ja se olikin asiakkaista ruuhkainen.

Asema oli laaksossa, jota toinen katu myötäili, toisen noustessa viistosti rinnettä kohti Linnaa. Kahden pääkadun lisäksi oli kujia. Suunnistimme Sadun (20) kanssa rakentamattomalle heinäniittyiselle kukkulalle, joka oli kuin Enid Blytonin Viisikko-kirjoista. Jossain täytyi olla kaniineja tai ainakin koloja.

Kipusimme ikivanhalta näyttävää, sammaleisilla kiviaidoilla eristettyä kapeaa ja mutkaista kävelytietä ylös lähelle historiaa henkivää, komeaa linnaa. Linnan aukiolla oli vain B&B (No Vacancies!) ja hotelli, varmasti liian kallis. Lähdimme pettyneinä tai eksyneinä talsimaan keskiaikaisten talojen reunustamana polveilevaa katua alas kohti asemaa, kunnes jo 50 metrin päässä näimme kuin näimmekin YHA-tunnuksen vasemmalla, vankan muurin portissa.

Nelikulmaista sisäpihaa ympäröi kadun puolelta muuri ja muualta talon kolme siipeä, joita yhdisti kaksi pyöreää tornia. Tämä Castle Wynd, Argyll Lodging, oli vuonna 1630 ensimmäiselle Stirlingin jaarlille rakennettu mansion, asuntolinna, jonka omisti myöhemmin ensimmäinen Argyllin markiisi. Talo oli toiminut myös armeijan sairaalana.

Retkeilymaja oli saapuessamme kello 17:50 täyteen buukattu, mutta klo 18 raukesivat lunastamattomat varaukset ja saimme yösijat. Jonottajia oli jo 5 poikaa ja yksi tyttö, minkä lisäksi yksi tyttö juoksi hengästyneenä sisään vahvistamaan asemalta tulossa olevan kolmen hengen porukan varauksen.

Linnassa oli melkoisesti mutkikkaita käytäviä. Oikean siiven toimistosta kävelimme ensin torniin, nousimme portaita kaksi kerrosta ja kuljimme keskiosan valtavan Common Room -hallin poikki toisen tornin portaikkoon. Siellä minä nousin puoli kerrosta ylöspäin huoneeseen 4, käytävälle, jonka varrella oli 5 makuusalia, kussakin 6 vuodetta, käytävän päässä wc. Otin yläpetin.

Satu puolestaan laskeutui alempaan kerrokseen, jossa oli vastaavasti naisten makuusalien käytävä. Ei ollut perhehuoneita. Matkan ensimmäinen yö erillään. Välikerroksessa olivat suihkut, sukupuolille nekin erikseen, mutta kävimme silti yhteissuihkussa vähän ennen klo 22:ta.

Lauantai-illan kävelyllä klo 18:30 - 21 kiersimme ulkokautta Stirlingin linnaa pitkin idyllisiä polkuja, joiden varrella oli testamentattuja penkkejä skotlantilaiseen tapaan, esim.

"Rouva Agatha McCarthy (1889-1980) katseli tältä paikalta auringonlaskuja vuosina 1947-1978 ja hän on testamentilla lahjoittanut penkin ihmisten iloksi" (pieni kaiverrettu kyltti).

Istuimme penkille, polun yläpuolelle, linnan seinämien ja jyrkänteen alapuolelle, syömään. Koiria juoksi vastaan. Alhaalla niityillä, joita tiet halkoivat, näkyi pieninä pisteinä lampaita. Oli hieman viileää. Toiseen suuntaan näkyi rakennettuja vyöhykkeitä ja myös joki, jonka ylitti vanha silta.

Kuljimme tallattuja polkuja, näimme kaniinin koloja ja papanoita, muistelimme Viisikkoa. Näimme mahtavia näköaloja ja hurjan hautausmaan, jonka laattarivien välissä oli jyrkkä ruohorinne, ylhäällä lisää muistokiviä, jylhin "R.I.P." -tekstein. Stirlingin yläkaupungin vanhat, tummat, mustat korttelit olivat upeita, alakaupunki modernimpana tavanomaisempi.

Aamulla sunnuntaina veimme reput säilöön rautatieasemalle, jonne oli suorinta tietä kilometri alamäkeen. Sitten kiipesimme takaisin linnalle, joka oli niin komea, ettei sitä voinut mitenkään sivuuttaa. Se oli peräisin osin jo 1100-luvulta ja ollut Skotlannin kuninkaiden virka-asunto Jaakko VI:nteen saakka, josta tuli Yhdistyneen Kuningaskunnan Jaakko I.

Linnan pääsymaksu oli 1,5 puntaa ja postikortit maksoivat 10 p. Maksoimme Skotlannin omilla seteleillä, joita oli kertynyt vaihtorahoina.

Linnassa esitettiin pienoisnäytelmiä mm. John Knoxin ja Jaakko V:n elämästä. Katsoimme Jaakon monologin (20 minuuttia, 4 tuoliriviä, melko täyttä), joka alkoi muhkean näyttelijän kumealla karjaisulla: "The King is Dead!", jota seurasi mahtipontinen muistelma elämästä kuninkaana.

Linnan pitkien muurien harjalla sai kävellä. Sisätilat olivat museo-osastoina, joiden aiheita riitti toiseen maailmansotaan asti. Linnan rakentamista oli kuvattu vahanukkeasetelmilla, jotka ihastuttivat japanilaisturisteja.

Vietimme sateista päivää linnassa kolmisen tuntia, söimme sekä eväitä että kahvilassa, kunnes lähdimme asemalle, oltuamme Stirlingissä vuorokauden ympäri, päivän kolmesta kolmeen. Poikkesimme kuitenkin ensin vielä vanhan skotlantilaisen vankilan pihalla, jota restauroitiin. Jatkoimme junalla Glasgowiin.