25. Jepulis, Jeeves!

Hovimestarin pätevyyden omaava herrasmiespalvelija Jeeves on tunnetusti eräs maailman täydellisimmistä ihmisistä, ainakin humoristisessa kirjallisuudessa. Hän tietää kaiken ja on poikkeuksellisen erehtymätön.

Kustannusyhtiö Teos näyttää aloittaneen uuden Jeeves-sarjan julkaisemalla ensimmäisenä yhteissidoksen 'Kiitos, Jeeves!' Wodehousen vuoden 1934 kirjoista 'Thank You, Jeeves!' sekä 'Right-Ho!' (suomeksi 'Jepulis, Jeeves!'). Lisukkeena on lyhyt 'Munakas'-juttukin (Omelette, 1959).

Jeeves-Omnibuksesta joskus tekemieni laskujen mukaan alkuperäisiä Jeeves-kirjoja ilmestyi 14 kpl vuosina 1923-1974. Stephen Fryn ja Hugh Laurien tähdittämä televisiosarja tiivisti kaiketikin kaikki Wodehousen Jeeves-tarinat vain runsaaseen 30 jaksoon. En ole ainakaan viime vuosina onnistunut lukemaan Jeeves-juttua, joka ei olisi palauttanut mieleeni heti myös näytelmää.

Uusi suomennos on aivan nokkelaa sanailua, mutta suomentaja (Kaisa Sivenius) on tehnyt tyylillisen valinnan poistaa kaikki alkuteoksen tuhannet SIR-sanat, jotka mielestäni kuuluvat jokaisen Jeevesin repliikin loppuun kuin muutama v-sana teini-ikäisen virkkeeseen.

Sirrittelystä olisi sekin hyöty, että pitkissä vuorosanailuissa, joissa ei mainita kuka puhuu, lukija pysyy vaivattomasti kärryillä siitä, kumpi on äänessä, Kuhnuri-Klubin jäsen Bertie Wooster vaiko hänen herrasmiespalvelijansa. Tosin Drones-sanakin on nyt jätetty suomentamatta Kuhnuriksi!

Runsaan ruotsinkielisen Jeeves-valikoiman olen huomannut mm. Didrichsenin Taidemuseon perustaja-pariskunnan museoituneessa kotikirjahyllyssä Helsingin Kuusisaaressa. Itsekin omistan ruotsinkielisenä kirjan "Tack Jeeves!", joka olikin niin hauska, että kiirehdin pian lainaamaan Jeeves Omnibus I:n englanniksi.

Kevyttä on kivaa lukea vieraalla kielellä. On tasapainottavaa aiheen helppoudelle ja keveydelle saada sitä vastoin välillä miettiä ja keksiä vastineita oudoille vieraskielisille sanoille.

Britanniassa Jeeves on koottu 5 kokoomateokseksi, joista kussakin 3 alkuteosta ja niissä kussakin parisataa suurehkoa sivua, eli yhteensä n. 3000 sivua. Yksikseni lukiessani olen purskahtanut nauramaan ääneen vähintään sadan sivun välein, pari kertaa kirjaa kohti, vaikka en normaalisti yksikseni naureskele.

TV-näytelmä ei ole pystynyt välittämään kaikkia Bertie Woosterin omasanaiseen kerrontaan upotettuja brittiläisiä understatementtejä:

"Jeevesin täytyi olla äärimmäisen järkyttynyt. Hänen toinen kulmakarvansa kohosi 1/8 tuuman verran." (Yleensä se kohoaa enintään 1/16 tuuman verran eli 1,5 millimetriä).
Entäpä Bertie Woosterin seikkailut? Kun autoileva Wooster suostui pelastamaan liftaavan 13-v. tyttökoululaisen myöhästymis-rangaistuksesta, esittäytymällä koulussa tämän sedäksi, rouva rehtori pyysi herrasmiesvierasta myös lausumaan tyttöoppilaille muutamia hyviä neuvoja elämän varrelle...?

Bertie sai mieleensä vain neuvon, miten eräältä Lontoon sillalta voi hyvin nähdä erään tornin, talojen välistä, vaikkei kukaan siihen uskoisi. "Se on hyvin hyödyllinen tieto! Olen tienannut erinäisiä tarpeellisia kymppejä monilta kavereilta lyömällä sopivasti vetoa Kuhnuri-klubilla..."

"HRMH!... Ehkäpä sittenkin jokin mukava tarina?" opettajatar keskeytti.

"Ööö... joo, Bingo kertoikin eilen klubilla mainion jutun, jossa arkkipiispa siis kohtasi kadulla kuorotytön ja..." HRMH! Aika rientää, ehkäpä keskeytämme tähän!

Yhteiskunnallisesti oivaltava kohta Jeevesissä on, kun vanha Sir Charles aikoi mennä naimisiin erään nuoren tarjoilijattaren kanssa...

"Sitä tautia on taas liikkeellä, että päärit pihkaantuvat proletaareihin!" kauhisteli Bertien täti.

Jeeves korjasi: "Sanoisin että alempaan keskiluokkaan!"

Jeeves epäilemättä huolehti omasta arvostaan. Hän katsoo itse olevansa vankasti keskiluokkaa, "ylempää keskiluokkaa", jollei suorastaan "alempaa yläluokkaa"? "Gentleman to a gentleman", kuten hän ammattinsa mielellään oudoille esittelee.

TV-sarjasta välittyi varsin hyvin esiin motiivi, miksi Jeeves "viihtyy" palvelijan työssään: se on 1920-luvun luokkayhteiskunnassa hänen paras ja ainoa keinonsa elää siivellä toiveittensa mukaista ylellistä elämää (hyvä ruoka, hyvät juomat, laadukas asuinmiljöö, matkat Rivieralle).

Kirjoissakin Jeeves on perso matkoille ja suosittelee mielellään Bertielle pakotieksi kiipelistä parin kuukauden lomailua Monte Carlossa... "Olen jo pakannut matkalaukut valmiiksi ja varannut laivaliput, Sir!"

Kirjastossa käteeni osui myös vanha Wodehouse-valikoima "Pip-pip, Sir". Eriskummallinen nimi osoittautui lopulta Jeevesin sievistelyksi - Kippis-sanalle...

Paljonkohan Jeevesin maailmaa ja Bertie Woosteria kavereineen on mahdettu tutkia Britannian yliopistoissa tai harrastajapiireissä, on minulta selvittämättä...

"Kotini on linnani" on englantilainen sanonta. Miten mahtipontinen ja suurellinen!

Hyacinth Bukée (Pokka pitää -sarjassa) on osa sitä samaa jatkumoa: ihminen joka yrittää esittää enempää kuin on. Ihminen joka yrittää esittää - instituutiota!

Kun aatelinen näyttelee Britanniassa pientä versiota kuninkaallisuudesta, tavallinen "commoner" matkii omasta puolestaan aatelista, kuten Hyacinth Bucket-Bukée.

Suomessa pääsin ehkä lähimmäksi Jeeves-maailmaa lapsena, kun näin "kesäloman" siten, että vanhemmat istuivat presidentti Svinhufvudin suvun kotitalon Luumäen Kotkaniemen täysihoitolan pihakeinussa lukemassa ja odottelemassa, kunnes pian jälleen koittaisi jokin päivän 5 ateriasta, päiväkahvista tai välipalasta... "Boring!!" valittaisi Bart Simpson. Minä en vielä lapsena osannut sitä sanoa.

Yhtä laiskaa kuhnustelua oli 1960-luvun puolivälin seuramatkailu ensi kertaa vieraassa Välimeren maassa kielitaitoisempien oppaiden ja taksien ja hotellin palvelusväen varassa, kun ei osattu ja ymmärretty elää maassa maan tavalla... Samanlaista kuin miten Bertie Wooster oli riippuvainen hovimestari Jeevesistä.

Vaan kunpa yhä osattaisiinkin kirjoittaa yhtä kevyesti kuin Wodehouse... Kukahan voisi sijoittaa vastaavan huolettoman hyväntuulisuuden suomalaiseen kaupunkiin?