28. Pieniä noteerauksia

Luin väitöskirjan Suomen kirjastojen kirjavalinnoista vuosina 1918 - 1939.
Eija Eskola: 'Suositellut, valitut ja luetut'. (Tampereen Yliopisto 2004).

Ennen oli kansan kasvattamista ja sivistämistä. Oli aika, jolloin kirjastosta sai lainata vain 2 kirjaa kerrallaan joista toinen sai olla romaani, toisen piti olla tietokirja.

Löysin kirjasta isoisäni veljen, kirjailija Jaakon nimen Laihialta. Kun Helle Kannila tutki v. 1929 eniten kirjastoista lainattuja kirjoja, kärjessä olivat Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta (aloin lukea sitä tästä syystä!), joka oli 10 lainatuimman joukossa 69 kirjastossa 125:stä. Perässä seurasivat Topeliuksen Välskärin kertomukset, Kiven veljekset, Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili ym., Juhani Ahoa, jne.

Mutta: jopa sijalla 17 oli isosetäni Jaakon (1884-1948) romaani 'Leppirannan Lauri'. Hän kirjoitti 4 romaania tai novellikokoelmaa, joita WSOY kustansi, Hän oli Santeri Alkion naapuri, ystävä ja aatetoveri, nuorisoseuraliikkeen uranuurtajia, Santeri Alkion elämäkerta kertoi myös Jaakosta. yhteisin valokuvinkin.

Jaakko kirjoitti maaseutuproosaa huutolaisuudesta ym. ajan ongelmista: "Ylenkatsotuita", "Kotipellon kynnökseltä", "Nuori kuokkija". Kirjastoneuvos E.J. Ellilä nosti Jaakon kirjat esiin Ellilälle itselleen henkilökohtaisesti läheisinä, vähän samaan tapaan kuin Steven Spielberg nosti Elia Kazanin elokuvan "America, America",

Enpä olisi arvannut Jaakon olleen "melkein" bestselleristi... Olen toki lukenut kaikki hänen kirjansa. Ne olivat ammattitaitoisen sujuvia ja luonnontieteellisesti riittävän sivistyneitä omana aikanaan, vailla myös mitään ylenmääräistä uskonnollisuutta.

Yllättäen erään interrail-matkatoverini esi-sukulainen Heikki Jartti oli myös kirjailija ja kiilasi 16:nneksi suosituimmaksi, juuri ennen Jaakkoa ja vaikkapa Arvid Järnefeltiä... Heikki Jartti kirjoitti aikaan hieman uskalletuiksi oletettuja juttuja nimikkeillä: "Juhannussaunassa" ja "Joulusaunassa".

***

Joensuun yliopiston julkaisu vuodelta 1998, "Matkakirja" (toim. Marja-Leena Hakkarainen ja Tero Koistinen) kertoi, että vuosina 1945-1960 Suomessa ilmestyi 200 matkakirjaa, siis keskimäärin matkakirja jokaista kuukautta kohti. Vain harvat matkustivat vielä tuolloin, mutta useat lukivat.

Joskus mieleeni ovat tulleet matkakirjat keräyskohteena? Niitähän on voinut saada eurosta ellei markastakin alkaen. Mutta keräily on sopivin harrastus 12-vuotiaana aloitettavaksi.

***

Antikvariaattien taloudesta tuli mieleeni, miten laskin nuorena huvikseni, että yksi antikvaari tarvitsisi elääkseen 12 isäni kaltaista suursiakasta. Isäni osti vuodessa 200-300 kirjaa.

Jos uuden kirjan hinta olisi keskimäärin 30 euroa, divarin myyntihinta olisi 2/3 eli 20 euroa ja sen takaisinostohinta 1/3, eli 10 euroa. Tällöin isäni ostot 250 kpl x 20 euroa tekisivät 5000 euroa, mutta hän toki myi saman kirjoja verran takaisin, - 2500 eurolla, jolloin antikvaarille olisi jäänyt toiset 2500 euroa. Isäni mieliantikvariaatti taisi olla Libraria Kasarmikadulla.

***

Luin Asko Alasen elokuva-oppaan takakannesta, että maailmassa tehdään joka vuosi 4000 elokuvaa! Eikö enempää? Suomenkin tuotanto tuntuu kohtuullisen suurelta. Nuohan 4000 ehtisi yksi ihminen nähdäkin kaikki katsomalla 11 filmiä/vrk. eli n. 15-22 tuntia joka vuorokausi. Huh.

***

Luin Yrjö Hirnin tutkielman (painettu 1918) "Jonathan Swift", sarjassa Merkkimiehiä, WSOY. Yrjö Hirn oli erittäin viihdyttävä kulttuurihistorioitsija. Aiheita mm. Autio saari eli robinsonadit, Vanhat postivaunut, Boswell ja tri Johnson.

Hirnillä 1700-luvun Englanti (ja Irlanti) avautuivat viehättävämpinä kuin edes Jane Austenin romaaneissa ja Swift alkoi kiinnostaa ihmisenä enemmän kuin ennen. Muistelin käyntiäni Dublinissa ja kirkkoherra Swiftin omaa St. Patrick's Cathedralia. Matkat ovat hyviä muistoina, jotka ankkuroivat erilaisia asioita paikoilleen.

Muumi-sarjakuvassa kuvattiin onni siten, että Muumi(-pappa) luki verkkokeinussa Agatha Christietä eväät ja juomat mukanaan. Kyllä eräät kirjat, nimenomaan Yrjö Hirnin teokset, ovat mielestäni suuri onni.

***

Kalle Päätalo 'eli' 40 vuotta ja käytti loput 40 vuottaan sen kertomiseen yksityiskohtaisesti...

Jyrki Hämäläisen kertoman mukaan "Urpo Lahtinen aikoi kirjoittaa romaanin. Jos sellaisen voisi kirjoittaa vain yhdessä päivässä, hän olisi ehkä saanut aikaankin."

***

Mielestäni "Karjala" on ehkä yhä takuuvarma myynti-idea Suomessa. Karjala-olut! Karjalan matkaoppaasta tuli kaiketi Markus Lehtipuun Suomalaisten Matkaoppaiden hittituote. Erkki Liikanen voitti kaksi kertaa peräkkäin Syksyn sävelen laulamalla Karjalasta karjalan murteella (Evakkoreki, Jokkantii). Laulaja (Jukka) J. Karjalainen (s.1957) menestyy nimellään ilman laadukasta lauluääntä... Laila Hietamiehen eli Hirvisaaren menestyksen salaisuus on Karjala-aihe! Tuntemattoman sotilaan suosituin hahmo oli karjalainen Antti Rokka...