30. Uppouduin Csikszentmihalyihin

Luin unkarilaissyntyisen psykologian professorin Mihaly Csikszentmihalyin teoksen 'Flow - Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu', joka oli kirjoitettu tunnetun teorian popularisoinniksi jo vuonna 1990, mutta käännetty suomeksi vasta 15 vuotta myöhemmin (Rasalas 2005, 426 sivua). Eriaikaisuus ja vanhentuminen näkyivät paikoitellen... Suomentaja Ritva Hellsten selitti uusille ihmispolville, keitä olivatkaan Ross Perot ja Lee Iacocca - en ollut unohtanut.

Kirjan 51-sivuinen selitysosasto oli jopa antoisampi kuin itse sujuva leipäteksti. Teoria oli hyvin tuttu entuudestaan muiden kirjojen viittauksista, enkä saanut uusia ajatuksia, vain vahvistusta. Kirja perustui paljolti yksinkertaisen hyvän idean vahvistamiselle ja vakuuttamiselle monin kerroin ja eri tavoin.

Parasta elämä on silloin, kun on uppoutunut intensiiviseen tekemiseen.
Kun on keskittynyt siihen mitä tekee.
Kun kaikki sujuu ilman häiriöitä ja turhaa epäröintiä.

Tiedän tuon ja olen tuntenut ja tunnen. Yritän mahdollisimman paljon kokea Flow'ta.

"Kun ei ole tekemistä, negatiiviset ajatukset tunkevat etualalle!"

"Elämän tarkoitus on keksiä tarkoitus elämälle."

Elämään saadaan tarkoitus muuttamalla koko elämä Flow-toiminnoksi.
"1) Päämäärä, 2) Päättäväisyys, 3) Harmonia."

Päämäärän täytyy aiheuttaa ponnisteluja. Aikomuksen täytyy muuttua toiminnaksi. Saavutus ei ole niin tärkeää kuin ponnistelu saavutusta kohti. Päättäväisessä ponnistelussa syntyy sisäinen harmonia.

"Kuljeta mielirunoilijasi runoa taskussasi, lue se välillä joutessasi" (entä kävisikö pieni sanakirja?)
"Älä ratko muiden tekemiä ristisanatehtäviä vaan laadi mieluummin aivan omia".

"Pelkkä toisten seurassa oleminen yleensä parantaa ihmisen mielialaa riippumatta siitä, mitä muuta tapahtuu. Todellisen ilon saamiseen vaaditaan kuitenkin vuorovaikutustaitoja."

Kirjoittaja paheksuu useassa eri kohdassa passiivista television katsomista, sekä muutakin vapaa-ajan tyhjänpäiväistä hukkaamista.

Joskus mietin miten kirjan lukeminen vain kerran ja tekemättä muistiinpanoja voi myös olla ajan tuhlaamista? Joistakin (onneksi harvoista) vuosia sitten luetuista kirjoista ei nimen perusteella äkkipäätä muista mitään? Jos niihin palaa, todennäköisesti tunnistaa asioita. Piilevästi kaikesta on jäänyt mielen pohjalle jotain, opittua, toivottavasti hyvää ja hyödyllistäkin...

Nautinnollinen ja muuten hyödyllinen eivät ole aina tai usein vastakohtia, vaan parhaimmillaan yhdistyvät miellyttävästi.

"Työt tehtyinä hyviä, ilot pahoja päättyneinä" oivalsi Baltasar Gracian y Morales (1601-58).