Jälleen yksi amatöörin kustantama, houkuttelevan näköinen matkaopas, jolle on keksitty uudenlainen näkökulmakin: "Sapatilla Espanjassa", tekijät Minna-Liisa Mathalt ja Pentti Parviainen (Books on Demand, 2008). Värikuvitettu, 107-sivuinen.
Nilsiästä muuttaa kolmen lapsen perhe sekä isovanhemmat sapattivuodeksi 2006-2007 Espanjan Aurinkorannikolle, suomalaisen koulun läheisyyteen. Kertojina toimivat perheenäiti ja ukki vuorotellen, näin voi tekstistä päätellä.
Elämä rytmittyy koulun ja aikuisten suorittamien 12 kilometrin koulukyyditysten ympärille. Lisäksi harrastetaan aamulenkkeilyä Fuengirolassa, pienimmän lapsen kanssa leikkipuistoja sekä ruoan ja polttopuiden hankintaa. Telttasauna pystytetään, jotta päästään säännöllisesti saunomaan!
Välimeren laivaliikenteen seuraaminen ikkunasta on päivän tärkeimpiä toimia. Katsastetaan myös pihakasvit ja linnut, viimeistään ikkunoihin törmäävät. Joulut ja pääsiäiset vietetään.
Matkailijan havaintoja tehdään kalliorinteiden ruhjeista, seitsenkymppisten miesten toriparlamentista, eläintarhoista, puulajipuistojen sypresseistä, aaseista, kauppaputiikeista, paistettujen munkkien tuoksusta, IKEA:sta. Läheistä 1500-luvun vartiotornia sekä kaukaisempaa 1100-luvun Sohailin linnaa käydään katsomassa ja niiden historia selvitetään. Päällekkäisiä hautakennoja ihmetellään.
Nilsiäläiset tekevät pieniä luontohavaintoja perisuomalaiseen, hiljaiseen, vaatimattomaan ja vetäytyvään tapaan. Lomakasviota ja lintukirjaakin osataan hyödyntää. Paikallisiin alkuasukkaisiin ei synny kontaktia.
Välillä murteellista puheenpartta käytetään tyylikeinona, ties vaikkapa Kalle Päätaloa lukemalla keksittynä ajatuksena? "Jokohan meni (myyjäryökkynöiden) mollaaminen ihan pois laijjaltaan?"
Suomen "havukka-ahoille" tuntuvat kertojat juurtuneen. Mieleeni muistuu lähes 40 vuoden takainen Seura-lehden artikkeli, jossa Veikko Huovinen Kainuusta kävi katsomassa "Helsingin hulinaa", ja väitti, että viikon sellaista korkeintaan kestäisi... (Vaikka olihan hän opiskellut yliopistossa metsänhoitajaksi, muistin). Nyt Espanja kyllä kestetään, mutta Suomesta oikeasti ollaan!
Lukiessa voimakkaimmaksi vaikutelmakseni Espanjasta jäi kaikki kielteinen, vaikka kirjoittajat nauttivatkin lämmöstä, eivätkä suinkaan iloitse Suomeen palaamisen lähestymisestä:
1) Turvallisuus on uhattuna koko ajan. Vuokrattu "Rottinkikadun" kotitalo linnoittautuu muurien, vahtikoirien ja lukittujen porttien taakse. Lapsia, autoja ja tavaroita ei voi jättää silmistään hetkeksikään. Myös Romanian romanit ovat tulleet Espanjaan varastamaan jopa oliiveja. Engelsmannien remuporukat riehuvat.
2) Liikenne hirvittää, väylät ovat ahtaita ja rempallaan. Espanjalainen ei näytä kävelevän muutamaa kilometriäkään. Kassivarkaat uhkaavat. Gibraltarilla tapellaan apinan kanssa kamerasta, mutta muuta siellä ei tapahdukaan.
3) Kerrostalokompleksit ja kerskarakentaminen valtaavat kukkulat ja jättävät luontoon arpia. Toisaalta talous takkuaa, työttömyys kasvaa ja talot jäävät myymättä.
4) Naapurin kattoremontti kellotetaan tarkasti: neljä miestä käyttää 9 kalenteripäivää ja 33 miestyöpäivää hommaan, jonka neljä suomalaista olisi tehnyt yhdessä päivässä.
5) Postin kulku kestää, jollei häviä kokonaan. Paketti on ylimääräisen viikon hukassa postikonttorissa. Ystävänpäivänkortti naapurilta toiselle viipyy viikon.
6) Roskaaminen on uskomatonta! Suomalaisperhe kuitenkin hyötyy siitä löytämällä itselleen muiden pois heittämiä tavaroita seuraavasti:
kaksi golfbägiä, lasten mikkihiirinojatuolin, 2 kokopuista tuolia, klaffipiirongin, 2 lasten syöttötuolia, kasan pestyjä ja silitettyjä lakanoita, lasten keinulaudan, 2 taulua, kasan hiekkaleluja, 5 lasten aaltolautaa, pöytälampun, yöpöydän, sähkömopon (avaimet virtalukossa!) sekä kokopuiset kaapinovet.
Uskomattomin löytö roskasäiliön vierestä on usean kymmenen valokuva-albumin kokonaisuus, josta paljastuu yhden naisen elämäntarina vuosikymmenten ajalta - Suomesta(!) Espanjaan.
***
Kirjoittaakseni analyysin luin kirjan kursorisesti toiseen kertaan. Sain silloin paremman kuvan sisällöstä, kun jouduin jäsentelemään kronologisen tajunnanvirran uudelleen asiajärjestykseen. Jospa tekijät olisivat itse malttaneet kirjoittaa kaiken kahteen - tai vielä useampaan kertaan!?
***
Kirsi Pihan "pieneltä Italia-kirjalta" (189 sivua) nimeltään "Medicien naapurissa" (Otava 2008) odotin pirteyttä, eloisuutta ja naistenlehden rupattelevaa keveyttä. Ajattelin selailla, tarttuisiko yhtään ajatusta, havaintoa tai tunnelmaa? Sain enemmän kuin odotin! Hyvän tunnelman ja herätetyn kaipuun takaisin Italiaan!
Kirjan nimi onkin näppärä. Lähimmäksi naapuriksi Paternon kylässä sattuu todellakin perhe nimeltä Medici, ei ehkä sukua historian rikkaille kuuluisuuksille, mutta oikein hyviksi naapureiksi!
Pihan lapsiperhe viettää lomansa useiden vuosien ajan lähellä Tolentinon ja Maceratan kaupunkeja ja tutustuu kyläläisiin Marchen maakunnassa (kalliin Toscanan itäpuolella), päästen sisälle Italiaan, häihinkin, jäämättä vain ulkokohtaisiksi turisteiksi.
Kirja on jaettu peräti 49 lukuun, noin kolmen sivun mittaisiin, mustavalkokuvilla täydennettyihin. Ruoka on eniten esillä oliiviöljyineen, mozzarelloineen, pizzoineen ja pastoineen, mutta myös ilmiöt ja ihmiset yleisesti ja persoonallisuuksina.
Naapurit Medicit piipahtavat mukaan sopivan usein, eivät liikaa. Heidän 26-vuotias poikansa jopa lähtee Suomeen ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen ja ihmettelee, miksi kaikki on Helsingissä valkoista? Italialaiset pitävät runsaista väreistä!
Välillä järjestellään ystävän junamatkaa Roomaan, käydään Napolissa tai ihmetellään, miten joka suunnalla on runsaudenpula näkemisen arvoisista kaupungeista. Eivätkä naapurit ole edes koskaan käyneet Venetsiassa tai Firenzessä! Vaan lomalla menevät merelle tai vuorille.
Italialainen on nurkkapatriootti, jolle riittää oma kylä tai maakunta. Italialaiset eivät juuri muuta, vaan asuvat ikänsä kotonaan. Lapsetkin muuttavat vasta, jos avioituvat. Suomalaisten haluamaa turistimatkaa laiskaan, köyhään ja rikolliseen Etelä-Italiaan, Pugliaan asti, kauhistellaan!
Kirjasta "100 merkittävintä italialaista" Piha listaa muistutukseksi:
Galilei, Kolumbus, Volta, Michelangelo, Leonardo, Medici, Dante, Polo, Franciscus, Boccaccio, Rossini, Bellini, Rafaello, Vivaldi, Tizian, Caruso, Paganini, Pavarotti... sekä elokuvatähtiä.
Unohtuivatko Botticelli, Fermi, Marconi, Verdi, Vespucci... kysyn spontaanisti? Pidän luetteloista, tiedon jäsentelystä vähintään nominaali-, jollei järjestysluku-, välimatka- tai jopa suhdelukuasteikolla.
***
Kahden kirjan perusteella sain Espanjasta kielteisen ja Italiasta myönteisen vaikutelman. Olen itse aiemmin käynyt Espanjassa Barcelonassa ja Mallorcalla sekä Italiassa Firenzessä, Luccassa, Pisassa, Riccionessa, Riminillä, Roomassa ja Venetsiassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti