67. Kaunis Maailma

Ostin joulun alla 2007 Kaunis Maailma 1-9 -teossarjan. Sitä on painettu jopa 50'000 kpl! Ja ostettu takavuosien kirjamyyjiltä, kalliilla sadoilla ja sadoilla markoilla... Päivärinnan antikvariaatissa, Hakaniemen torin itälaidalla, Viherniemenkatu 3-5, näin kirjoja pinon, päällä tarralappu 1 euro.

Mulla oli ennestään yksittäiskappaleita, joista olin maksanut 40 mk, 30 mk ja 20 mk/kpl 1980-luvulla. Kirjastoista niitä oli hankala saada, ehkä tilaamalla (50 centiä/kpl). Olin nähnyt kirpputoreilla hintoihin 4 eur, 3 eur tai 2 eur/kpl, mutta en raskinut maksaa. Nyt ajattelin ostaa taas yhden ja Etelä-Amerikka näytti kivoimmalta...

Harmaantuva P. Päivärinta huokaisi, että "kun pitäisi ostaa koko sarja..." Sanoin, että ei sitten, mulla joitakin onkin jo ennestään. Hän: "No, voin myydä yhden eurolla, jää sitten rikkinäinen sarja..."

Kotona kirja näytti niin kivalta, että päätin hakea lauantaina vielä osat Eurooppa 3 ja Pohjois-Amerikka. Myymässä oli harmaapää Matti Vuori, joka sanoi: "Kun pitäisi ostaa koko sarja!" Sanoin, että niitäpä ei ole kuin 8 osaa 9:stä! Niinpä hän otti 2 euroa 2 osasta. Hetken mietittyään, jouluruuhkaisessa kaupassa, juuri ennen kuin ehdin lähteä ulko-ovesta, hän sanoikin: "Tuota, jos veisitkin ne kaikki pois, niin palauttaisin sulle vielä yhden euron takaisin!"

Pakkasin kaikki osat reppuun ja kangaskassiin. "Ne on kamalan painavia!" sanoi Vuori. Punnitsin kotona: 2,3 kiloa/kpl eli 18,5 kiloa /8 kirjaa. Bussi 51 ajaa Hakaniemen torilta Konalaan.

En ole vielä vuosiinkaan ehtinyt paljon selailla. Luettuina tekstit ovat aika surkeita, äärimmäisen tylsä ja raskas tekstisivujen taitto, mutta joissakin kuvissa on ajan patinoimaa väriloistoa 40-50 vuoden takaa. Mietin olisiko kaikki osat voinut jo alunperin saada 1 eurolla eikä 2:lla, vai sainko 9 osaa 2 osan hinnalla? Ajattelin jotakin kaksoiskappaletta lahjaksi pienille lapsille, joille voisi selittää muita maanosia.

Hiltusen ja Päivärinnan antikvariaatteja tapanani on ollut vuosikymmeniä suositella. Samoin Kaarle Ervastia, Torkkelinkatu 4, ennen kuin se lopetti ja Ervasti kuoli. Senaatintorin Sofiankadun ja Hakaniementorin antikvariaatitkaan eivät tunnu entisiltä ilman eläköityneitä Seppo Hiltusta ja Pekka Päivärintaa.

***

Tulin käyneeksi Pasilan pääkirjaston kirjavarastossa (avoinna keskiviikkoisin talvikuukausina). Klo 17:30-18:40 en huomannut kuin pari muuta asiakasta.

Twainin "Jenkkejä maailmalla" oli kirja jota hain. Samalla Ebyn Alcazar, joka oli 13-vuotiaana minusta niin huikean hyvä (jännittäväkö?), että halusin katsoa miltä se näytti nyt.

Löytöjä: Rauno Pankolan "Autolla Afrikan ympäri" 24.6.1959-2.1.1961 (1,5 vuoden matka). Olin jossain nähnyt kuvan tai lehtijuttuja matkasta, mutta en ollut tiennyt mitään kirjasta.

Ensimmäinen '!' Huutomerkki: Okker ym: "Praha 21.8.1968". Mäntsälän kapina synnytti Ilta-Sanomat ja Tshekkoslovakian miehitys pamfletti-sarjat...

Esko Laukko (Mauri Sariola): Surmansyöksy Caprilla (1972): mainiota ajankuvaa sen ajan Aurinkomatkat -seuramatkoista!! Sariolan ympäristökuvaus 'sariolismeineen' on mukavaa...

"Yleensä Rooman keskustassa ei muuttunut mikään. --- Vanhojen yksityispalatsien jykevät kiviseinät ja niitten koristeelliset takorautaiset ikkunaristikot, monimuotoiset kuvapatsaat, koukeroiset kirjoitukset muistomerkkien kupeissa, suihkulähteiden jalostuneet kaaret - kaikki uhmailivat aikaa. --- Tummansininen ilta oli juuri sellainen kun vain Roomassa lokakuun alkupäivinä -- suurkaupungin kiihkeä hengitys tuntui jo tasaantuneen, mutta sen valtimot sykkivät edelleen täynnä pulppuilevaa elämää. -- Lorenzo Berninin vuosisatoja sitten muovailema suihkulähde oli luonnollisesti paikoillaan. -- Mutta veistoksellinen lähde oli nyt mykkä ja pimeä -- Ja sen jalusta musta. -- Polttopullo ja Berninin ajaton mestariluomus eivät sopineet yhteen."

Sen ajan radioselostuksissakin aina maalailtiin. Ajankuvan kihkeä hengitys...

Sitten Sariola kuvailee seuramatkan osallistujia, joista osa on kirjailijan mielestä tarpeeksi fiksuja, kuten lääkäreitä, varatuomareita tai maistereita, mutta osa sivistymättömiä juntteja, kuten väärinpukeutuva maanviljelijä joka sotkee 'obeliskin basiliskoon'. Miten sellaisella on edes varaa lähteä matkalle?: "Kunta pakkolunasti maapalan, niin päätin rahoilla kerran lähteä isoa maailmaa katsomaan!" Tai rahvaanomainen, eloisa perijätär, iloinen leski, (55-v.), joka on iskemässä miesseuraa, saa hysteerisiä kohtauksia katakombeissa tai Sinisen luolan veneissä, lopulta jopa kuolee Caprilla...

Oikea ja väärä käytös, mm. sinunkauppojen tekemiset ovat Sariolalle tärkeitä operaatioita. Luemme myös, millainen matkaoppaan tulee Sariolan mielestä olla. - Olisikohan jollakulla kerrottavana hauskoja tositarinoita seuramatkoista, joilla Sariola (1924-1985) oli mukana. Mä voin kertoa vain Folke Westistä Israelissa.

***

Luin hupaisan Mauri Sariolan "Elomme merta laiva purjehtii" vuodelta 1966 (taitaa olla 3:ssa pääkaupunkiseudun kirjastossa). "Tarina risteilyltä" - alaotsikoltaan. "Seutulasta" parakeilta lähtee 6 lentoa tunnin välein, pieniä DC-seiskoja, jotka vievät yhteensä 400 suomalaista Genovaan, josta lähtee 2 viikoksi suomalaisille vuokrattu laiva reitille mm. Malta - Kreeta - Istanbul - Ateena. - Onkohan tuollaisia matkoja oikeasti järjestetty 1960-luvulla ja onko Sariola osallistunut - ja kirjoittanut kirjan voidakseen perustellusti vähentää matkakulunsa verotuksessaan? Dekkarijuoni ei ole häävi, mutta 1960-luvun historiallinen tunnelma on mielenkiintoinen. Suomi oli pieni ja syrjäinen ja vaatimaton maa, toista olivat muut maat.

***

Serpin eli Seere Salmisen matkakirja "Kiinassa on kuukin kummempi" on julkaistu näköispainoksena vuoden 1935 asussaan. Sujuvaa kerrontaa, pitkä laivamatka Shanghaihin ja Japaniin, ja mikä aikamatka! Kiinnostavampi kuin "Valentinin" Etelä-Afrikka "Tuolla puolen Limpopon". Serp oli myös puolet elokuvista tutusta käsikirjoittajanimimerkistä "Tuttu paristo".

***

Teppo Mäkelän "Kotikaupunkini Helsinki" -oppikirja (9. uudistettu painos 1966) kansakoulun II-III-luokkalaisille ei tiennyt Päijännetunnelista vielä mitään, mutta osasi kertoa, että "Helsingin linja-autoaseman tilalle rakennetaan pian uusi" (mikä tapahtui oikeasti 35 vuotta myöhemmin!).

Muistan lapsuuteni junamatkoilta, että Vantaanjokea ylitettäessä oli tapana kommentoida joen veden laatua. Kuului jo lapsena yleissivistykseen tietää, että Helsingin juomavesi puhdistettiin Vantaasta. Ehkä vanhemmilta kysyin, mistä vesijohtovesi tulee? En muistanut asiaa Teppo Mäkelän kirjasta (oli vasta vihoviimeisillä sivuilla, joita ei varmasti koulussa ehditty lukea).

Olen juonut vesijohtovesiä Italiassa, kuten muuallakin Länsi-Euroopassa, jos hyvät matkaopaskirjat ovat sallineet. Helsingissä on paremman makuista, vai tottumusko vain? Venäjän Pietarin kova ja öljyisen tuntuinen vesi siimaeliöineen inhotti jo käsiä pestessäkin.

Muistan jonkun kulttuurikuuluisuuden kuolleen 1800-luvulla juotuaan Pariisin vettä - koska halusi vakuutella muille, että sitä voi juoda.

Aloittelijan retkeilyviisauden mukaan "juokseva vesi on parempaa kuin seisova vesi". Pätee myös johtoveteen ja pulloveteen. Pullovesikin huononee seisoessaan pullossa pitkiä aikoja, viikkoja, kuukausia, vuosia.

(Arkistosta vuodelta 2007)