Luin Phillip C. McGrawn, Ph.D. (eli TV:n "Doctor Phil") kirjan (1999): "Life Strategies: Doing What Works, Doing What Matters" (#1 Bestseller tietenkin). Tuollaisia kirjoja on aina hauskaa lukea. "Dr. Phil -tv-ohjelman Taloussanomien(!) arvostelija lyttäsi: Onko tympeämpää katsottavaa kuin tuollainen omahyväisyyttään puhkuva lihapulla tv:ssä käyttämässä hyväkseen vähäosaisia tai sairaita ihmisiä.
Mulle jäi mieleen jostain Berlusconin väittelystä haukkuma "Capo-tyyppi". Capot olivat sellaisia vankeja keskitysleireillä, jotka saadakseen pieniä etuja omaan kurjuuteensa ryhtyivät natsien työnjohtajiksi marssittamaan järjestyksessä kurjemmassa asemassa olevia vankitovereitaan polttouuniin. Useimmat ihmiset ovat luontaisia capo-tyyppejä: hännystelevät vahvempia ja nauttivat itseään heikompien komentelusta.
***
Luin Veikko Huovisen kirjan "Pojan kuolema". Hänen Pekka-poikansa (1964-2005) teki itsemurhan 41-vuotiaana. Ensin erakoitui ja alkoholisoitui Huovisten Hailuodon kalastusmökille, matematiikan opinnot olivat jääneet "kesken" LuK-tutkintoon, jolla ei kuulemma töitä saanut. Kirjoittamista teki mieli, mutta se jäi hajanaisiksi haaveiksi päiväkirjaan. Kirjassa ei diagnosoida, vain kuvaillaan, mutta minusta Pekalla vaikutti olevan paljon asperger-piirteitä.
Luin Liisa Laukkarisen kertomuksen Marius-pojastaan, joka oli 20-30-vuotias diagnosoitu aspergeri, pahasti alkoholisoitunut, uhkapeluri, hyvin holtiton elämäntavoiltaan, vaikeuksissa. Nukkui päivät, valvoi yöt, joten ei voinut käydä virka-aikaan hoitamassa asioitaan.
Jokaisesta lukemastani kirjasta toivoisin johtuvan tai jäävän mieleen ainakin yhden uuden ajatuksen. Myös viihdekirjasta, esim. kekseliäs juoni-idea tai oivaltava ympäristökuvaus yms.
(Arkistosta vuodelta 2007)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti