perjantai 30. heinäkuuta 2010

64. Yhteiskunta sarjakuvina

Kustannusliike Jalavalla on mainio sarja "Vasta-alkaville ja edistyville" (taso vaihtelee, eri kirjoittajat ja eri piirtäjät), mm. Kant, Machiavelli, Semiotiikka, Keynes, Joyce (2 viimeistä olen lukenut, hyviä nekin, ja 3 ensimmäistä lainasin juuri). Jos löytäisin noita edullisesti antikvariaatista tai kirpputorilta, antaisin ehkä lahjaksi ihmisille. Aivan loistava tapa sivistää itseään miellyttävän kevyellä tai houkuttelevalla tavalla, ainakin minun mielestäni. Kuivempi tavallinen elämäkerta tai tutkielma ei houkuttaisi yhtä helposti perehtymään moniin eri aiheisiin.

Luin puolittaisen piirroskirjan "Camus Vasta-alkaville ja edistyville". Erinomainen esitys upeasta kirjailijanerosta! Suosittelen!! Kuten tietenkin "Sivullista" (muita en ole vielä häneltä lukenut).

Albert Camus (1913-1960) (Nobel 1957, toiseksi nuorimpana) kuoli vain 46-vuotiaana autokolarissa matkustajana. Hän vihasi autoja ja pelkäsi auto-onnettomuuksia ja oli ostanut junalipun, mutta niin vain kustantajansa Gallimard houkutteli kohtalokkaaseen kyytiin!

***

Luin mielenkiintoista piirroskuvitusteosta "Machiavelli vasta-alkaville ja edistyville", (Patrick Curry teksti & Oscar Zarate kuvitus, Jalava 2000.) vastaavanlaisen Camus-esittelyn ihastuttamana...

Machiavelli tuntui, paitsi ajankohtaiselta aina, myös paremmalta ajattelijalta kuin muistinkaan. Luin teininä "Ruhtinaan" sekä "Valtiollisia mietelmiä", joista mieleeni jäi lähinnä kyynisiä neuvoja, miten esim. ikävät ja pahat teot kannattaa tehdä yhdellä shokkirysäyksellä, kun taas hyviä ja mukavia tekoja pikkuhiljaa. Huomasin, miten vallan kaapannut Mengistu Haile Mariam toteutti opin Etiopiassa.

Machiavelli pohti myös toisaalta a) eliitin vallan ja b) demokratian etuja, haittoja ja yhteensovittamista, kompromissia niiden välillä.

Ns. länsimainen demokratiammehan on yleensä noiden sekoitus? Poliittinen, taloudellinen ja sivistyksellinen eliitti johdattelee meitä tavallisempaa kansaa tiettyihin päätöksiin. Kiistoja pyritään sovittelemaan eliitin sisällä, julkisuudelta piilossa. Lopullinen hyväksyntä konsensukselle haetaan demokraattisella kansanäänestyksellä tai vaaleilla.

Me Kansahan olemme varsin ajattelematonta, tietämätöntä ja konservatiivista. Ei haluta mitään kaukokatseisiakaan muutoksia TAI SITTEN halutaan joulupukin tuomia ihmeparannuksia?

Toisaalta eliitin valta vie vielä paljon pahemmin hakoteille, vääriin päätöksiin. Ympäristökatastrofeihin, tai vaikkapa Neuvostoliiton 1979 Afganistanin sotaan, joka romahdutti yhteiskunnan ja synnytti Talebanit ja Osamat. Neuvostoliitossahan oli täydellinen insinöörikoulutuksen saaneiden miesten muodostaman eliitin valta, brezhnevit, kosyginit jne.

Lähes kaikilla diktatuurihallituksillakin on joitakin elitistisiä näkemyksiä yhteishyvästäkin, eivät pelkästään vain omaa etuaan tavoittelevia rosvoja, Tito, Castro, Hrustshov yms.

Napoleon vaikkapa paransi lainsäädäntöä, mutta tapatti miljoonia sotaretkellä Venäjälle. Julius Caesar... uudisti kalenterin paremmaksi, mutta tuhosi Rooman tasavallan. Jotkut vievät Caesar-tyrannin kuolinpaikalle yhä kukkia Roomassa, eivätkä Brutuksen, joka yritti palauttaa tasavallan.

Mihin vie eliitin erkaneminen kansallisvaltioista omalle maapalloa kiertävälle kiertoradalleen? Globaaleiksi, riippumattomiksi yhdestäkään kansasta, omiin veroparatiiseihin, yksityiskouluihin ja yksityismaailmoihin. Ajatellaanpa vaikkapa Venäjän oligarkeja Lontoossa ja Afrikan Mobutuja omaisuuksineen Ranskassa. Britannian vasemmisto-liberaaleimman laatusanomalehden Guardianin mukaan Vladimir Putin on kerännyt itselleen rahaa eniten Euroopassa. Entä missä päin maailmaa lienee tekn.tri Hannes Kulvik, joka takavuosina pekkaa parempana kaiketi puhalsi itselleen tilapäisen "Suomen omistajan" Pentti Kourin varat, jos Kourin muistelmia on uskominen? Salaperäinen 'Khotso' oli tulkittavissa takaperin "osto HK".

***

Nykypolitiikka jakaa liian yksipuolisesti pelkkiä Oikeuksia, vaikka niiden vastapainoksi pitäisi asettaa vastaavasti Velvollisuuksia. Oikeuksien mukana pitäisi tulla sosiaalisia velvollisuuksia.

Poliitikot nähdään kilpaileviksi joulupukeiksi: "saat, saat, saat sitä ja sitä". Vastuuttomia lupauksia, joita vastuuasemaan päästyä ei voida pitääkään.

Sen sijaan pitäisi hieroa vaihtokauppoja: jotakin vastaan jotakin.

"Älä kysy mitä maasi voi tehdä Sinun hyväksesi vaan mitä sinä voit tehdä maasi (maailmasi) hyväksi", sanoi mm. John F. Kennedy. Molempi parempi.

***

Brian Walkerin "Comics since 1945" -kirjasta opin, että HS:n 'Kamut/Muts' ja 'Jere/Zits' ovat nykyhetken arvostetuimpia uudehkoja sarjakuvia USA:ssa. En ole oikein ollut innostunut, enemmän pidän Ilkka Heilän B. Virtasestakin, puhumattakaan Jubasta... Ennen oli sarjakuvat hauskempia... talvet lumisempia... joulut ja vuodet pitempiä... jne.

Luin Masin sunnuntai-sarjojen kokoelman 90-luvulta. Värilliset sunnuntai-sarjat ovat onnistuneet joskus pysymään kauemmin tuoreina kuin päivittäisstripit (sarja on pyörinyt jo lähes 60 vuotta). Klassinen vitsi oli esim. kun A-komppanian pojat parodioivat sketsiharjoituksessaan eri upseereita ja miten Kessulla oli katsoessaan suu vähintään messingillä, kunnes tuli pilakuva hänestä itsestään...

Toinen mieleenjäänyt oli sekin aika itsestäänselvä mutta silti toimiva: Kessu: "Tarvitsen äkkiä 3 vapaaehtoista biojätetynnyrien pesuun: Sinä ja Sinä ja..." (Hän valitsi epäröimättä rivin päästä Vikin ja Platon, mutta lähti sitten ruutu ruudulta kiertelemään etsivän näköisenä ympäri kasarmialuetta, kurkistaen joka nurkkaan, kunnes löysi Masin jostain piilosta, lisäten vain): "Ja Sinä!"

Aamulehti on alkanut julkaista arkisarjakuvansakin väreissä, mm. Viivi ja Wagner. Mainiosti ylärivillä Fantom eli Mustanaamio seikkailee tosissaan, ja heti sen alapuolella "Fingerporin" identtinen, mutta parodinen Mustanaamio esim. istuu pytyllä tai kylpee alasti putouksessa. (Naislauma yllätti ja kirkaisi, Mustanaamio totesi: "Onneksi oli naamio".)

Paradoksi, Fantom tunnetaan naamiostaan, ei ilman sitä. Samoin Karhukopla.

***

Harrastan sarjakuvastrippien vitsien ideointia vaikkapa Viiviin ja Wagneriin.

Kaverien kanssa ajoimme Länsiväylää. Näimme 4 paloautoa Merituulentiellä (Kokoojatiellä), kohdassa jossa tiet erotti vain lyhyt ruohokaistale. "Tuossa kohdassa oli ennen se tenniskioski, jonka omistaja räjäytti itsensä kioskiinsa 1980-luvulla" "Ja palokunta ehti paikalle vasta nyt?".

Keskuspuiston metsässä isäntä huusi kaukana irrallaan juoksevalle koiralleen: "Osku!" ja koira lähti perään. Wagner voisi kilpailla, huutaa toiselta suunnalta myös "Osku! Osku!!" Ja viimeisessä ruudussa vaikkapa tulisi kotiin koira lahkeessaan roikkuen: "Se seurasi minua!"

(Arkistosta vuodelta 2007)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti