Tartuin sattumalta Herman Melvillen (1819-91) 32-vuotiaana julkaisemaan "The Whale or Moby Dick" (1851). Seppo Virtasen vanha suomennos "Moby Dick eli Valkoinen Valas".
Melvillen n. 660-880-sivuinen valaanpyyntiklassikko on joskus valittu myös maailman pitkästyttävimmäksi romaaniksi... Maine on pelottanut lukemasta.
Mutta aivan loistava kerrontaa alkaa näin:
"Kutsu minua Ismaeliksi. Muutamia vuosia sitten - - kun minulla ei ollut kukkarossani juuri ainoatakaan kolikkoa eikä mitään erikoisempaa tekemistä maissa, ajattelin lähteä pienelle purjehdukselle tutkiskelemaan maapallon merellistä osaa. Tällä tavalla yleensäkin karkotan ikävystymiseni ja säännöstelen verenkiertoani. Aina kun suupielteni juonteet alkavat käydä katkeriksi, kun sielussani vallitsee kostea, tihuttava marraskuu, kun huomaan pakostakin pysähteleväni ruumisarkkuliikkeiden ikkunoiden kohdalla ja liittyväni joka ainoaan kohtaamaani hautajaissaattoon - - silloin katson, että on korkea aika lähteä merille niin pian kuin suinkin. Näin teen sen sijaan että ampuisin kuulan kallooni."
Miten elegantin yksinkertainen kutsutervehdys lukijalle! Sitten seuraa mahtipontinen taustoitus! Kuolema, uutisista kaikkein kovin, otetaan heti esiin perusteluksi tarinan merkittävyydelle (kuten kevyissä dekkareissa). Noin hyvin kun osaisi aloittaa tarinansa!!!
Moby Dickissä on 3 tasoa:
1) seikkailukertomus
2) tarkka 1800-luvun valaanpyynnin historia ja tietokirja,
3) kohtalon filosofointia. josta on erilaisia tulkintoja:
"Kapinoiko kapteeni Ahab Jumalaa vastaan", vai onko hän
"Prometheus-hahmo, joka taistelee Valkoisen Valaan edustamaa Paholaista vastaan?"
Raivoisa kostonhimoinen kapteeni Ahab myrskyää halki kaikkien valtamerten ainoana pakkomielteenään löytää ja tappaa vain eräs tietty valas "Moby Dick", joka oli aiemmalla matkalla tehnyt kapteenista jalkapuolen, toisen polven alapuolelta tekojalkaisen (valaanluusta) invalidin.
Ensimmäiset satakunta sivua Melville kertoi vasta, miten kertoja Ismael joutui täydessä majatalossa nukkumaan samaan vuoteeseen puolivillin kannibaalin Queequegin kanssa, joka toimii valaanpyyntilaivojen harppuunanheittäjänä. Tämän kun ei odotettu tulevan enää takaisin sinä yönä... Kannibaali oli kaupungilla Nantucketissa kaupittelemassa omistamiaan kutistettuja vihollistensa pääkalloja... Queequeg on reilu villi ja jakaa heti uudelle ystävälleen puolet säästöistään, 19 rahaa.
Paikoin kirja vyöryttää niinkin rikasta ilmaisutulvaa, ettei olisi välttämättä pakko lukea tavutarkasti sana sanalta, vaan sivujen yleiskuvaa voi selailla pienen etäisyydenkin päästä. Kirjaa voi lukea mistä kohti vain ja palata uudelleen minne tahansa.
Herman Melville tunsi omakohtaisesti asiat, joista kirjoitti. Työskenneltyään 4 vuotta valaanpyyntialuksella hän loikkasi Etelämerellä kannibaalien asuttamaksi osoittautuneelle saarelle. Melville kirjoitti romaaneiksi kaiken, mitä oli kokenut, ja sitten lopetti. Tai vähän runoili. Ja tarkasti loppuelämänsä pikkuvirkamiehenä kaasumittareita.
Melvillen toinen mestariteos on mielestäni novelli "Bartleby" (konttoristista, joka kieltäytyy aina kaikesta yhteistyöstä, vastaten kaikkiin pyyntöihin: "Mieluummin en.") Muita teoksia: Taipii, Omoo, Mardi, Redburn, Billy Budd ym.
"Melville lasketaan amerikkalaisen kirjallisuuden 5-6 suurimman klassikon joukkoon". Muut lienevät: Fenimore Cooper, Edgar Allan Poe, Mark Twain ja Henry James.
(Tai entäpä Longfellow? Whitman? Emerson? Thoreau? Emily Dickinson? Harriet Beecher- Stowe?)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti