Luin ulkomaankirjeenvaihtaja Outi Parikan kiintoisan yhteenvedon "Äiti-Venäjän Aapinen".
(MTV3:n toimittaja, syntynyt 1960)
5141. Parikka, Outi: Äiti-Venäjän aapinen.
30.3.2009 () Atena 2007 S 413 s. V60 lk.47.1
Parikka nojaa Geert Hofsteden 'Kulttuuriulottuvuuksiin', joita ovat
1) Valtaetäisyys,
2) Individualismi / Kollektiivisuus
3) Maskuliinisuus / Feminiinisyys
4) Epävarmuuden sieto?
+5) (Outi Parikan lisäys): Aikakäsitys?
Jolloin Venäjä on:
1) autoritäärinen (tsaari vs. orja),
2) kollektiivinen ("porukalla"),
3) vuoroin hyvin kova ja sitten hyvin pehmeä, äärimmäisyyksiin asti,
4) moniselitteisyyttä kammoava, mikä vie äärimmäisiin riskinottoihin, tyyppiä "ratkaistaan asia venäläisellä ruletilla". a) Ankarat säännöt asetetaan! b) mutta vältellään niiden noudattamista!
5) Tempoileva: lyhyet kampanjat...
Osuvia havaintoja... Tulee mieleen vaikkapa eräät tullit.
1) äkkiä tiukka ukaasi, korkea tulli heti, ei tuumaakaan tingitä,
3) viime hetkellä liian myöhään äkkiä perutaan,
4) tiukka sääntö, joka jätetäänkin noudattamatta
5) lyhyt kampanja.
Venäläinen on äärimmäisyysihminen? Arvostelee kiihkeästi muita, mutta ei siedä itseen kohdistuvaa kritiikkiä? Sama vika toki muuallakin, usein pata kattilaa soimaa.
Kansalliset stereotypiat ovat hyviä kauhuskenaarioita! Jos vaikka saapuu paljon maahanmuuttajia, toki mielellään kuvitellaan
a) ihanneskenaario, että kulttuuri rikastuu ja kaikki osapuolet hyötyvät, mutta
b)123)... on ajateltava myös välimuotoja ja
c) kauhuskenaario, miten huonosti käy, ristiriitoja, levottomuuksia yms.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti