3. Eero Erkko 1860-1927

Luin Seppo Zetterbergin kirjoittaman elämäkerran "Eero Erkko" (1860-1927):

Mainio tarina jäi mahdollisimman lyhennettynä muistiini seuraavasti. Olipa kerran 1870-luvulla Orimattilassa juopohkon talonpojan pientila Eerakkala, jossa äidittömiksi jääneet veljekset ottivat upouuden puhtaan sukunimen "Erkko" tuottaakseen sille kunniaa.

He olivat ensiksikin Jyväskylän seminaarista valmistuva opettaja Juhana Henrik eli runoilija J.H. Erkko ("Suloisessa Suomessamme, oisko maata armaampaa" / "No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle? Ja laitetaankos pesä, myös pikkulinnuille?" (Eljas Erkon perustama Aku Ankkakin on kerran julkaissut tämän sedän joululaulurunon).

Ja toiseksi oli pikkuveljiä
ylioppilas Eero,
ylioppilas Elias Rudolf (kuoli jo 25-vuotiaana, Minna Canthin mielestä "paras miesystäväni") sekä viljelijä Kustaa, joka tuki opiskelijaveljiä.

Kirjan yllätyksiä minulle oli Minna Canthin laaja-alainen merkitys useissa 1800-luvun Suomen edistyksellisissä hankkeissa. Miksei hänestä tehdä kunnon elokuvaa, jossa leikkaisivat monien hänen sidosryhmiensä ja vastavoimiensa tarinat? Hän on unohtunut näytelmiensä taakse.

Eeron ylioppilasvuonna Suomen ylioppilastulvan suuruus oli 70 suomenkielistä ja 140 ruotsinkielistä, yht. 210. Saman vuoden ylioppilaita oli eräs Werner Söderström Borgå Lyceumista. Heidän elämäntyönsä hedelmät yhdistyivät satakunta vuotta myöhemmin SanomaWSOY:ksi.

Jyväskylä (Suomen Ateena) oli oikeastaan Suomenkielisen Suomen koulu- ja pääkaupunki. Helsinki ja Turku ja merenrannikko olivat ruotsinkielisiä, Viipuri saksan- ja venäjänkielinenkin.
Jyväskylään syntyi kaksi lehteä, liberaali "Keski-Suomi", päätoimittaja Eero Erkko, tukijoita J.H. Erkko, Minna Canth, Juhani Aho, sekä vanhoillinen "Suomalainen", tukijoinaan K.J. Gummerus ja P.J. Hannikainen (kuuluisuuksia, joille on nimetty katuja Jyväskylässä).

Erona lehdillä oli mm. yhä nykyäänkin tuttu kiista: onko Darwinin kehitysoppi koko totuus, vai olisiko siinä luomiskertomuksen mentävä aukko? Erkon lehteä lukivat liikemiehet, käsityöläiset ja työväki, sitä toista lukivat papit, lukkarit ja opettajat, mutta virkamiehet puoliksi kumpaakin.

Nykyisin Jyväskylän tunnettu lehti on "Keskisuomalainen", joksi Keski-Suomi + Suomalainen yhdistyivät 1917. Se on vanhin (1878-) elossa oleva suomenkielinen sanomalehti Uuden Suomen siirryttyä eetteriin. Ruotsinkielisillä on HBL ja Åbo Underrättelser.

Nuorsuomalaiset halusivat perustaa pääkaupunkiin kilpailijan vanhasuomalaisten Uudelle Suomettarelle, mutta sitä tahdottu saada aikaan. Vaikuttajanainen Minna Canth patisti: "EERON on se tehtävä!" Lehden nimeksi olivat ehdolla "Kansan Ääni", "Helsingin Sanomat" tai - "Päivälehti", jonka 29-v. Eero sitten käynnisti 1889.

Bobrikovin käskystä päätoimittaja Eero Erkko erotettiin v. 1900, määrättiin karkotettavaksi maanpakoon 1903 ja Päivälehti lakkautettavaksi. Rahallisesti Eero selvisi yrityksestään nollille. Myymällä kaiken omaisuutensa hän pystyi kattamaan velkataakan. Eero ja Maissi (Maria) lapsineen muuttivat Yhdysvaltoihin, jossa Eero perusti suomenkielisen sanomalehden.

Schauman ampui Bobrikovin 1904. Eero Erkko sai 1905 luvan palata Suomeen. Hän toimi ensin moottorivenetehtailijana Sirpalesaaressa, mutta alkoi ostaa Päivälehden jatkajaksi perustetun Helsingin Sanomien (1904-) osakkeita, isonkin tukun eräältä kuolinpesältä.

Eero palasi päätoimittajaksi 1908-27, kuolemaansa asti, jolloin häntä seurasi diplomaattipoika Eljas Erkko (1895-1965) ja 1960 pojanpoika Aatos Erkko (s.1932), jonka äiti on brittiläinen Violet Sutcliffe.

Suomen valtiopäivillä Eero Erkko toimi vuodesta 1894 milloin Savonlinnan, milloin Porin porvarissäädyn edustajana, jäätyään ensiksi Käkisalmesta valitsematta.

Syrjäseudulta valittiin tuohon aikaan mielellään jo valmiiksi Helsingissä asuva edustaja, jottei tarvinnut kustantaa matkalippuja ja kortteeria pääkaupungissa, kun sen sijaan edustaja vieraili omalla kustannuksellaan vaalialueellaan.

Edistyspuolueen ministerinä nuorsuomalainen Eero Erkko toimi kolmesti 1918-20 (sosiaaliministeri, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri, kauppa- ja teollisuusministeri).

Runoilija J.H. Erkko oli innokas matkailija eri puolilla Eurooppaa, mm. Päivälehden Belgian-kirjeenvaihtaja, ennen kuin rakennutti Tuusulan rantatielle talonsa Erkkolan.

Otavan Iso Tietosanakirja arvostaa
Juhana Henrikin 81 rivillä,
Eeron 26 rivillä,
Eljaksen 8 rivillä,
sekä hännänhuipuksi Eliaksen 3 rivillä: (1863-88) "realismin lipunkantajia, suomentaja, kriitikko, herätti lupauksia kirjailijanakin".

(c) 5555 luettua kirjaa