10. Mark Twain, mikä elämä!

Ron Powersin "Mark Twain, A Life" oli raskassoutuista luettavaa, tarkasti lähdeviitattua kirjeisiin ym. lähteisiin (Twain kirjoitti kymmeniätuhansia kirjeitä, ehkä jopa 50'000).

Twain oli tiettävästi ensimmäinen kirjailija joka otti käyttöönsä kirjoituskoneen. Hän kokeili ekana myös Edisonin sanelukonetta, mutta se ei istunut hänelle, hänen täytyi nähdä luomansa teksti.

Englanti on kieli, jolla voi sujuvasti ilmaista itseään jo muutamien tuhansien sanojen taidolla, mutta sanavarastoa toisaalta riittää latinalaisinekin lainoineen satojatuhansia, ja Powers oli sanavarastomies. Joka virkkeeseen jäi uppo-outoja sanoja arvailtavaksi, poikkeuksellisen paljon, kun en viitsinyt sanakirjan kanssa tankata.

4892. Powers, Ron: Mark Twain. A Life. (1835-1910)
6.2.2008 (2005) Pocket Books 2007 N 719 s. H01 lk.829

Mutta Twainin elämä (1835-1910) oli kiehtova. Luennoivana humoristina hän kiersi ensin Yhdysvallat, myöhemmin koko maailman, Australiat, Intiat, Kiinat, Venäjät, Itävallat, Suomeen asti kuitenkaan ei ehtinyt, edes Imatraa katsomaan.

Matkakirjallisuuden uranuurtajana Twain osallistui ensimmäiseen USA:sta Eurooppaan ja Palestiinaan tehtyyn loistolaivaristeilyyn (ja pyhiinvaellukseen) kirjoittaen siitä ensimmäisen menestysteoksensa "Innocents Abroad" (suom. Jenkkejä maailmalla). Olen lukenut sen 800 sivua, se alkoi vähitellen hieman puuduttaa.

Twain (eli Samuel Clemens) oli hyvin rakastunut vaimoonsa Oliviaan ja perheeseensä ja he asuivat useita vuosia Euroopassa, mutta lopulta vain yksi tytär eli isäänsä kauemmin.
Halleyn komeetta vei Mark Twainin, kuten oli tuonutkin, hän vitsaili siitä itse enteellisesti.

"Mark Twain" tarkoittaa selkokielellä: "Turvallinen Syvyys!"

Mitenkähän sen voisi suomentaa paremmin nimeksi (kuten Miina Äkkijyrkkä): "Varma Syväväylä"? "Varma Vesireitti"?

Mark Twain ei ollut pelkkä pinnallinen vitsailija vaan vanhemmiten yhä syvällisempi aforistinen satiirikko.

Mississippin jokilaivalle turvallinen syvyys oli tarkasti ottaen 2 syltä eli 12 jalkaa eli 3,5 metriä. Nuori Sam Clemens kouluttautui jokilaivaluotsiksi, mikä oli hienoin ammatti, jonka Missourin osavaltion Hannibalin pikkukaupungin tai "kauppalapahasen" pojat tiesivät.

Karthagon sotapäällikön mukaan nimensä saanut Hannibal oli Tom Sawyerin ja Huck Finnin lapsuuden kauppalapahanen "St. Peterburg". Nykyisin yli 20'000 asukkaan Hannibalin nähtävyyksiä on yhä se luolalabyrintti, johon Tom Sawyer ja Becky Thatcher eksyivät täytekakkuineen, sekä Twainin museo ja lapsuudenkoti ja kuuluisa aita...

Tartuin Jarkko Laineen Huckleberry Finn -suomennokseen, eikä sitä oikein voinut jättää käsistään illalla ennen kuin kirja loppui. Tosin alkupuolen olin lukenut (uudelleen) vähän aiemmin Yrjö Kivimiehen suomennoksena ja jatkoin Laineella siitä mihin olin jäänyt.

Twain ikuisti ennen kaikkea Mississippi-virran maailmankirjallisuuteen ja loi ehkä suurimman amerikkalaisen romaanin, ainakin melkein.

Hyvän Huck-kirjan loppua pinnallistaa se, että hän ei malttanut olla tuomatta takaisin lapsellista Tom Sawyeria intiaanileikkeineen.

Mietin, mikä ihme voisi olla Suomessa 1850-luvun Mississippi-virran veroinen aihe maailmankirjallisuuteen? Irtoaisiko Lapista, Karjalasta, järvi-Suomesta tai joulupukki-legendasta mitään?

Jos osaisi oikeasti kirjoittaa, olisi houkuttelevaa luoda "The Adventures of Joe Harper".
"Oottekin kai jo Herran tähden kuulleet Minusta, Joe Harperista, jos aikananne lukaisitte yhden vähän kuuluisan kirjan nimeltään Tom Sawyerin seikkailut?

"Senhän kyhäs jo vuonna 1876 muuan Connecticutin jenkki, herra kirjailija Mark Twain, joka puhui pehmeitä inttäessään, että mä oisin muka stikannu Tommille huuliharpun ja 12 marmorikuglaa siitä hugista, et Tomppa suostui antamaan Mun maalata kalkilla 25 jaardia niiden lankkuaitaa,vaikka sen Polly-täli oli käskeny sitä ittee.

"Se huuliharpisti oli kyl tasan tarkkaan Ben Rogers ja kuulat pulitti Henry Miller ja mä en pistäny kuin pari omppua ja kaksiteräisen linkkarin ja sain sutia puoli tuntia kauemmin kuin Bobby Fischer tai kukaan muu! Huck Finnillähän ei siihen aikaan ollukaan ku reikä taskussaan, eikä varaa maksaa mitään, ja se sit senkun lojuskeli varjossa, pureskeli heinänkorsia, katseli meitä sivusta, ja naureskeli tyhjiä.

(c) 5555 luettua kirjaa