8. Bill Gatesin "Creative Capitalism"

Luin keskustelukirjan "Creative Capitalism" (2009), jota markkinoitiin maailman kahden rikkaimman ystävyksen, Bill Gatesin, 40 mrd, ja Warren Buffettin, 37 mrd, maailmanparannus -aloitteella.

Kirjassa väitellään siitä, kannattaako yrityksen huomioida muutakin ympäristöä ja maailmaa kuin vain voiton maksimointi omistajille - jotka sitten voivat jakaa voittonsa kukin tavallaan, haluamiinsa tarkoituksiin. Tiivistin ja tulkitsin kirjan sähköpostiväittelyitä seuraavasti:

Negatiivinen argumentti:
- Yritysjohdolle ei pidä keskittää valtaa kaiken maailman asioiden hoitoon, vain yhteen asiaan!

Positiivinen argumentti:
+ Yrityksen iso panos hankkeeseen on useimmiten tehokkaampi kuin hajanaisten yksilöiden!

Negatiivinen argumentti:
- Jos yritys jakaisi vaikkapa 2-10 % tuloksestaan maailmanparannukseen, omistajat kärsivät.

Positiivinen argumentti:
+ Omistajia kiinnostaa paljonko he saavat, ei montako prosenttia saavat. (Esim. vain 51 % miljardista on aina parempi kuin 100 % puolesta miljardista).

Negatiivinen argumentti:
- Pelkkä palkan suuruus ratkaisee, tekeekö Kyky töitä Hyvä-yhtiölle vai Paha-yhtiölle?

Positiivinen argumentti:
+ Hyvä kiertää. Hyvä-yhtiön sidosryhmät ovat positiivisesti motivoituneempia ja puolustavat yhtiötä täysin voimin, kaikilla taidoillaan, kun taas Paha-yhtiössä jokainen mittaa äärimmilleen, mitä Itse saa milläkin panoksellaan, "Sain liian vähän/tein liikaa!" -kauna.

Negatiivinen argumentti:
- Kaikki kehitysapu Afrikkaan on mennyt hukkaan, kankkulan kaivoon, pahoille poliitikoille ja sotilaille.

Positiivinen argumentti:
+ Mikrolainat ovat todella onnistunut innovaatio, joka synnyttää ja kehittää pienyrittäjiä.

Vielä negatiivinen havainto tuloeroista:
Vuonna 2005 yksi (1) prosentti USA:n kotitalouksista sai 21,8 prosenttia kaikkien kotitalouksien tuloista eli siis 22 kertaa enemmän kuin keskituloinen. Tämä on suurin osuus vuoden 1928 jälkeen, jolloin rikkaiden osuus oli jopa 23,9 % (eli 24 kertainen).

Vuonna 2004 yksi promille (0,1 %) USA:n kotitalouksista sai 8,94 prosenttia kaikkien kotitalouksien tuloista eli siis 89 kertaa enemmän kuin keskituloinen.
Britanniassa rikkaimman promillen osuus oli 4,72 prosenttia (47 kertaa enemmän)
Ranskassa rikkaimman promillen osuus oli 1,62 prosenttia (16 kertaa enemmän)

Verotuksen progressio on USA:ssa lieventynyt rajusti:
USA 1960: superrich paid income taxes 3 times the average rate.
USA 2004: superrich paid income taxes 1,3 times the average rate. Huge cut!

Ja positiivinen lohdutus:
"Mahtavinkaan suurkapitalisti ei ole milloinkaan tehnyt sellaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan kuin tuhannet poliittiset johtajat, sotilasjohtajat ja uskonnolliset johtajat kaikkialla maailmassa!"

Kirja 5128. Kinsley, Michael ym: Creative Capitalism. Gates, Buffett ym.
luettu 13.3.2009 (2009) Simon&Schuster 2009 S 315 s. V60 lk.36