Lainakirjaston tuulikaapissa lukutoukat kierrättävät vanhentuneita painotuotteita ilmaiseksi. Monissa teoksissa on kirpputorin hintamerkintä, ehkä kerran myytykin, tai ehkä juuri jäänyt myymättä.
"Noista tekee löytöjä!", sanoi ohikulkija penkojalle kirjaston ovella. "Ne kannattaisi listata nettiin, että tietäisi mitä on missäkin!" Mutta kenen kannattaisi työ tehdä?
Internet-hakua kokeillessani samoja nimikkeitä tarjotaan moneen kertaan Huutonetissä, puolen tai yhden euron kappalehintaan (alkaen), mutta monen euron postikuluilla. Antikvariaatit ovat kalliimpina pulassa. Toisaalta kotien kirjahyllyt käyvät ahtaiksi.
Seitsemän tuoretta löytöä Helsingin Pitäjänmäestä:
***
1) Simo Hämäläinen: Kuuma peruna (1972) Jännitysromaani. Uusi Kirjakerho. 199 sivua.
Helsingin Munkkiniemessä puukotetaan teinipoika kotihipoissa. Pidätetyn pojan toimittaja-isä alkaa nuuskia, soluttautuen huumenuorten lössiin Vanhan ja Uuden Ylioppilastalon välisellä "Perunatorilla". Olisiko syyllinen 1960-70-luvun opiskelijatyttö, kirjassa nimeltään Tarja Halonen, vai joku muu Tuula tai Ville tai Veikko?
Kerronta on pikaluettavan suoraviivaista ja sujuvaa. Kaupunkikuva jää harmittavan ohueksi. Aleksin läpi ajetaan vielä yksityisautolla. Ajankuva sekin. Jymy- ja iltapäivälehtien moraalia pohditaan. Syyllinen paljastaa itsensä loppusivuilla turhan kesysti. Liian helppo ratkaisu.
***
2) Gavin Lyall: Taivaan nurja puoli (The Wrong Side of the Sky,1961) suomentanut Pentti Järvinen - Itse 'Barrikadimaisteriko'? Otava 1962, 304 sivua.
Pienen rahtiyhtiön Dakota-koneen lentäjä laskeutuu Ateenaan ja etsii halpaa majoitusta Omonia-aukion kulmilta, koska Syntagmalla on kalliimpaa. Baarissa hän tapaa sotakaverinsa, joka on nyt toimessa pakistanilaisen ruhtinaan yksityiskoneen (italialaisen Piaggion) lentäjänä.
Pian Kreikan saaristosta etsitään lentokoneen raatoa ja sen mukana ollutta jalokiviaarretta. Kreikkalainen rahdinvälittäjä on tapettu. Libyan Saharassa käydään. Arabikonna Jussuf pompahtelee esiin julmistelemaan aina jännityksen sitä vaatiessa. Pari naiskaunotarta pyörii matkassa. Pilotin työn kuvaus tekee uskottavan vaikutuksen, Lyall tuntuu tietävän mistä kertoo.
Olisiko loppu onnellinen vai onneton? Välimuoto! Potti menetetään, toinen potti säästyy. Jokin kone putoaa, samalla muutama paha sekä ehkä hyvä kuolee, mutta lentäminen jatkuu!
***
3) Harold Robbins: Lehtikuningas (Dreams Die First, 1977) suom. E.A. Mesi, Otava 1990, 318 sivua.
Robbinsin perusjuoni on amerikkalainen unelma: ryysyistä rikkauteen. Väliin sirotellaan tasatahtiin eroottisia tilanteita, jotka toimivat paremmin Robbinsin vanhemmissa, tuplasti paksummissa tiiliskiviromaaneissa. Enää vain tirkistellään kuohuttavia paheita, TV-pastorin luostarikommuunia, huumeiden käyttöä ja "Viikon pojun" homo-orgioita. Päähenkilö perustaa miestenlehti Machon ja sen oheen postimyyntiä, eroottisia klubeja ja paratiisihotelleja, Hugh Hefnerin, Bob Guccionen ja Larry Flyntin antaman mallin mukaan.
Parasta kirjassa on vain pinnallinen nopealukuisuus. Hyvin pikaisesti voi silmillään skannata, olisiko kirjailijalla enää nokkelia ideoita, kekseliästä sanottavaa? Mutta ei, tunnetun toistoa.
***
4) Reijo Honkonen: Varjo vain. Otava 2003. 267 sivua. Jännitysromaani.
Kiinnostava tapahtumapaikka on Savonlinna! Paikallisväriä kaipasin enemmän. Pääskylahti ja Ahertajantien teollisuusalue. Parhaimmillaan ajetaan junalla maisemassa. Sujuvaa luettavaa, mutta 500 markan setelien painaminen ja levittäminen viime hetkellä ennen euroon siirtymistä tuntuu onnistuvan jokseenkin liian helposti. Paikallinen nuori kolli ja kesätyttö Helsingistä tutustuvat ohessa.
***
5) Tuva Korsström: Osaako nainen ajatella? Esseitä, haastatteluja. (2003) Like 2.p. 2005. 302 sivua, suomentanut Anu Tukala.
Teos vilisee ennen kuulumattomia, mielenkiintoisia naisfilosofeja ja älykköjä. Teksti juoksee sujuvasti kuin naistenlehden palstoilla ja unohtuukin heti, kuin Valittujen Palojen tyhjiin lyhennetyt ja köyhiksi kalutut luut. (Vaihtoehto voisi tietenkin olla filosofien läpipääsemätön keinotekoinen termiviidakko, jonka liaaneihin sotkeutuisi.)
Satunnainen avaaminen sattuu osumaan sivulle 178:
"Cixous on viehättävällä tuulella. - 'Kaunokirjallisten tekstieni on sanottu olevan lähes mahdottomia kääntää, koska ne perustuvat kielellisiin assosiaatioihin ja rajojen rikkomiseen.'"
Jälkikuvaksi kaiken unohduttua jää joukko yksittäisiä primadonnia, toisten naisten kanssa riidellen, kukin ajatuksineen omassa ylhäisessä kuningattarellisessa neroudessaan, paitsi milloin yksi nainen syyttää toisen naisen varastaneen itselleen hänen keksimänsä ajatuksen!
***
6) Dashiel Hammett. Jokin kovaksikeitetty Sapo-sarjan dekkari. Aloitin, mutta jäi lukematta. Täynnä tyhjää vuoropuhelua. Jännitystä tarvittaessa mies tuli ovesta reikarauta kädessä tai joku pahoinpideltiin tajuttomaksi. Tarina oli vanhentunut täysin turhaksi. Olikos kuitenkin Hammettin 'Maltan haukka' hyvä vai eikö sekään enää olisikaan?
***
7) Risto Juhani: Peipon lento. Rikosromaani. Tammi 1972. 229 sivua.
Vantaan Seutulan lentokentän tai sen uuden rakennuksen työmaan palkkarahat varastetaan. Pian tapetaan rattijuoppo kuuluisa entinen mäkihyppääjä. Kiintoisa tapahtumapaikka on Seutula: sekä työllistettyjen työttömien siirtotyöleiri 'Tötterökylä' että rattijuoppojen pakkotyöleiri ('Kanarian saariksi' joskus vitsaillen kutsuttu. Siellä lusi monia julkkiksiakin.)
Kirjan rikosten tutkinnan kannalta olennaista on, miten kaksi rikosta liittyy toisiinsa? Suljetun paikan arvoitusdekkari kestää vaappuen loppusivuille asti ja hauskasti viimeisellä sivulla lentäkentällä kuulutetaan 'viimeisen kerran' Kanarian-lennolle Koistista (muutin nimen), joka ei voi tulla, koska hänet on hetki sitten pidätetty murhasta.
Toisaalta mahdollisia epäiltyjä on aika monta, eivätkä he kaikki ole lukijan kannalta erityisen mielenkiintoisia tai toisistaan erottuvia persoonallisuuksia, joista tekisi mieli alkaa veikkailla syyllistä! Turhan ilmeinen vihjekin Ryöstösaaliin kätköstä on annettu, kun taas toisaalta Murhaan liittyen vihjeitä puuttuu. Autolla kovaa kohti ajaen tehty uuden murhan yritys vaikuttaa aivan liian riskialttiilta, muttei rikosautosta saada heiveröisintäkään tunnistushavaintoa, vaan auto on pelkkä mikä tahansa henkilöauto vain.
Rikosmiljöön valinnaksi 'Seutula' on kuitenkin kiitettävän erikoinen. Olisikohan kirjoittajalla ollut itsellään asumiskokemuksia Seutulan leireiltä tai ehkä vain journalistin työkeikkoja.
***
Jaa-a, mitähän suljetun paikan arvoituspaikkoja on vielä käyttämättä? Avaruusraketti, jossa yksi kolmesta astronautista kuolee? Olen jo lukenut murhasta lentokoneessa, jossa oli vain kaksi pilottia ja kaksi lentoemäntää! Entäpä missikiertue? Kiertävä sirkus? Suljettu Tosi-TV:n kuvauspaikka? Tutkimusmatkailijoiden Naparetkikunta? Valtioneuvoston kokous? Presidentin Linnanjuhlat? Luokkaretki? (Mauri Sariola on jo käyttänyt valmismatkan turistiseurueen.) Syntymäpäiväkekkerit? Taloyhtiön yhtiökokous? Filatelistien vaihtokokous? Lautapeliseuran peli-ilta? Rippileiri? Hääjuhla? Hautajaiset? Jumalanpalvelus kirkossa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti