lauantai 8. helmikuuta 2014

124. Synkkä turismi

Brittiläinen TV-koomikko Dom Joly esittelee kuusi synkkää matkakohdetta kirjassaan "The Dark Tourist. Sightseeing in the world's most unlikely holiday destinations." Simon & Schuster 2010.

'Dark Tourism' on matkailua historiallisille kuoleman kentille ja onnettomuuspaikoille kuvaava termi, jonka loivat Glasgowin yliopiston professori Dr. John Lennon (samannimisen kaima) sekä professori Malcolm Foley artikkelissaan v. 2000.

Dom Jolyn valitsemat kuusi synkkää turistikohdetta ovat Iran, Yhdysvallat, Kambodzha, Ukraina, Libanon ja Pohjois-Korea.

***
1) Iran: Mullat eivät snoukkaa! "Mullahs don't snowboard"

Vanhoillisten hunnuttama, ydinasetta havitteleva Persia on myös talviurheilumaa! Dom Joly keksi sen lehtikuvasta, jossa huntunainen suksilla! Vuoristossa lasketellaan, eikä ylärinteissä hiihtele uskonoppineita, vaan varakas sivistyneistö voi vapautua hetkeksi - vaikkapa juomaan salaa alkoholia.
Teheranissa entinen Amerikan suurlähetystö on muutettu "Suuren saatanan museoksi". Basaarin alusvaatetiskeillä burkhan kokonaan peittämät mustat olennot hypistelevät sormissaan seksikkäiden nimettömien ja rintaliivien kasoja. Hotellien lipputangoissa eivät liehu Ranskan tai Britannian liput vaan sen sortin hylkiömaiden kuin Pohjois-Korean... Kuuban... Angolan... Nicaraguan...

Mistä syntyy vallankumouksellisten ainainen tarve kasvattaa parta? kysyy Joly.

***
2) USA: Ammuttuna läpi Amerikan? (Dallasista New Yorkiin)

Passintarkastuksessa Jenkeissä Dom Jolylle syttyy (aina) "punainen valo".
Hänet ohjataan jonosta kuulusteluhuoneeseen.
Hänen syntymäpaikkansa sattuu olemaan Beirut!
Hänen passissaan on tuore Iranin leima!
Hän osaa puhua ranskaa!

"Mitä teitte Iranissa?"
"Käväisin vain hiihtolomalla vähän laskettelemassa."
"Iranhan on hiekka-aavikko!" väittää kuulustelija.
"Olen tunnettu TV-koomikko, googlatkaa vaikka!"

Maahantulovirkailijan täytyy käydä neuvottelemassa esimiestensä kanssa, kunnes puolentoista tunnin päästä asiakas on googlattu ja hänet päästetään Amerikkaan.

***
Synkkiä murhakohteita piisaa, alkaen Dallasin koulukirjavarastosta, jonka ulkopuolella huonokuntoiset, epäviralliset turistioppaat (10 dollaria) esittävät teoriansa: "laukauksia oli 6, niiden takana oli Johnson, äläkä käy 6. kerroksessa valheiden museossa, ne rekisteröi sut".

Museo ei salli "tupakkaa, kameraa - eikä ampuma-aseita!" Dom Joly onnistuu pakenemaan kahta vartijaa, jotka haluavat poistaa hänen kamerastaan kielletyn valokuvan, 6. kerroksen ikkunasta ulos kuin Kennedyn murhaajan Lee Harvey Oswaldin silmin (22.11.1963) otetun!

***
Tennesseen Memphisissä on museoitu "Lorraine Motel",
James Earl Rayn ampuman Dr. Martin Luther King Juniorin,39,
kuolinpaikka, "railings outside room 306" (4.4.1968).
"Ordinary-looking two-storey motel,
the green paint on the walls fading and peeling away."
Nykyisin "National Civil Rights Museum", 100'000 kävijää vuodessa.

Lorrainen motellin ympäristö on kuin...
"Downtown Kigali.
Desolate world of rundown, ramshackle houses,
huge piles of junk in the street and gangs of sullen,
hooded men staring at us as we drove.
It was like a scene from National Lampoon's 'American Adventure'.
When Clark Griswald stops to ask some hoodlums for directions
he loses all the wheels on his car."

(Uhkaavan näköistä! Mieleeni palautuu - huppupäinen - teinipoika Trayvon Martin,17, jonka tukeva korttelivahti George Zimmermann,29, ampui Floridassa helmikuussa 2012.)

***
Suositumpi museo on "Graceland", tyrmistyttävän huonon maun talo. Se ei ole iso, mutta heti "Elvis Presley Boulevardin" toiselle puolelle on pystytetty valtava liikekeskus, jossa on museo lentokoneineen, elokuvateatteri, loputtomasti kauppoja ja pikaruokapaikkoja.

"Elvis Who?" kysäisee britti Dom Joly ihmeissään 'Gracelandin' oppaalta ja saa kaikkien turistien päät kääntymään häntä tuijottamaan! Amerikkalainen ei paljosta tiedä, mutta tämän talon tukevahko asukasko pitäisi tuntea?

***
Washington DC.
A barman tells: "See that diner over the road?
That was where the Beltway sniper shot a woman dead! Freaky shit!"

"John Allen Muhammed, an ex-Marine, plus some young kid
had fixed up a car so that they could fire a sniper rifle through the boot.
They killed eleven people and terrorized the whole area
before they were captured (2002). (Page s. 68)

(John Allen Muhammed teloitettiin 11.11.2009,
nuori Lee Boyd Malvo sai elinkautisen.)

***
"In big coastal cities, New York, Miami, LA, San Francisco,
everyone was so cool, so sophisticated,
I used to wonder where this weird, religious, hillbilly America was.
Then I headed inland, into Jesusworld, and discovered who voted for Bush.
"America is basically two countries. The first encircles the second.
The outer circle is where you want to go.
It's full of great restaurants, bars, tourist sites and fun stuff to do.
If you have to visit the inner circle, take a gun, don't be black
and be prepared to eat squirrel." (page s. 67).

***
3) Kambodzha: Pol Potin popot? Pol Pot's shoes.
Vankileirin teloitusten ja kidutusten valokuvaaja on nykyisin hihittelevä varakuvernööri ja yrittää myydä puolella miljoonalla dollarilla entisen kommunistidiktaattorin käyttämiä kenkiä, mutta tyytyy edes 10 dollarin palkkioon haastattelusta.

4) Tshernobyl: The Zone of Alienation.
Sinnekin voi tehdä seuramatkan.

5) Libanon: The Ruins of Time.

***
6) Pohjois-Korea. Älä tule Vaara. Do Not Enter the Dangerous!

Pohjois-Koreassa jokainen turistiryhmä käy kai läpi saman opastetun ohjelman.
(Länsimaalaisia käy Jolyn oppaan mukaan vain 1000 - 2000 vuodessa?)

1. päivä:
Maailman korkein riemukaari,
Kim I:n synnyinkoti P-Koreassa (syntyi kai Venäjällä)
kommunistipuolueen perustamisen monumentti,
amerikkalainen vakoilulaiva USS Pueblo,
Juche-aatteen torni,
Pjongjangin metro, 3 asemaa

2. pvä
Kim I:n pyhä mausoleumi, orkideoja
marttyyrien hautausmaa
vuori jossa vesiputous
kävely laaksossa

3. pvä
Kansainvälinen ystävyysnäyttely, Kimin saamia lahjoja,
Paluu pääkaupunkiin, Sotamuseo

4. pvä
Kaesong
raja-alue Panmunjom
aseleposopimuksen neuvottelutilat
(rauhansopimusta ei ole)
Lastenpalatsi
Jäähyväisillallinen

Dom Joly näkee myös torin ja taustalla stadionin.
ikuisesti keskeneräisen hotellipilvenpiirtäjän,
paikalliset asukkaat leikkaamassa ruohoa saksilla,
robottimaisen liikennepoliisinaisen ohjaamassa tyhjiä katuja.

Ruma kaupunki, kaikki brutaalia teräsbetonia, savusumua.
Kaikki hotellin vieraat asuivat 31. kerroksessa, muita ei olekaan?
Telkkari näytti rakastettua johtajaa vaeltamassa rakastettuna.
Ensimmäiseksi matkapuhelimet kerättiin turisteilta pois,
eikä maahan voi saada sähköpostia mistään.

Jolyn turistiryhmässä on irlantilaisia, australialaisia, kaksi suomalaista,
sekä aina joka paikasta löytyvä yksi Kiwi eli uusiseelantilainen.
Mietin itse interrailejani ja muistin: laivalla oli yksi iäkäs Kiwi-nainen,
retkeilymajan jonossa edessäni seisoi yksi Kiwi-nuorukainen...
Onko Joly oikeassa, yksi turisti joka paikassa ON Kiwi?

Toinen suomalaisista sai kunnian kukittaa Kimin patsaan.
Hän oli nuori, n. 19-v, ja näytti ylpeänä jalkansa pahoja haavoja,
inhottavan näköisiä, Malesiasta, moottoripyöräonnettomuudesta.
Hän kertoi yrittäneensä perustaa Suomeen uuden puolueen,
Lentävän Spagettihirviön Puolueen, mutta se oli juuttunut virastoon.

Kimin saamien lahjojen näyttelyssä oli lahjoja sellaisilta kuin
toveri Robert Mugabe Zimbabwesta ja
Nicaraguan sandinisti-hallituksen toverit.
sekä toveri Nicolae Ceausescu Romaniasta 1990.
Aseita Angolasta, Mosambikista ja PLO:lta, tuttu kopla.

Joly huomautti korealaiselle oppaalle Ceausescun lähettäneen
lahjansa juuri ennen kuin hänet oli kukistettu ja teloitettu.
Opas säikähti, ei ollut kuullutkaan sellaista tapahtuneen.

"Hullu suomalainen" (The Mad Finn) oli seurueen värikkäin.
Museossa hän hyppi yhdellä jalalla ja haukkui kuin koira.
"The weird Finn was in a jumpy mood. He had previously mentioned
that he was on some kind of medication that had run out
and we'd all had a good laugh. (page s. 214)

"Yhtäkkiä kuulimme valtavan äänen BONGGGGG!
Hullu suomalainen oli ottanut kengän jalastaan ja hakkasi sillä satoja vuosia vanhaa gongia!
"The guide went mental. She started crying with anger and screamed blue murder at him."
Suomalainen nauroi eikä tajunnut loukkauksen suuruutta, saastaisen kengän käyttöä!

Oma korealainen ryhmäopas vei joukon kiireesti ulos museosta ja bussilla kovaa vauhtia pois kaupungista, pakoon paikallista vihaiseksi muuttunutta, lynkkausmielistä väkijoukkoa.

******
Liitänpä yhteyteen pari muuta juttua Pohjois-Koreasta:

Juha Kurvisen tarina "Sirkus Pjongjang" (Revontuli 2013) kertoo suomalaisten taikurien, hänen lisäkseen Jori A. Kopposen, matkasta Pohjois-Koreaan esiintymään "Rakastetun johtajan" toveri Kimin kunniaksi.

Kurvinen temppuili heittelemällä ilmaan käynnissä olevia moottorisahoja, mutta korealaisten oli vaikea ymmärtää, koska he eivät olleet vielä kuulleet moottorisahoista vaan käyttivät sahaamiseen ruumiinvoimaansa.

Kun ulkomainen vierasjoukko kävi kumartamassa suurimman Kimin patsasta, yksi suomalainen vieras jätti kumartamatta, sanoen että tunnustaa yhden ainoan Jumalan eikä muita jumalia. Hänen pystypäisyytensä näkyi kuvassa televisiossa. Heti samana päivänä evankelista-kasakka (Stenka Sonkavaaraksikin nimitelty) kadotti mystisesti passinsa ja joutui loppuaikansa juoksentelemaan virastoissa ja konsulaatissa saadakseen uuden passin ja päästäkseen ulos maasta.

*****
Sekä Espoon (Cine) että Helsingin (Rakkautta ja Anarkiaa) -festivaaleilla esitettiin syksyllä 2013
harvinainen pohjoiskorealainen yhteistyöelokuva, joka oli tehty länsimaalaisten kanssa:
"Comrade Kim Goes Flying" (2012).

Kun kävin sen katsomassa, Pohjois-Koreasta tuli 113. näkemäni elokuvamaa. 112. oli Mauritius, 111. Mosambik, 110. Paraguay... ja sittemmin 114. Tshad, 115. Laos, 116. Saudi-Arabia... kun olen listannut 552 elokuvateatterikäyntiä 40 vuoden ajalta. Listaamatta ovat vielä lapsena Helsingissä nähdyt Maija Poppaset, Luutnantti Robin Crusoet, 101 dalmatialaista, Tomit ja Jerryt, Akut ja Mikit, Hessu hassuttelee, Lucky Luke, Asterix ja Kleopatra sekä muita.

Mutta kylläpä olikin elokuvan Pohjois-Korea ihana ja paratiisillinen maa, kauniissa väreissä. Teollisuus ja hiilikaivostyö oli jylhää. Rakkauselokuva, ei dokumentti, joten kaunis nainen ja mukava mies kohtasivat. Työläistyttö halusi sirkustaiteilijaksi, mies oli sellainen jo.

Koneiden sijasta onnelliset naistyöläiset kantoivat hiekkaa paareilla paikasta toiseen rakennuksille. Tuotantonormi ylitettiin 140 %. Joka iikalla oli puserossaan pinssi, jossa johtajan kuva.
"Johtaja on paljon neuvonut heitä parempaan työn tekoon". Myös toveri työnjohtajille pokkuroitiin kovasti, arvojärjestys oli tarkka.

Perheessä isän valta oli keskeinen, jonka ylitti työnjohtajan valta. Isän puuttuessa oli äidillä valta aikuiseen jälkeläiseensä. Pääkaupungissa oli mahtavat rakennukset, leveät lähes tyhjät kadut...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti