38. Dekkarinikkari Crofts (1879-1957)

Tulipa luettua Freeman Wills Croftsin kelpo dekkari: "Groote-puiston murha" (Groote Park Murder, 1923), Werner Anttilan suomennoksena, WSOY:n "150 markan" "Riksin sarjan" osa numero 11, vuodelta 1959 - 3.painos.

Tätä ei löydykään pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen hyllyiltä, paitsi Kallion dekkarikirjaston käsikirjana, joten täytyi ostaa...

Huomasin kirjan jo syyskuussa 2009 Espoon rautatieaseman kauppakeskuksen antikvariaatissa ("Poppa-Joe"), jossa on suositeltavan suuruinen kevyen lukemisen valikoima, erityisesti lehtiä. Liike saattaa rakennuksen remontin vuoksi sulkeutua puoleksi vuodeksi helmikuun lopussa 2010, ellei samasta talosta löydy tilapäistä toimitilaa, kertoi myyjä. Pitäisipä käväistä vilkaisemassa, tulisiko muuttoalennusmyyntiä?

Havaitsin syksyllä 2009 Groote-puistoja Poppa-Joessa 3 kpl, hintoihin 1, 4 ja 4 euroa, enkä silloin osannut päättää, otanko hyväkuntoisen vai halvimman resuisen? Viiden kuukauden jälkeen samat 3 kirjaa olivat yhä jäljellä! Ostin edullisimman ja vielä toisenkin "risakantisen" 1 euron Croftsin: "Kiristäjä", Riksin-sarja 16, WSOY 1956, jota ei myöskään löydy kirjastoista. Lisäksi olisi ollut saatavissa 3 eurolla siisti kolmas vanha Crofts, jonka kuitenkin olin lainannut kirjastosta. Tosin voisin kerätä kaikki Croftsit (n.36 kpl, joista olen lukenut 9), joten olisi pitänytkin ostaa kunnoltaan paras...

Olen jo aiemmin aloittanut 10 parhaan dekkarin listan ja täydennän sitä nyt näin:

* Anthony Berkeley (1929): Myrkytetyn suklaarasian arvoitus (The Poisoned Chocolates Case)
* Rex Stout (1959): Murhaajan tyyliin (Plot It Yourself)
* John Ball (1965) Musta yö (In the Heat of the Night)
* F.W. Crofts (1923): Groote-puiston murha (Groote Park Murder)

Olennaisinta parhaille dekkareille on oveluus - ovela juoni!

Olen tietysti lukenut sadoittain muitakin hyviä, mutta silloin en vielä valikoinut listalle, jota varten pitäisi lukea uudelleen varmistuakseen huippulaadusta...

Hyviä ehdokkaita muistini mukaan ovat kuitenkin:

* Truman Capote (1966): Kylmäverisesti (In Cold Blood)
* Sjöwall-Wahlöö (1967): Roseanna (Roseanna)
* Sariola (1961): Lavean tien laki
* Greene (1938): Kiveä kovempi (Brighton Rock)
* Sayers (1928): Kuolema vierailee kerhossa (The Unpleasantness at the Bellona Club)
* Christie: vaikea valita... olen lukenut n. 55/80... ja loputkin luen aikaa myöten.

On todellakin merkitsevää, jos muistan ulkoa alkuteoksen nimen: silloin teos on tehnyt vaikutuksen! Se on ovela, se on pyörinyt mielessäni, YES, yes, yes!

Voimme lukea älyttömästi dekkareita, joista puuttuu tärkein koukku (juoni, idea, hämäys, yllätys!) jonka ansiosta juoni jäisi mieleen ja tekisi vaikutuksen! Monet suurimmatkin nimet ovat tuottaneet pettymyksen - ehkä olen lukenutkin latteimpia kirjojaan - kun en muista mitään tai en ainakaan hyvää!

***

Freeman Wills Crofts debytoi kirjailijana 40-vuotiaana 1919, mutta jatkoi rautatie-insinöörinä Irlannissa 50-vuotiaaksi vuoteen 1929, josta alkaen toimi ammattikirjailijana Englannissa. Häntä pidetään yhtenä brittien 4 suuresta dekkariklassikosta (siis Christie, Crofts, Doyle & Sayers, vai kuinka?) Raymond Chandler ylisti Croftsia alan parhaaksi juonten punojaksi.

"Poliisi ei hellitä!" on mitä osuvin nimi eräällekin Croftsin teoksista. Scotland Yardin rikostarkastaja French uurastaa herpaantumatta ja tutkii järjestelmällisesti kaikki johtolangat, vetäen monesti vesiperän - mutta muuttaen silloin tutkimussuuntaa. Lopuksi jokainen arvoitus saadaan ratkaistua, ovela hämäys paljastuu ja oikea järjestys palautetaan maailmaan - tässä on hyvien dekkarien viehätys.

Crofts on viehtynyt matemaattisiin ja teknisiin sommitelmiin, juna- ja muihin aikatauluihin... Joskus insinööri innostuu tarpeettoman paljonkin veturien (tai laivojen) moottorien yksityiskohdista... se hänelle suotakoon! Frenchin tutkimuksissa myös matkustellaan ympäri Britanniaa tai Eurooppaa! Otan lukiessani esiin Euroopan Tiekartaston (mittakaavassa millimetri on kilometri) ja tarkistan maantieteellisten yksityiskohtien pätevyyden, mikä on hauskaa. Haluaisin suorastaan matkustaa dekkarien tapahtumapaikoille.

Wikipediaa referoiden: Freeman Wills Crofts (June 1, 1879 Dublin - April 11, 1957 Worthing)
Irish-British mystery author, one of the 'Big Four' of the Golden Age of Detective Fiction.
In 1939 Crofts was elected a fellow of the Royal Society of Arts.
He held various positions in railway engineering, becoming Chief Assistant Engineer
His first novel, The Cask (1920), established him as a new master of detective fiction.
He wrote several outstanding mysteries about Inspector Joseph French, who always set about unravelling each of the mysteries presented him in a workmanlike, exacting manner - this approach set him apart from most other fictional sleuths.

Mietin oliko Croftsin sankarin nimi "French" (vasta vuodesta 1924) jokin viittaus kuuluisan aikalaisen Agatha Christien belgialaissankariin Poirotiin (jo vuodesta 1920), Poirot kun jatkuvasti korjaa esittelynsä: No, no, not French, but Belgian!

(Jokainen suomalainen kai muistaa, että Christien omakuvahahmon, dekkarikirjailijatar Ariadne Oliverin kirjojen etsivä on suomalainen - koska Christien aviomies oli suomalaisen lanko.)

Arvoitusdekkarien kompastuskiveksi tulee, että yllättävimpiä ratkaisuja on rajallinen määrä ja Agatha Christie käytti jo ne kaikki... Christien variaatioita: poliisi olikin murhaaja, ruumiin tutkinut lääkäri olikin murhaaja, kaikki henkilöt kuolivat saarella - kuka oli murhaaja?, kaikki epäillyt murhasivat yhdessä, liian ilmeinen ensiksi epäilty oli lopulta sittenkin murhaaja, jopa kirjan kertoja paljastui itse murhaajaksi!

Tässäpä nyt eräskin juoniluuranko varioitavaksi:

Oli kerran tyyppi A, joka toikkaroi, elvisteli tuoreilla käteisvaroillaan ja loukkasi naisia, joten ei ole yllätys, kun ruumiinsa löytyi tohjona junaradalta. Motiiveja riittää, tutut BCDE... joista johtolangat kohdistuvat henkilöön B, joka melkein päätyy hirteen, hädin tuskin vapautuu, kun pieni epäilys jää. Kaikki pitävät B:tä syyllisenä, paitsi morsian... Vuodet ja maa vaihtuvat. Sitten B. murhataan (paitsi että hänen morsiamensa pelastaa hänet henkihieverissä). Epäillyiksi tulevat nyt C ja D. Poliisi kokeilee yllätystä, jossa epäilty C kohtaisi kuolleeksi luulemansa B:n. Mutta entäs kun B yllättyy yhtäläisesti... että miten helvetissä Sinä olet elossa, ja käy C:n kimppuun...? Arvoitus ratkeaa, tekojen motiivi ja hämäyksen logiikka selvitetään, murhaaja hirtetään.