Cambridgen yliopiston Trinity Collegen tutkija Simon Baron-Cohen on kirjoittanut erittäin sulavan ja helppolukuisen teorian naisen ja miehen aivojen eroista. Askel kerrallaan hän todistaa hypoteesinsa tieteellisillä kokeilla, eläinkokeita myöten, ja ryydittää todistelun erinomaisen valaisevilla arkielämänkin esimerkeillä.
Kimmo Pietiläinen on suomentanut "The Essential Differencen" nimellä "Olennainen ero".
Amerikassa rahaa tahkoamaan taotut, horoskooppimaiset planeetta-kirjat (Venus, Mars tai Neptunus missä milloinkin) ohitetaan hädin tuskin lopputeksteissä "Harmaan Jussin" nimi kerran alaviitteeseen ja pitkään kirjallisuusluetteloon piilottaen.
Baron-Cohen kuvaa naisten ja miesten eroavat tulokset a) empaattisuudessa ja b) systematisoinnissa. Keskimäärin naiset ovat empaattisempia ja miehet systemaattisempia. Toisia kiinnostaa enemmän ihmisten välit, toisia osasten järjestys.
Ihmisestä, joka kehittyy äärimmilleen asioiden systematisoinnissa ja jää heikoimmilleen ihmisten välisessä empaattisuudessa tulee autisti. Kirjassa on Newtonin, Einsteinin, Paul Diracin ja Michael Ventrisin esimerkkitapausten ohella haastateltu sangen omalaatuisesti käyttäytyvää Cambridgen huippumatemaatikkoa Richard Borcherdtsia ja tämän lähipiiriä.
Johdonmukaisen teoksen huipentavat testit, joilla lukija voi tutkia a) kykyään toisen ihmisen mielen lukemiseen tämän silmistä, b) omaa empaattisuuttaan, c) omaa systemaattisuuttaan, d) taipumustaan autismiin tai Aspergerin syndroomaan.
Kasvojen ilmeistä on leikattu näkyviin vain silmien ympäristö (kapea kaistale, joka voi jäädä jopa vajaata huntua käyttävällä musliminaisella näkyviin). Pelkästä silmien siristyksestä tulee lukijan päätellä mikä useista vaihtoehdoista sopii parhaiten kuvaamaan ihmisen mielialaa.
Kasvotesti on harvinaisen viihdyttävä ja sopisi mainiosti seuraleikiksi tai naistenlehtien sivuille. Kenen tahansa maallikon olisi helppo toteuttaa oma versionsa keräämällä ensin suuri määrä kuvia kasvojen iloisista, surullisista, vihaisista, hämmentyneistä, haaveilevista, ystävällisistä, leikkisistä, epäilevistä, huolestuneista, katuvista, syyttävistä, kiihtyneistä jne. ilmeistä, ja toiseksi luokittelemalla niiden ilmeet, ja kolmanneksi leikkaamalla kuvat rajatummiksi.
Tyypillinen kirjan kasvotestin tulos kuulemma on 22...30/36 eli 60 % ... 84 % vastauksista oikein, mutta vaihtelua syntyy ja alle 22/36 olisi huono tulos.
Minä sain oikein 14/18 miehistä, mutta vain 10/18 naisista (78 % ... 56 %, yht. 24/36). Ovatko naiset arvoituksellisempia? Esitteleekö kulttuurimme miesten ilmeitä monipuolisemmin, alkaen jo sarjakuvista ja koomikoista? Virheellisissä vastauksissani epäröin ja toinen vaihtoehtoni neljästä olisi ollut oikea, joten en ehkä eksynyt aivan umpimetsään.
Muut testit ovat sanallisia kysymysluetteloita. Esimerkiksi kiinnostaako sinua tietää jokien mutkittelevat reitit alkulähteiltään mereen?
Vastaan vahvasti kyllä, minua kiinnostaa! (Valkoinen ja sininen Niili, Kymijoki jne.) Tämäkin yksi vastaus 60 kysymykseen tuottaa pari lisäpistettä "systemointiosamäärään", joka kuvaa taipumusta erilaisten asioiden listaamiseen ja järjestämiseen mielessään.
Entä kiehtovatko päivämäärät sinua? Ajatteletko lentokoneessa istuessasi aerodynamiikkaa? Menetkö mieluummin teatteriin vai museoon? Yhteensä 230 kysymystä odottaa tutkiskelijaa.
Kimmo Pietiläinen suomentaa kustantamolleen Terra Cognitalle merkittäviä tietokirjoja enemmän kuin ehdin lukea. Nämä ovat tulleet tutuiksi tähän asti ja ansaitsisivat kuvausta:
Alan Turing, arvoitus.
Jared Diamondin Romahdus.
Chris Andersonin Pitkä häntä.
Michio Kakun Hyperavaruus.
C.P. Snow'n Kaksi kulttuuria.
Suurin tiede, kemian historia.
Kauneimmat matemaattiset kaavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti