122. Sanaristikoiden ratkaisijan lauantai

Sotaveteraani, tykkimies, alikers, opiskelija (1946-49), ekon. (1949), NVL (=Nuoren Voiman Liiton jäsen) Olavi Aleksanterinpoika N:n (1924 - 1996) jäämistöstä löytyi tusina julkaisematonta novellia, joista ehkä viehättävin (1947) kuvaa lukutoukan poikamieselämää kesälauantaina sodan jälkeen...

("Romaani on sika, joka syö mitä vain", väitetään. Onnistuisiko tarina tietosanakirjan selailusta? Kulttuuritoimittaja Minna Lindgren on kokeillut, hän keksi lukea V. Hämeen-Anttilan yksinään kokoaman tietosanakirjan, jonka selitykset lyhenivät loppua kohti juostessa ja josta Kiina unohtui kokonaan pois.)

Tarina sanaristikoiden täyttämisestä sisältää ristisanatehtävien arvoitusten ratkomista, kuten perinteinen salapoliisiromaani tavallaan.

(Kiireiselle: Oikotie pääasiaan alkaa kolmen tähden *** rivin jälkeen.)


"RISTISANA-VILLE (1947)

Hehkuvan kuuma auringonkehrä valaa kesäisenä hellepäivänä tulisia, lamaannuttavia sädekimppujaan yltäkylläisen runsain lähetyksin länsirannikon pikkukaupungin ylle. Helle on lamaannuttanut kaupungin normaalioloissakin vähäliikenteisen katukuvan suorastaan omassa hiljaisuudessaan haukottelevan uinuvaksi.

Joskus muutamat harvat yksinäiset kulkijat laahustavat hitaasti ja helteen uuvuttamina välttämättömillä asioillaan. Vain pakottavat syyt voivat saada jonkun poloisen kulkijan liikehtimään kadulla tällaisessa helteessä.

Vähäinenkin käveleminen pusertaa valtaisan hien ihon pintaan ja liimaa vaatteet siihen kosteaksi käärinliinaksi. Tukahduttavan painostava tunne valtaa koko ruumiin.

Paahtava helle tunkeutuu kaikkialla sisälle huoneisiinkin. Sen unettava väreily leijuu pääkadun varrella, lähellä satamaa sijaitsevan, kaksikerroksisen kivitalon yläkerran huoneistossa, johon on sijoittunut puutavaraliike Kuutio & Co:n pääkonttori.

Kolmen tilavan huoneen kalustus on tavanomaista, jykevää standardimallia. Perimmäinen huone on kaikkein pyhin johtajien yksityiskonttori, johon vain harvat ja valitut asiakkaat johdatetaan asioitaan selostamaan.

Etummaisissa, hyvin avarissa huoneissa työskentelevät kassanhoitajatar sekä konttoristit ja lähettipojat.

Itsekukin työmyyrä koettaa aika ajoin piristäytyä, ja kotvan kestävän tarmonpuuskan yllättäessä todella keskittyä työhönsä. Valitettavasti hyvät yritykset päättyvät kohta samaksi matelevaksi junnaamiseksi.

Kirjoittaminen ja laskeminen lamaantuu verkkaiseksi, haluttomasti suoritetuksi askarteluksi, joka vain rutiininomaisen automaattisuutensa vuoksi tuottaa tottumuksen voimasta vähäisiä tuloksiakin.

Seinällä raksuttelee unettavan yksitoikkoisesti suurikokoinen kaappikello. Sen osoittimet näyttävät matavan eteenpäin radallaan etanan marssitahdissa.

Lauantai-iltapäivän helle on tunkeutunut kellonkin sisimpään, saattaen sen koneiston herpaannuksen tilaan.

Ikkunan viereisen pöydän ääressä, huoneen nurkassa istuu eräs liikkeen konttoristeista, noin kolmikymmenvuotias, pitkähkö mies, joka näyttää syventyneen työhönsä perusteellisemmin kuin hänen työtoverinsa samassa huoneessa.

Lähettipoika tuo pöydälle melkoisen nipun ylösottajien tauluja laskettaviksi. Lautatarhan satamassa on parhaillaan lastaus käynnissä. Lastauspaikalla täyttyneet taulut pitää laskea sitä mukaa kuin ne valmistuvat.

Lastauksen loppuvaiheessa on muutakin työruuhkaa, joten laskentaa ei voi lykätä loppuselvittelyihin. Laivauspapereiden laatiminen ja selvittely vaatii sekin oman aikansa.

Nopeasti ja tottuneesti Vilhelm Kartio suorittaa laskentatyötään, joka onkin yksinkertaista, mutta suurta huolellisuutta ja tarkkuutta vaativaa laskemista.

Hänellä on työssä apuvälineinä laskukone, laskutikku sekä paksu, yli viisisataasivuinen tiiliskiviromaanin kokoinen standerttikirja. Kirjan sivut ovat aivan täynnään pelkkiä numerotaulukoita.

Laji lajilta Vilhelm laskee tauluista lankkujen, soirojen ja lautojen kappaleluvut, muuttaen kunkin lajin yhteisen kappalemäärän englanninjaloiksi.

Saatuaan selville taulussa olevien eri kokojen yhteiset jalkamäärät, hän selailee näppärästi avoinna edessään lepäävästä standerttikirjasta kyseessä olevan koon esille.

Oikean aukeaman käännyttyä esiin hän poimii sieltä tarvitsemansa luvut, jolloin puutavaran jalkamäärät muuttuvat standerteiksi.

Taulu taulun jälkeen tulee lasketuksi ja muutetuksi lajeittain standerteiksi. Sitä mukaa Vilhelm ojentaa taulut vastapäätä istuvalle neitoselle, joka laatii niistä edelleen yhdistelmät. Lähetyslistat saatuaan laskuttaja rupeaa heti kirjoittamaan niitä vastaavia kauppalaskuja.

Kello on hiljalleen raksutellut minuuteista tunteja. Työajan päättymishetki on kohta käsillä. Sen lähestyminen virkistää konttoriväen mielet erikoisesti näin lauantai-iltana.

Työviikko on taas mitattu täydeksi. Edessä odottavat sunnuntain lepo sekä itsekunkin maun mukaiset huvitukset. Konttoristit käyttävät työajan viimeiset minuutit pöydällään lojuvien papereiden ja kirjojen järjestelyyn.

Maanantai-aamun arkisen aherruksen seuraamista täytyy sen verran ajatella etukäteen, sillä puhtaan pöydän ääressä on helpompi päästä aikanaan jälleen työhön kiinni.

Työpäivän täytyttyä konttorin väki hajaantuu iloisesti hälisten kukin kotiinsa. Vilhelm Kartio astelee verkalleen asuntoaan kohden. Hän poikkeaa matkan varrella erään lehtimyyjän luo, ostaakseen muutamia aikakauslehtiä. Valikoituaan mieleisensä lehdet hän jatkaa matkaa asunnolleen.

Vilhelm asuu erään perheen luona täysihoidossa. Hänen haltuunsa uskottu huone on melko pieni, mutta silti kodikkaasti kalustettu. Ikkunan pielessä on sirotekoinen kirjoituspöytä ja sen sivulla isokokoinen kirjakaappi täpötäysine kirjahyllyineen.

Kirjarivien kuluneet, mutta silti siistit selkämykset kertovat todellisesta kirjojen ystävästä. Näistä kirjoista on ammennettu tietoa ja virkistystä, joten ne eivät ole isäntänsä palveluksessa pelkästään hyllymetrien täytteenä lojumassa tai seinän koristeena.

Samalla seinustalla on pienempi pyöreä pöytä ja sen ääreen sijoitettuna pehmeä laiskanlinna sekä pari muuta tuolia. Vastakkaisella seinällä sijaitsee kaappi, jonka päällä on upea radio. Vuode ja pieni jakkara täydentävät lopullisesti huoneen kalustuksen.

Huoneessaan Vilhelm jättää ostamansa lehdet toistaiseksi kirjoituspöydälle. Hän penkoo kaapista esiin puhtaat liinavaatteet, kääräisee ne pyyheliinan ja saippuan kera pakettiin, ja lähtee kylpemään parin kadunkulman päässä olevaan saunaan. Siellä hyvät löylyt nautittuaan ja peseydyttyään hän on taas kuin uusi mies. Helteen aiheuttama vähäinen väsymys ja lamaannus ovat kuin pois pyyhkäistyt.

Reippain mielin Vilhelm palaa asuntoonsa, jossa ilta-ateria jo odottaa. Sen syötyään hän lähtee tavanmukaiselle kävelylenkilleen kiertelemään merenrantamia. Ulapalta noussut tuulenvire on pyyhkäissyt tiehensä painostavan helteen ja muuttanut ilman siedettävän vilpoisaksi.

Rantapolulla vallitsee tähän aikaan vuorokaudesta täydellinen rauha. Siellä kävellessä on tilaisuus nautiskella luonnon kauneudesta täysin siemauksin. Aallot loiskivat laiskasti kallioitten rosoisiin kylkiin. Joitakin lintuja leijailee ylväin siivenlyönnein rantaviivan yllä.

Voimakas havuntuoksu lehahtelee ilmassa. Kuivuneiden havunneulasten kattamalla polulla asteleminen tuntuu kevyeltä ja joustavalta ponnahtelulta.

Viikon kuluessa kertyneet konttorin pölyt karisivat jo saunassa pois. Parituntisen iltalenkkinsä aikana Vilhelm ahmii ahnein hengenvedoin raikasta meri-ilmaa, nautiskellen sen suomasta virkistävästä ja rauhoittavasta tunteesta.

Ajatukset pyrähtelevät vapaille liitolennoilleen mielikuvituksen maille. Arkielämän murheet, pulmat ja askareet kaikkoavat kauas pois. Tilalle astuvat valoisat mietteet ja kuvitelmat kaukomaista, niiden kiehtovista ihmisistä ja vieraasta elämänrytmistä.

Päivällä kiusallisesti ahdistanut, helteen aiheuttama raukeus häipyy tipo tiehensä. Sielultaan ja ruumiiltaan virkistyneenä Vilhelm palaa asunnolleen.

Kotiin tultuaan hän ensi askareekseen avaa radion. Sieltä löytyy sopivalta aaltopituudelta asema, joka sinkoaa avaruuteen kevyehköä, leppoisan piristävää musiikkia.

Rasia hyviä savukkeita ja tuhkakuppi on parasta siirtää mahdollisimman mukavasti käden ulottuville.


***

Vilhelm siirtää vielä kirjoituspöydältään paksun nipun aikakaus- ja kuvalehtiä toiselle pöydälle. Sitten hän uppoaakin laiskanlinnansa pehmeisiin uumeniin, eikä aio sieltä vähiin aikoihin ylös nousta.

Vilhelm sytyttää savukkeensa ja kääntää samalla tänään ostamastaan lehdestä kilpatehtäväsivut näkyviin. Sijoitettuaan lehdet vielä ratkaisuaikojen mukaisen järjestykseen hän syventyy perusteellisesti erääseen Kuvalehden ristisanatehtävään.

Vilhelm askaroi nyt omassa elementissään. Hän on todellakin auttamaton Ristisana-Ville, joksi työtoverit ovat hänet ristineet, havaittuaan miehen kovin innokkaaksi ristisanahulluksi. Eipä silti, kyllä Vilhelm mielellään pohtii ja ratkoo matemaattisia tehtäviä ja mitä tahansa ongelmia. Ristisanatehtävät ovat kuitenkin hänen päähobbynsä, joka viehättää kaikkein eniten vapaa-aikojen harrastuksena.

Mikäpä onkaan mielenkiintoisempaa askartelua hänenlaiselleen kilpatehtävähullulle, kuin tottuneen tehtävämestarin laatiman sanaristikon pulmien ratkominen. Parhaimmissa ristisanatehtävissä on jo selityksetkin laadittu niin ovelaan muotoon, että niiden tarkoituksen selvitys vaatii jo oman pohdintansa, ennen varsinaiseen puuttuvan sanan etsintään ryhtymistä.

Todella hyvän sanaristikon täydellinen ratkaiseminen vaatii melko monipuolisia tietoja mitä moninaisimmilta elämän aloilta. Aikaisempien tietojen ja kokemuksen perusteella tuntemattomiksi jäävät sanat pitää saada johtamalla erilaisten ajatusyhtymien avulla selville.

Lähdekirjat antavat sitten lopullisen uskonvahvistuksen ja tiedonjyvät, jotka voi tallettaa varastoon seuraavaa käyttötilaisuutta varten.

Ensiluokkaisten sanaristikoiden ratkaisemisesta ei selviä pelkästään jollakin pesupulveri- ja pitäjätietoudella eikä kaiken maailman lyhennyksillä, jotka kukoistavat aloittelevien
tehtävänikkarien laatimien ristisanatehtävien painolastina ja täytteenä.

Vilhelm uppoaa täysin suurristikon arvoitusten ratkaisemiseen. Radiosta aaltoileva viihdemusiikki eliminoi ympäristöstä pienimmätkin hälyäänet, luoden huoneeseen rauhallisen, kodikkaan tunnelman.

Ristisana-Villen suupielessä kytevä hyvä savuke lisää omalta osaltaan lauantai-illan leppoisan viihtyisää nautintoa. Ratkaisijan mielessä välähtelevät sanat soveltuvat hyvin lomittain ruutuihin.

Ruudukko täyttyy hyvää vauhtia. Kolme nurkkaa on jo valmiina, mutta neljännestä kulmasta puuttuu vielä viisi sanaa, joiden löytäminen tuottaa vaikeuksia.

Vilhelm koettaa pusertaa aivojensa komeroista esiin näihin aukkopaikkoihin soveltuvia sanoja. Sanoja välähtelee mielessä paljonkin, mutta mikään niistä ei tunnu kelpaavan juuri tähän tarkoitukseen.

Eipä auta muu, kuin jättää mukava laiskanlinnassa istuminen, ja noutaa kirjahyllystä avuksi Tietosanakirjan sopiva osa.

Isotieto antaa tavallisesti avun melkein mihin tahansa pulmaan. Vastaus löytyy joskus sellaisenaan, mutta toisinaan se pitää etsiä systemaattisesti johtamalla sanoja ja sanayhteyksiä peräkkäin koettelemalla. Tietojen piiri avautuu samalla sellaisille elämänaloille, joilta hataria kohtia on tullut esiin.

Seuraavan kerran saman pulman tullessa vastaan, asiaa ei tarvitsekaan enää penkoa esille Tietosanakirjasta, vaan oman muistin asianomaisesta lokerosta.

Vilhelm tutkii selityksistä, mikä puuttuvista sanoista olisi helpoimmin löydettävissä. Numerossa 38 vaakasuoraan on selityksenä vain: "katolinen pyhimys". Mistäpä niiden nimiä tietäisi sellainen lukija, joka ei tunne katolista oppia.

- Neljä kirjainta. Ensimmäinen on N, toinen E, sitten seuraa toistaiseksi pimeä ruutu ja viimeisenä on I.

- Kolmas kirjain on ilmeisesti konsonantti, koska sitä ympäröivät vokaalit molemmin puolin. Täytyypä kurkistaa Isosta Tiedosta NE:n jälkeen järjestyksessä kaikki konsonantit. Eiköpähän sieltä tule pyhimyskin vastaan.

- Nebi, Neci, Nedi, Nefi, Negi: Mikään niistä ei sovellu tähän tarkoitukseen. Täytyy jatkaa edelleen. Nehi, Neji... Nepi, Neri. NERI, Jopas löytyi!

- Minkäslainen mies se on ollut. Täytyy ihan tutkia, jotta olisi vanha tuttu seuraavan kerran vastaan tullessaan.

- Neri, Filippo (1515-1595), katolilainen pyhimys, oratoriaaninen (ks.t.) pappisveljeskunnan perustaja, korotettiin 1622 pyhimykseksi. N. on Fransiscus Assisilaisen jälkeen katolisen...

- Se juttu on sitten aivan selvä. Katsotaanpa seuraavaa probleemaa.

- Viisi kirjainta, ensimmäinen S, kolmas L ja muut ruudut tuntemattomia suuruuksia toistaiseksi. Selityksenä on vain "heisi". Mikähän sekin on?

- Heisimadot tiedän entuudestaan, samoin heisipuun, mutta miten niistä saisi kokoon tuohon soveltuvan sanan.

- Heisi... mato... liero. Ei käy. Koiranheisipuu, heisipuu. Täytyy turvautua Isoon Tietoon.

- Heinäsuo, heinätavi, Heinävesi, Heisimadot... tuossahan se on, mutta voi miten paljon selostusta pitkänä rimpsuna. Onpas siinä kahlaamista!

- S ensimmäinen, L kolmas, viisi kirjainta. Ei tuosta tekstistä ollut mitään apua tähän pulmaan. Entä heisipuu sitten. Ei tästäkään tule tolkkua... Jaa... onhan siellä viittaus: ks. myös sambucus. Mitähän sieltä selviäisi?

- Sambucus. Hm! Siinä ei sitten olekaan muuta selitystä kuin tuo tietosanakirjoille niin tyypillinen viittaus: ks. myös saksanheisi. Katsotaan nyt sitten.

- Saksanheisi, selja (sambucus)... selja! Tulipa sekin heisi selville.

- Saksanheisi, selja (sambucus): Caprifoliaceae-heimoon kuuluvia puita tai pensaita, joilla on pariliuskaiset lehdet, jokseenkin vähäpätöiset kukinnot...

Sitten puuttuu enää yksi ainut sana.

- "Edesmennyt pää". Siihen kaivataan ilmeisesti huomattavaa henkilöä, keisaria, kuningasta, presidenttiä tai muuta vastaavaa herraa. Viisi kirjainta, toinen ja viimeinen ovat A, muut ovat vielä pimennossa. Ristissä olevat sanat eivät ole tällä kertaa lainkaan avuksi.

- Edesmennyt pää. Kenenkään presidentin nimi ei mahdu siihen. Entäs arvoisat kuninkaat. Sen tulisi ilmeisesti olla jonkin lähinaapurin kuningas tai sitten joku huomattavampi suurvaltain päämies.

- Kuninkaita, keisareita, presidenttejä, sotapäälliköitä. Hm! Vain sellaiset suurmiehet kelpaavat, jotka ovat jo kuolleita ja kuopattuja.

- Mutta onhan kirkossakin päitä vaikka millä mitalla. Paavit, arkkipiispat, piispat.

- Paaveista ei muistu mieleen ketään sopivaa. Arkkipiispat? Otetaanpa oman maan kirkon päät ensin,

- Johansson, Ingman, Kaila... Kaila. Siinäpä se. Edesmennyt pää, entinen Suomen kirkon arkkipiispa. Hyvin kelpaa tämä mies.

Kaikki sanat ovat löytyneet ristikon täytteeksi. Vilhelm suorittaa vielä huolellisen tarkistuskierroksen. Hän tutkii uudelleen jokaisen selityksen, ja sitä vastaavan sanan.

Varmuuden vuoksi hän alleviivaa sellaiset selitykset jotka on syytä vielä tarkistaa lähdekirjoista. Tietosanakirjan, kartastojen ja sanakirjojen avulla hän varmistuu näistäkin sanoista. Sanaristikko on lopullisesti valmis ja lähetyskunnossa.

Juuri huolelliset tarkistuskierrokset Vilhelm on kokemuksesta todennut aivan välttämättömäksi työksi. Alkuaikoina ratkaisuja lähettäessään hän joutui monta kertaa manaamaan huolimattomuuttaan tarkistuksen laiminlyönnin vuoksi.

Maltittomuus lähetyshetkellä jätti joskus pimeisiin ruutuihin yhden tai pari kirjainta tarkistamatta, jolloin koko muukin ratkaisuvaiva jäi tarpeettomaksi touhuksi. Välistä häneltä oli sen vuoksi mennyt varma palkintokin sivu suun, koska oikeita ratkaisuja sattumalta oli saapunut vähemmän kuin jaettavia palkintoja.

Vilhelm leikkaa sanaristikon irti lehdestä, kirjoittaa sen marginaaliin nimensä ja osoitteensa. Sitten ratkaisu sujahtaa kirjekuoreen ja postimerkki liimaantuu lähetyksen kuljettajaksi postilaitoksen käsittelyvaiheissa.

Ristisana-Ville nousee laiskanlinnastaan ja noutaa kirjanpitovihkonsa, johon hän kirjaa kaikki lähettämänsä kilpatehtävävastaukset, niiden postimaksut, sekä silloin tällöin tipahtelevat palkinnot. Tämä kirjanpito osoittaa hänelle ratkaisupäiväkirjansa ohella myös vuosittain palkintosummien ja postimaksujen eroksi jäävän ylijäämän.

Palkintorahojen jäännöksellä hän kartuttaa jouluksi kirjastoaan muutamilla mieltä kulloinkin kiehtovilla arvoteoksilla, sen jatkuvan täydennyksen ohella, joka kirjastoon muutenkin karttuu vuosien mittaan.

Ennen seuraavaan ongelman pohdintaan ryhtymistä Vilhelm sytyttää uuden savukkeen kytemään. Sen makoisia savuja siemaistessaan hän valikoi lehtipinkasta esille seuraavan tapauksen pohdittavakseen.

Sanat rupeavat jälleen sijoittumaan ristiin ja rastiin. Alku sujuu odottamattoman vaivattomasti ja mutkattomasti.

Ruudukko täyttyy osa osalta yhä täydellisemmäksi. Lopulta jää jäljelle vaikeimpien sanojen joukko, joiden parissa pitää pohtia yksityiskohtaisemmin eri vaihtoehtoja. Selitys selityksen jälkeen siirtyy vuorollaan pohdinnan kohteeksi.

Vastine välähtää joskus siinä silmänräpäyksessä esiin aivotyön välähdyksenomaisena tuotteena. Joskus ongelma kuitenkin vaatii monen muistinkomeron raottamista, ennen kuin jostakin niistä putkahtaa äkkiä ulos etsitty sana tai käsite. Sanat soluvat limittäin sulavasti ristikkoon. Ne täydentävät toinen toisiaan, ja väliin jäävien pimeiden ruutujen salat paljastuvat julki melko vaivattomasti.

Radiosta kantautuu korvia hivelevä, rauhallisen virkistävä musiikki vienoin soinnuin huoneen kaikkiin sopukoihin. Radioaallot tarjoilevat tällä kertaa musiikin kolmen suuren B:n, Bachin, Beethovenin ja Brahmsin iki-ihania sävellyksiä, joihin ajan hammas ei pysty himmentävää leimaansa lyömään.

Lepopäivän aaton leppoisa tunnelma on täydellinen, sillä suurten mestarien suurenmoiset hengentuotteet saattavat radion välityksellä huoneen ilmapiirin väreilemään tyyntä, ajatonta rauhaa.

Sävelten hiljaisen, hempeän aaltoilun ympäröimänä Vilhelm jatkaa sanaristikon ongelmien selvittelyä. Jälleen on avoinna vain kolme sellaista sanaa, joiden vastineet eivät löytyneet ensimmäisellä kierroksella. Ne vaativat yksityiskohtaisempaa pohdintaa.

Tuossa ensinnäkin odottaa vastinetta "tulijan vastaanottaja", neljä kirjainta, joista vain viimeinen A on selvillä.

- Mikähän siihen sopisi? Opas... emäntä, avaaja... portaat, uksi, ovi... avain, matto, eteinen, eteinen... aula! Neljä kirjainta, joista viimeinen on A. Selvä tapaus.

- Entä tämä seuraava sitten? Kolme kirjainta, ensimmäinen on tuntematon, keskimmäinen on A. Selityksenä "pieni tuholainen".

- Koi, täi... mikähän tähän kelpaisi? Mutta eihän sen välttämättä tarvitse olla elollinen olento? Pieni tuholainen? Mikä muu tuhoaa kuin eläimet. Ihminen tietysti on vallan mahdoton tuholainen, mutta ei tähän niin suuri tuhooja kelpaakaan, koska pienestä on kysymys.

- Luonnonvoimat, tuli, tulva, sade, lumi, rakeet... Rae! Pienestä koostaan huolimatta se saa massavaikutuksena aikaan suuretkin tuhot.

Seuraava sitten esille. Viisi kirjainta, selityksenä "itkun surma". Ristissä olevat sanat ovat auttaneet sen verran, että kolmas kirjain on T ja viimeinen I.

- Itkun surma? Luultavasti tässä tarkoitetaan vain lasten itkua eikä aikuisten suurempia suruja. Mikä tyrehdyttää lapsen itkun? Lelu, nukke, helistin,... Eivät ne tyrehdytä tätä itkua. äiti, maito, maitopullo, tutti! Tutti onkin aikamoinen itkun surma.

Tarkistuskierroksen jälkeen kirjanpitovihkon seuraava rivi täyttyy asianmukaisin merkinnöin. Postilaitos ansaitsee jälleen yhden postimerkin hinnan, ja vie lähetyksen perille onneaan tärppäämään.

Radiossa seuraa musiikin kolmen suuren B:n jälkeen poliittinen esitelmä maailman kolmen suuren valtiaan viimeisimpien toilausten ja sotkujen aiheuttamista tulevaisuuden näkymistä. Vilhelm nousee harmistuneena vääntämään radion nappuloita. Hän etsii aalloilta parempaa ja hyödyllisempää hengenravintoa. Vanha ystävällinen, kunnianarvoisa BBC säteilee avaruuteen hyvää musiikkia, joten radion osoitin pysähtyy toistaiseksi siihen.

Edessään lojuvasta lehtipinosta Vilhelm ottaa vaihteeksi pohdittavaksi toisenlaisen ongelman sanaristikoiden välityöksi. Siirtolaisen kirje. Kilpatehtävän palkinnoiksi luvataan 2000 mk, 1000 mk sekä kymmenen 500 markan erää. Tavallista anteliaampi palkintokilpailu, joten kannattanee yrittää.

Tehtävässä on tavallinen kirje, joka kuitenkin on siitä merkillinen, että sen sanoihin kätkeytyy kaikkiaan parinkymmenen Suomen pitäjän nimet. Niiden nimet on sekoitettu aivan tavallisiksi sanoiksi. Jokaisessa piilosanassa on kuitenkin vain ne kirjaimet, jotka sisältyvät kyseessä olevan pitäjänkin nimeen. Esimerkkinä mainitaan, että kirjeen päiväyspaikka Alkula, muuttuu kirjainten järjestystä muuttamalla, jolloin siitä saadaan Kullaa.

Parista ensimmäisestä lauseesta ei heltiä yhtään pitäjän nimeä, vaikka niiden sanoja vääntelisi miten tahansa uuteen uskoon. Oikein ovela sanaseppo ja ongelminikkari näyttää olleen tämän tehtävän laatijana. Mitähän tuohon lauseeseen kätkeytyy: "Kesti kokonaisen viikon, ennen kuin saimme kaikki tavaramme tänne Alkulaan."

Vilhelm muokkaa lausetta sana sanalta uuteen muotoon. Kaikki... Kiikka. Jopa löytyi edes alkupää salatuista pitäjistä.

Siitä ura vähitellen urkenee. Kirjeen virkkeistä rupeaa löytymään muitakin nimiä. Laaja muuttuu Jaalaksi, verot Tervoksi, Kauran Karunaksi, suojat Joutsaksi, vuona Nauvoksi, vaalin Nivalaksi ja halutta Hattulaksi.

Jokapäiväisen puheen sanat muokkaantuvat aivan uutta asiaa merkitseviksi pitäjännimiksi.

Lause lauseen jälkeen tulee vuorollaan tutkituksi. Nyt on vuorossa virke - "kun yllätin hänet hoitamassa kotiapulaisen virkaa kaulaa myöten noessa ja taikinassa."

Vilhelm etenee sana sanalta tätäkin lausetta.

'Virkaa' rupeaa osoittamaan sellaisia oireita, että siitä saa kokoon Karvian pitäjän. Seuraavasta sanasta 'kaulaa' muodostuu Laukaa.

Kirjeen peittämät salat tulevat vähitellen kaikki julki.

Kivaa onkin Kaavi, ilme on Lemi, poimia on Paimio ja Paula on Lapua. Kirjeen allekirjoittaja Tahvo on pitäjä sekin, sillä kirjaimista muodostuu Vahto.

Kirje loppuu, mutta pitäjäluettelosta puuttuu vielä kolme nimeä. Pitkällisemmän pohdinnan ja huolellisen tarkastuksen jälkeen naura osoittautuu Ranuaksi, keitos Teiskoksi ja Olavi Ivaloksi.

Kolmas ongelma on valmiiksi selvitetty ja siitä tulee asianmukainen kirjaus kirjanpitovihkoon.

Vilhelmin aivot ovat jo parisen tuntia harjoittaneet vaihtelevaa ja virkistävää voimistelua. Koko viikon askartelu pelkkien numeroiden ja kirjeenvaihdon parissa on saanut miellyttävässä muodossa vastapainoa.

Jälleen Vilhelm tarttuu uuteen sanaristikkoon. Sekin täyttyy kuutta sanaa lukuunottamatta kokonaan. Vaikeimmat sanat eivät kuitenkaan selviä, vaikka niitä yrittäisi miten johdomukaisesti pohtia, ja pinnistellä muistia niiden selvittämiseksi. Ristisana-Ville jättää ristikon kesken ja aloittaa vielä uuden tehtävän ratkaisemisen. Sekin jää neljää sanaa vaille valmiiksi.

Ratkaisuinspiratio näyttää olevan tältä illalta ohi, mutta tulihan valmiiksi pari sanaristikkoa ja yksi ongelma sekä lisäksi pari ristisanatehtävää puolivalmisteiksi.

Lehtipinkassa jäljellä olevien ongelmien ratkaisuajat ovat vielä niin pitkät, että mikään niistä ei kiirehdä ratkaisuaan juuri tänä iltana. Illan tulos muodostuu varsin tyydyttäväksi.

Vietyään lehtipinon kirjoituspöydälle Vilhelm ottaa kirjahyllystä W. Somerset Maughamin romaanin "Of Human Bondage", jonka mielenkiintoisessa ilmapiirissä hän on viime aikoina vaellellut, kohentaessaan ja ylläpitäessään englanninkielen taitoaan.

Sytytettyään uuden savukkeen kytemään hän uppoutuu innolla seuraamaan Philip Careyn vaihtelevaa elämäntietä Blackstablessa, Lontoossa, Heidelbergissa ja Pariisissa sekä kaikkialla muualla, mihin englantilainen kertojamestari kuljettaa pääteoksensa sankarin elämänvaiheita.

Vilhelm eläytyy pian täydelleen romaanissa kuvattuun paikallistuntuun, ja siinä esiintyviin elämänkohtaloihin. Mielikuvituksen siivin hän kiitää kauas pois pikkuisen satamakaupungin matalasta talosta ulos, kaukaiseen, elämää kuohuvaan, avaraan maailmaan.

Musiikin loputtua on radiosta jo pitkän aikaa kaikunut englantilaisen esitelmöitsijän yksitoikkoinen puhetulva, taas niiden samojen kolmen suuren maailmannavan viimeisistä suurista päätöksistä ja ratkaisuista, joilla he ohjaavat kansakuntien kohtaloita kohden uusia sotia ja uusia rauhansopimuksia, uusia diplomaattisia neuvotteluja ja uusia konferensseja, salaisia pöytäkirjoja ja uusia tavattoman tärkeitä valtiomiestekoja. Kellon osoittimet ovat kiertyneet tunnin toisensa jälkeen eteenpäin. Kesäinen ilta rupeaa hämärtymään.

Näkökentän vähittäinen sumeneminen havahduttaa Vilhelmin mielikuvituksen maailmoista arkitodellisuuteen. Kelloa vilkaisten hän sytyttää valon ja sulkee radion esitelmöitsijältä suun. Lukemistaan hän ei silti malta vielä lopettaa, vaan seurailee edelleen pari tuntia Philip Careyn vaihtelevia elämänvaiheita.

Vasta puolen yön tienoissa hän havahtuu uudelleen hereille maailmanmatkoiltaan kotimaan kamaralle. Väsymys rupeaa painamaan, joten lukeminen muuttuu haparoivakai sanojen ja niiden äidinkielisten vastineiden hapuiluksi.

Vilhelm ravistautuu irti kirjan elämänpiiristä omaan lauantaiyön todelliseen maailmaansa. Hän sulkee kirjan, sijoittaa sen paikalleen ja rupeaa riisuutumaan.

Vilhelm loikoilee sängyssäkin pitkän tovin valveilla, antaen ajatustensa lähteä uudelleen vaellukselle äskeisten tapahtumain seuduille eri puolille Eurooppaa.

Viimein nämäkin aatokset uuvuttavat miehen. Hän nukahtaa kohta sikeään uneen. Kellon osoittimet naksahtavat, siirtyessään mittaamaan uutta tuntia alkavan viikon tuntien ketjuun Ristisana-Villenkin elämässä."

(27.7.1947)