118. Lukiolaisen vaihto-oppilaan Jenkkivuosi

Lukiooni palanneet vaihto-oppilaat kertoivat muutamin sanoin millaista oli ollut Yhdysvalloissa, Ohiossa, 1970-luvulla. Perheet kävivät kirkossa joka sunnuntai. Kouluaterian sijasta ostettiin hampurilaisia. Oppilas sai itse valita lukujärjestykseensä mitä aineita vain halusi.
*
Anu Jaantilan romaani "Sannan jenkkivuosi" (Otava 2006) sisältää 528 sivullaan varmasti kaiken muun, yhdistelmänä teoksista "Jenkkivuosi" (1979), "Dear Sanna" (1980) ja "Love, Sam" (1983)?
*
Noin arvelin ja erehdyin. Silti Jenkkivuodesta ilmestyi vuonna 2006 uskomattomasti jo 7. painos, vaikka päätapahtumat olivat silloin jo 30 vuoden takaa, vuodelta 1976. Jatko-osatkin pääsivat tässä kokoomateoksen nidotussa laitoksessa jo 4. ja 3. painokseensa.
*
Päähenkilö Sanna Tamminen on vaalea, silmälasipäinen, kiltti teinityttö, joka on soittanut jo 12 vuotta pianoa ja syntynyt arviolta vuonna 1959. Hän tapaa uudessa koulussaan Michiganissa suloisen meksikolaispojan Samin eli Saucerin (s.1958) ja muuttaa jopa asumaankin Larsenien norjalaisperheestä Sam Denasin katoliseen chicano-perheeseen.
*
Nuorten rakkaus toteutuu fyysisesti vasta aikuisiässä monien vuosien ja satojen sivujen vuoropuheluiden, kirjeiden, neitsyen gynekologikäyntien ja useiden Suomi - USA -matkojen jälkeen. Kuvaus Amerikasta jää ihmissuhdepuheen varjoon lopullisesti trilogian kahdessa viimeisessä osassa. Vaikka käydään New Yorkissa (s.344), ei muodostu siteeraamisen arvoisia lauseita.
*
Feminismiä: "Keskityin naistenlehden artikkeliin 'Annatko miehen päteä?' Fiksu nainen kuulemma aina antoi miehen kuvitella olevansa pomo, isäntä, päättäjä, vallanpitäjä, puolijumala. Miehellä oli synnynnäinen himo alistaa nainen, naisen tuli sopeutua tämän psykologisesti selitettävän oireyhtymän kuvioihin. Sanoin ääneen: HAH! Oliko Samilla esimerkiksi pätemisongelma? En edes jaksanut pohtia mitään niin tyhjänpäiväistä." (s.365)
*
Mutta aluksi 17-vuotias vaihto-oppilas ihmetteli silmät pyöreinä Amerikkaa.

***

"Mä katsoin ohikiitäviä peltoja. Maisemat oli kuin Aku Ankasta reväistyjä. Mummo Ankan maatiloja peräjälkeen. Isoja viljasiiloja ja kulmikaskattoisia navettoja. Tie oli kuusikaistainen ja halkoi peltoja viivasuorasti." (s.9)
*
"Mun kouluun oli vain puolentoista kilometrin matka joka oli juuri sopiva kävellä, piti vain mennä tunnelista moottoritien alta. John oli ensin kauhuissaan ja kyseli, aionko mä yrittää itsemurhaa säännöllisesti joka aamu? Mä vihjailin jotain Lasse Virenistä ja suomalaisesta kunnosta ja se alkoi uskoa, että mä todella halusin kävellä kouluun." (s.11)
*
Linda ja John yritti keksiä sopivia nähtävyyksiä lähiympäristöstä. (Detroitin) Greenfield Village oli puistoalue, jonne oli raahattu vanhoja rakennuksia eri puolilta Amerikkaa. Me käytiin Edisonin työpajassa, Stephen Fosterin syntymäkodissa, uudisraivaajakoulussa, Wrightin veljesten polkupyöräkaupassa - -" Detroit oli täynnä autoja ja mustia ihmisiä, mä en ollut koskaan nähnyt niin paljon kumpiakaan." (ss.12-13)
*
Mun edessä istuvalla tytöllä oli draamaa, modernia tanssia, historiaa, espanjaa ja bändiä. Se kertoi soittavansa huilua. - - Joka päivä oli sama lukujärjestys ja kaikki musiikki sisältyi oppitunteihin, ei ollut harjoituksia iltaisin.
*
Melkein kaikilla tytöillä on piilolasit ja höyrykihartimet. Useimmat tytöt olivat tosiaan muotilehdestä leikatun näköisiä. (s.16)
*
Ruokala oli kuin itsepalveluravintola. Ruokalajeja oli monta ja juoda sai mitä vain kaakaosta cocikseen. Tomaattikeiton jälkeen oli hot dogeja, kotona ne oli lähinnä sunnuntaiherkkuja.
*
Kaikilla oppilailla oli käytävällä oma kaappi, johon voi jättää kaiken tarpeettoman päivän jälkeen. Hain ruokatunnilla oman avaimeni. Seinällä oli ilmoitus viikonloppuretkestä, jousiammuntaa ja melontaa. (s.18)
*
Mä olin täysin voipunut ekan koulupäivän kirja- ja nuottimääristä ja ihmisten nimistä.
*
Koulussa oli tupakanvastustamisyhdistyksen esitelmä jota oli pakko kuunnella. Bob White häiritsi jatkuvasti viheltelemällä ja huutamalla jotain vähemmän kaunista väliin. Kaksi tyttöä eturivissä poltti ja puhalsi savuja Stubbsin päälle. Tapahtumat alkoi enteillä sekasortoa. Bob ja ne kaksi tyttöä poistuivat mielenosoituksellisesti. Seuraavalla viikolla esitettäisiin filmi kurkkusyöpäleikkauksesta. (s.21)
*
Mä aloin kysellä promista. Gail sanoi että se on tyypillinen poika pyytää tyttöä ulos -iltapukujuhla junioreille ja senioreille. Gail oli menny keväällä Blackeyn kanssa. (s.23)
*
Männyt ja kuuset Shoshone Campin metsässä oli valtavia. Koulu tarjosi mehun ja keksit. (s.29)
*
Eteläisen kaupunginosan nuorilla oli käytössään vanha omakotitalo, josta oli tehty nuorisotila. Siellä oli elokuvia ja bailuja ja joskus disko, mutta yleensä ihmiset tulivat katsomaan televisiota tai juttelemaan. Ostoskeskuksen lähellä oli disko "Yellow Pages". Siellä oli valolattia jossa kuviot liikkuivat ja seinillä risteili psykedeelisiä valoja. Musiikki oli korviarepivää ja sinne tultiin jos haluttiin riehua. (s.33)
*
Chicagossa oli Marina Towers. Ekat 16 kerrosta parkkipaikkoja ja siitä ylöspäin kai 40 asuinkerroksia. Tornit näyttivät seisovan veden päällä. Ihmiset voivat soutaa koteihinsa suoraan joelta. (s.36)
*
Mä järkytin Andersoneja kertomalla että mä en koskaan käynyt kirkossa kotona paitsi koulun kanssa ja sukulaisten rippijuhlissa ja ne lupasi korjata asian. (s.67)

***

Ann Arborissa järjestettiin intiaaniseminaari Michiganin yliopistossa. - - Esitelmän intiaanien runoudesta piti Uuden Meksikon yliopiston professori, joka oli itse Kiowa-intiaani. Se luki muutamia intiaanien runokilpailun voittaneita juttuja:

I was born
I was free
Now look at me

(Eräs Oglala-Sioux -intiaani)

"Mitkä heimot ovat säilyttäneet kulttuurinsa parhaiten tai lähinnä alkuperäistä?"

"Apachet ja Pueblot, joilla vielä on täydet rituaalit jouluna, ja jotka tekevät työkseen hienoja saviruukkuja.

Opin että lounaisosan intiaanit teki koruja hopeasta ja turkooseista. Floridan intiaanit kutoi ja teki ruukkuja ja tasankojen intiaanit pujotteli helmiä ja kirjaili nahkoja. (s.112-114)

***

Kalliovuoret kohosivat moottoritien vasemmalla puolella katkeamattomana jonona ja ne jatkuisivat koko matkan Montanaan asti. Saucer (Sam) ajoi yhtä mittaa Wyomingin puolelle Cheyennen läpi aina Casperiin asti. Wyoming oli hyvin tasaista ja tien kummallakin puolella näkyi lukemattomia öljypumppuja, jotka näytti suurilta jyviä nokkivilta metallilinnuilta. (s.136)
*
Salt Lake CIty. Valkoinen Mormonitemppeli hallitsi selvästi koko kaupunkia, ja mä hyppelin innosta, kun bussiasema oli vain parin kadunkulman päässä siitä. Ja meillä oli tunti aikaa. - -
Temppelialueella kaikki mormonimiehet oli pukeutunu siistiin pukuun ja solmioon, ja muutkin noudatti samaa Salt Lake Cityn katukuvassa. (s.150)
*
San Francisco. Fisherman's Warfilla tuoksui kala ja hummerit räpiköivät. - - Meri-ilma oli aivan erilaista kuin Helsingissä, täällä se tuli jostakin kauempaa ja siinä oli levien ja meriruohojen aromia. Rannassa risteili puulaitureita joihin oli kiinnitetty kalastusaluksia ja kalaravintola Alioto'sin punaiset kirjaimet paistoivat kaiken yläpuolella. (s.168)
*
Me kulutettiin Disneylandissa 8 tuntia eikä edes nähty kaikkea. Eilispäivän ja Huomispäivän maa, sukellusveneitä ja avaruusraketti, merirosvoseikkailuja ja Kummitustalo, jonka kaiuttimista kuului ääni 'täältä ei ole paluuta' ja lattia painui alas (Saucer selitti miten trikki tehtiin). Käytävillä oli vampyyritauluja jotka liikkui, yhdessä huoneessa grillattiin pääkalloja. Sitten astuttiin junaan ja peilistä näkyi, että joka vaunussa oli kummitus, meillä se oli vihreä silinteripäinen herra. Juhlasalissa oli haamujen tanssiaiset, läpinäkyvät henget tanssi valssia. (s.177)
*
Kolme ja puoli tuntia San Diegoon. Bussi kulki merenrantaa ja ajoi idyllisten kylien läpi. (s.177)
*
Amerikka, Amerikka. Sellainenkin oli Amerikka.