Olen kartoittanut Tukholman keskustan kirpputoreja lähtökohtanani kirja Carlsson, Michel & Ericsson, Anders: Nya Fynda i Stockholm. En guide till antikt och second hand. Ordalaget 2004.
Vaikka teos oli jo 8 vuotta vanha, niin monet osoitteet olivat yhä voimassa. Uusia löysin internetistä sekä kävellen ristiin rastiin.
(Etsinpä kerran parinakin eri kuukautena Hornsgatanilta sarjakuvakauppaa, jossa olin käynyt joskus ennen, enkä ulkoa enää muistanutkaan kuinka kauan sitten - vuonna 1983.
Internetistä selvisi myöhemmin, että kauppa oli käyntini jälkeen muuttanut kaksi kertaa samalla ja viereisellä kadulla, sekä lopetettu kokonaan jo parikymmentä vuotta sitten. Minulla on sieltä muutama sarjakuvalehti muistoksi.)
***
Viime käynnillä löytyi taas yksi Stadsmission, Liljeholmenin ostoskeskuksessa. (Södermalmilta yksi metroasema ja silta länteen/lounaaseen). Liljeholmin metroaseman länsilaidalta nousee 1960-luvun funikulaari eli rinnehissi (kallion sisällä) Nybohovin betonilähiökukkulalle, josta oli mainiot näköalat! Valitettavasti hissi oli juuri silloin rikki, joten täytyi käydä hissillä uudestaan:
(Kävin jo. Maksimilasti 17 henkilöä. Kuljettajamies vihreissä huomioliiveissä. Liikkeelle lähdettiin 12:n ihmisen lastilla, kun viimeisen mummon rollaattori oli täyttänyt keskialan. Muutama istumapenkki laidalla. Näköaloja ei ollut, tunnelissa noustiin viistoon 45 asteen kulmassa. Kiintoisaa, mielestäni.)
Olen kävellyt kaikkien Söderistä pois vievien siltojen yli. Pisimmätkin silloista olivat helppoja! Kun taas esimerkiksi Prahassa huikean korkean, pitkän ja vilkkaan autoliikennesillan kävely kukkulalta kukkulalle, etelästä keskustaan (toisin kuin mitkään jokisillat) sai enteilemään korkeuskammoa.
Joistakuista Tukholma on tylsä monesti käytynä. Oma reseptini on miettiä etukäteen missä haluaa käydä. Toteuttaa tarpeeksi kiinnostava ohjelma. Kulkea uusia katuja, mutta myös vanhoja niin, että alkaa tuntua kotikaupungilta, jossa osaa ilman karttaakin. Tietää ja tuntee, missä on mitäkin.
***
SÖDERMALMIN Kirpputorilistani:
Punainen Risti "Kupan", Östgötagatan 65, välillä Blekingegatan - Gotlandsgatan. (SoFo)
Myrorna, Götgatan 79, Blekingegatanin kulmassa. (SoFo = "Etelään Folkungagatanilta")
Emmaus, Götgatan 14, ovi Peter Myndes gatanilla, Kaupunginmuseon vieressä.
Kirjahyllyt hieman tyhjenemässä tammikuussa 2013.
Stadsmission, Hornsgatan 56, Mariatorgetin luoteisnurkalla.
Myrorna, Hornsgatan 96, edellistä lännempänä, kadun pohjoislaidalla.
(Viking-satamaa lähinnä pieni Stadsmission kulmassa Skånegatan/Nytorgsgatan)
***
NORRMALM: Myrorna, Adolf Fredriks Kyrkogatan 5-7, tuon kirkon puiston etelälaidalla. Löytyy vasemmalta seuraamalla Sveavägeniä pohjoiseen (T) Hötorgetilta. (Puistoon on haudattu Olof Palme ja kirkkoon aikoinaan väliaikaisesti René Descartes, muistomerkki.)
VASASTAN: Myrorna, Tomtebogatan 5. Sankt Eriksplanilta (T) luoteeseen.
***
Sarjakuvakaupat (4) joiden asiakas olen: "Begagna" = käytetyt, second-hand, halvat.
1) GAMLASTAN "Comics Heaven", Stora Nygatan 23. Halpa, runsas, avara, paljon selailtavaa, sekä käytettyjä että uusia. (Västerlånggatanilta Kåkbrinkeniä alas länteen/lounaaseen, Kåkbrinkenin kulmassa)
2) GAMLASTAN: "Serieboden" Västerlånggatan 26-28, kujalla Sven Vintapparegränd, kellarissa jossa en ole koskaan ikkunasta nähnyt yhtään asiakasta? Toki myy netissä. Selaillessani puoli tuntia siellä kävi yksi nuori mies kysymässä kaverinsa sarjakuvien arvoa, jota ei paljon luvattu. Lisäksi myyjämiehen kaveri tai kumppani saapui toiseksi tiskin taakse. Ostin 93 kruunulla. Käytettyjä ruotsalaisia, ei nähdäkseni uusia.
3) SÖDER: "Alvglans", Östgötagatan 19, Moskeijasta koilliseen. Ulkolaatikoissa selailtavaa. Vaikuttaa edellisiä kalliimmalta.
4) SÖDER: "SerieSlussen" Bellmansgatan 26A, Maria Magdalenan kirkon puiston länsipuolella, Skt. Paulsgatanin kulmassa (Mariatorgetin itäkortteli). Avara, runsas, Gamlastanin liikkeitä kalliimpi. Kauppias heittää puhelimeen ruotsin lisäksi sujuvasti suomen sanoja, "Terve!" ym.
Muita sarjakuvakauppoja.
5) SÖDER: Edellisen naapurina, Bellmansgatan 26, on myös pieni, ahdas putki "Staffars Serier".
6) SÖDER: "Mickes" Långholmsgatan 20 (Hornsgatanin länsipäästä pohjoisee), pieni, enemmän äänilevyjä.
7) VASASTAN: "Nostalgipalatset" St. Eriksgatan 101, sarjis-albumeja, paljon vanhoja leluja vitriineissä katseltaviksikin!
8) VASASTAN: "Serier & Sånt", Upplandsgatan 87 (=entinen "Seriegrossisten", aiemmin Upplandsgatan 50:ssä), iso kauppa, runsas sarjakuvavalikoima, yleensä kaikki muoveissa, ei voi selata.
***
Kaksi Lidliä olen nähnyt Tukholmassa ulkoa, mutta en ole käynyt: Söderissä: Folkungagatan, Medborgarplatsenin Hotelli Malmenin korttelissa.. (Yövyin Malmenissa 1970-luvulla). Toinen Liljeholmenin ostarilla. Kolmas Sveavägenin pohjoisosissa. Kungsholmenilla neljäs.
******
Tukholmasta Berliiniin.
Jotkut ihmiset innostuvat kaupungeista erityisesti Berliinistä. Mieleeni tulee dekkarikirjailija Outi Pakkanen (äitinsä satukirjailija Kaija Pakkanen, veljensä pyöräilevä kirjailija Jukka Pakkanen). Outin kirjoissa on Helsingin paikallisväriä, oma kaupunginosansa Lauttasaari. Luin äskettäin yhden Outin Töölöön sijoittuvan, sujuva juttu, vaikkei erityisen hyvä.
Minullekin Berliini oli positiivinen yllätys! Olen miettinyt miksi, verrattuna Prahaan, Budapestiin, Riikaan ym. itäeurooppalaisiin? Berliini on ilman muuta niistä kaikista "helpoin" kohde, kielen ja toimivuuden puolesta. Tavallaan Berliini on pohjoismaisesti kotoisin.
Hämmästyin esim. miten turvalliselta paikalta Berliini tuntui. Puistometsissäänkin viihtyi yksin kuin täällä kotona. Tietenkin mikä tahansa huono kokemus veisi turvallisuus-illuusion, mutta en ole kohdannut rikoksia tai väkivallan uhkaa vielä missään muualla kuin - vain Suomessa.
Berliinistä on kiinnostavaa matkustaa lähikaupunkeihin, vaikkapa idässä Frankfurt an der Oder, Itä-Saksan Frankfurt. Pohjoisessa Oranienburg Sachsenhausenin keskitysleireineen. Ja lounaassa Lutherstadt Wittenberg. Helppoja ja halpoja junamatkoja.
lauantai 26. tammikuuta 2013
108. Hatunnosto Matti Paasivuorelle
Luin Pekka Haaviston pari sangen hyvää vaalikirjaa: "Hatunnosto" (Kotimaa 2010) ja "Anna mun kaikki kestää" (Wsoy 2011). Toimittaja-Pekka (s.1958) ei ennen tehnyt minuun suurta vaikutusta sanataitajana, monine tietokirjatoimituksineen ja inter-rail-oppaineenkaan, mutta vanhetessaan paranee!
.
Pekan isä, historianopettaja Jouko Haavisto (1927-1992) oli aloittaessaan Suomen nuorin (31) oppikoulun rehtori Munkkivuoren Yhteiskoulussa (1958-1990). Rakennuksessa on nykyisin Ranskalais-suomalainen koulu). Koulu oli kuulemma tunnettu linjastaan, että sinne hyväksyttiin oppilaiksi "menneisyyteen katsomatta" kaikki sellaiset oppilaat, joiden tie oli katkennut muissa oppikouluissa. Mietin onko tuolla mitään yhteyttä siihen, että tuosta koulusta tuli joukko pienlehtiväkeä, Koijärven suojelijoita, alkuvihreitä, hippejä, elmulaisia, yms. Pekka ei tuosta yhteydestä kirjoittanut.
Jouko Haavisto, 65, palasi lentorahtina sinkkiarkussa Thaimaasta 1992. (Tapasin hänet Jyväskylässä v. 1974, kun hän oli tuomarina kilpailussa, jossa tulin kuudenneksi.)
Koko Haaviston 5-henkinen perhe (isoveli Esko Tapani, VTK, MBA, s. 1953, sisko Riitta sekä fyssanope-äiti) kävivät samaa koulua, koska vain parin minuutin kotimatka koulusta. Vielä kellojen soidessa ehti kotoa luokkaan.
Pekka mainitsi kolme koulukaveriaan, joiden kanssa kävi Leningradissa 1976: Stina Viljanen, Olli Wehkala ja Jyrki Tuure. (Jyrki oli alakoulunopettajani Eila Tuuren poika). Pieni Helsinki.
***
Pekka kertoi menetelmistään YK:n rauhanhierojana Afrikassa. Hänellä on tapana soittaa sissipäälliköille ja kysyä, saako hän tulla? Yleensä lupaavat, kun pyytää luvan. "Yes you are wellcome. We are not going to shoot you." Monien muiden mielestä turvallisuus vaarantuu, jos jonkun tiedetään olevan tulossa. Sieppausvaara?
Kun helikopteri Afrikassa laskeutuu ja pöllyttää hiekkaa, jostain ympäriltä sitä lähestyvät Toyota Pickupit, avolava-autot, konekiväärit ja kiväärimiehet lavoillaan. Tällöin kopteri lähteekin äkkiä nousuun, pakoon. Näin nähdään onko vastassa ystäviä vai vihollisia. Jos ovat vihollisia, he aloittavat vimmatun ammuskelun kohti kopteria, pettyneinä menetetystä saaliista. Jos ovat ystäviä, eivät ammu, ja kopteri laskeutuu uudelleen. Strategista älykkyyttä ja malttia ei lentäjä heimoväeltä odota?
Afrikassa lentokoneissa ei aina ole turvavöitä. Ei ollut Neuvostoliitossakaan 1947, kun John Steinbeck ja Robert Capa vierailivat. Eikä ollut henkilöautoissa 1960-luvun alussa Suomessa, esim. 1965, kun Jouko ja Pekka-poika ajoivat Fiatilla kolarin kesämökkikunnassaan ja perheen äidin Anja os. Toijalan kotikunnassa Teiskossa.
Pekka Haavisto kertoo burudilaisille tarinoita Suomen autonomian ajan sortovuosista ja sisällissodasta.
Pekka ammentaa paljon tarinoita raamatusta. Eeva ja Aadam olivat ensimmäiset karkotetut. Kain pakoili tuomiotaan. Aabraham oli uskonnollinen siirtolainen. Joosef oli 1. ihmiskaupan uhri. Eka paluumuuttaja, Moabista Israeliin, oli Noom. (Minä en muista Noomista kuulleenikaan? Ai, miniänsä oli Ruut.) Ruut oli Jeesuksen esiäiti, joten Jeesuksessa oli maahanmuuttajaverta. Opetuslapsissa oli siirtotyöläisiä.
Pekan ja Antonion perheessä mietitään kirkkohäitäkin, kunhan kirkko on siihen valmis. Lapsuudessaan Pekka keräsi vihkoon kuolinilmoitusten hautajaisvärssyjä.
"Kirjat ovat aina kiehtoneet minua. Vieraisilla kirjahyllyjen luona tapaa mielenkiintoisimmat ihmiset."
Jouko Haaviston luokalla Viipurin suomalaisessa lyseossa oli tumma, pienikokoinen poika, islaminuskoinen Alim Sadig-Ogli, joka sanoi ylpeästi: "Olen persialainen!" jos häntä haukuttiin tataariksi. - Kiinnostava yhteys, sillä minulla oli Etelä-Haagassa keväällä 1968 kansakoulunopettaja Ali Sadik-Ogli, persialainen. Hän saattoi olla mielestäni 30-vuotias, vai olisiko voinut olla jo 40-vuotias, kuten Jouko Haavisto tuolloin. Myöhemmin hän tai ainakin hänen kaimansa oli Finnairin Toronton ja New Yorkin konttorin johtaja sekä taidekauppias Venäjällä.
***
Pekan oma ehdokas äänestyksessä "Suurin suomalainen" oli erityisen mielenkiintoinen: Matti Paasivuori (1866-1937) kirvesmies, myöhemmin SDP:n puheenjohtaja, moninkertainen ministeri, kansanedustaja 30 vuoden ajan. (Hänelle on nimetty Hakaniemessä Paasivuorenkatu, entinen Sirkuskatu.)
Pekka oli ostanut divarista ja lukenut tuhatsivuisen "Toiset Valtiopäivät 1917. Pöytäkirjat II" (jatketut valtiopäivät) ja oli löytänyt Paasivuoren puheista - eräänlaisen Suomen Martin Luther Kingin, vaikka Pekka ei mainitsekaan Martin Luther Kingiä. Minulle tuli King mieleen.
Itse muistan lukion Suomen historian kirjasta (Vehvilä-Castren 1975, s.187, tarkistin!) erikoisen valokuvan, jossa eduskunta on koolla 1918. Vasemmiston tuolit ovat tyhjät, heidän ollessaan vankileireillä, Venäjällä tai kuolleita, lukuunottamatta yhtä kansanedustajaa, joka aluksi ainoana edusti vaaleilla ennen sisällissotaa valittua vasemmistoa: Matti Paasivuori.
(Hänenkään osallistumisensa ei ollut kiistatonta: Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja Johannes Bäck "heitti ensimmäisen kiven" (Haaviston sanoin) ja protestoi Paasivuoren oikeutta äänestää eduskunnassa ennen kuin sosialidemokraattien ja Paasivuoren osuus punakapinaan on selvitetty. Paasivuori lausuikin ensimmäisessä (1.) puheenvuorossaan eduskunnassa: "Panen jyrkän vastalauseen ed. Bäckin hyökkäyksiä vastaan - - ")
Matti Paasivuori loi puheessaan eduskunnassa Valkoisen Terrorin käsitteen 4.6.1918:
"Äskettäin päättyneen punakaartilaisdiktatuurin törkeimpiä väärinkäytöksiä oli, että sen vallitessa olivat kulttuuriyhteiskunnan ja oikeusvaltion ensimmäiset edellytykset: persoonallinen koskemattomuus sekä hengen ja omaisuuden turva olemattomat. Yksistään tämä seikka jo saattoi kaikki ne, jotka eivät järjestelmää kannattaneet, mitä hartaimmin toivomaan sen mitä pikaisinta kukistumista siinä uskossa, että sen tapahduttua palattaisiin laillisiin oloihin.
"Tämä järjestelmä on nyt kukistunut, mutta surkeasti ovat ne pettyneet, jotka ovat luulleet sen kautta palattavan laillisiin oloihin. 'Punaisen terrorin' sijaan on vain saatu 'valkoinen terrori', joka yhtä vähän kunnioittaa oikeusvaltion perusteita kuin ensinmainittukaan. Ero on vain siinä, että 'valkoinen terrori' on kohdistunut yksinomaan työväenluokan ja sosialidemokraattisen puolueen jäseniin."
Matti Paasivuori Torpparilaista 9.7.1918: "Minun pitäisi sosialistina äänestää tätä ehdotusta vastaan, koska nyt uskotaan, että tämä reformi vähentää sosialistien ääniä. Kuitenkin äänestän lakiehdotuksen puolesta, sillä jos sosialistien äänimäärä vähenee, niin vähäpä sillä on väliä kunhan uudistuksia ja parannuksia saadaan aikaan köyhälistön oloihin."
"Pragmaattisuus ja ihmisten todellisten etujen ajaminen oli koko Paasivuoren elämäntyön ohjenuora", summaa Pekka Haavisto, päättäen: "Minun ääneni menee hänelle."
.
Pekan isä, historianopettaja Jouko Haavisto (1927-1992) oli aloittaessaan Suomen nuorin (31) oppikoulun rehtori Munkkivuoren Yhteiskoulussa (1958-1990). Rakennuksessa on nykyisin Ranskalais-suomalainen koulu). Koulu oli kuulemma tunnettu linjastaan, että sinne hyväksyttiin oppilaiksi "menneisyyteen katsomatta" kaikki sellaiset oppilaat, joiden tie oli katkennut muissa oppikouluissa. Mietin onko tuolla mitään yhteyttä siihen, että tuosta koulusta tuli joukko pienlehtiväkeä, Koijärven suojelijoita, alkuvihreitä, hippejä, elmulaisia, yms. Pekka ei tuosta yhteydestä kirjoittanut.
Jouko Haavisto, 65, palasi lentorahtina sinkkiarkussa Thaimaasta 1992. (Tapasin hänet Jyväskylässä v. 1974, kun hän oli tuomarina kilpailussa, jossa tulin kuudenneksi.)
Koko Haaviston 5-henkinen perhe (isoveli Esko Tapani, VTK, MBA, s. 1953, sisko Riitta sekä fyssanope-äiti) kävivät samaa koulua, koska vain parin minuutin kotimatka koulusta. Vielä kellojen soidessa ehti kotoa luokkaan.
Pekka mainitsi kolme koulukaveriaan, joiden kanssa kävi Leningradissa 1976: Stina Viljanen, Olli Wehkala ja Jyrki Tuure. (Jyrki oli alakoulunopettajani Eila Tuuren poika). Pieni Helsinki.
***
Pekka kertoi menetelmistään YK:n rauhanhierojana Afrikassa. Hänellä on tapana soittaa sissipäälliköille ja kysyä, saako hän tulla? Yleensä lupaavat, kun pyytää luvan. "Yes you are wellcome. We are not going to shoot you." Monien muiden mielestä turvallisuus vaarantuu, jos jonkun tiedetään olevan tulossa. Sieppausvaara?
Kun helikopteri Afrikassa laskeutuu ja pöllyttää hiekkaa, jostain ympäriltä sitä lähestyvät Toyota Pickupit, avolava-autot, konekiväärit ja kiväärimiehet lavoillaan. Tällöin kopteri lähteekin äkkiä nousuun, pakoon. Näin nähdään onko vastassa ystäviä vai vihollisia. Jos ovat vihollisia, he aloittavat vimmatun ammuskelun kohti kopteria, pettyneinä menetetystä saaliista. Jos ovat ystäviä, eivät ammu, ja kopteri laskeutuu uudelleen. Strategista älykkyyttä ja malttia ei lentäjä heimoväeltä odota?
Afrikassa lentokoneissa ei aina ole turvavöitä. Ei ollut Neuvostoliitossakaan 1947, kun John Steinbeck ja Robert Capa vierailivat. Eikä ollut henkilöautoissa 1960-luvun alussa Suomessa, esim. 1965, kun Jouko ja Pekka-poika ajoivat Fiatilla kolarin kesämökkikunnassaan ja perheen äidin Anja os. Toijalan kotikunnassa Teiskossa.
Pekka Haavisto kertoo burudilaisille tarinoita Suomen autonomian ajan sortovuosista ja sisällissodasta.
Pekka ammentaa paljon tarinoita raamatusta. Eeva ja Aadam olivat ensimmäiset karkotetut. Kain pakoili tuomiotaan. Aabraham oli uskonnollinen siirtolainen. Joosef oli 1. ihmiskaupan uhri. Eka paluumuuttaja, Moabista Israeliin, oli Noom. (Minä en muista Noomista kuulleenikaan? Ai, miniänsä oli Ruut.) Ruut oli Jeesuksen esiäiti, joten Jeesuksessa oli maahanmuuttajaverta. Opetuslapsissa oli siirtotyöläisiä.
Pekan ja Antonion perheessä mietitään kirkkohäitäkin, kunhan kirkko on siihen valmis. Lapsuudessaan Pekka keräsi vihkoon kuolinilmoitusten hautajaisvärssyjä.
"Kirjat ovat aina kiehtoneet minua. Vieraisilla kirjahyllyjen luona tapaa mielenkiintoisimmat ihmiset."
Jouko Haaviston luokalla Viipurin suomalaisessa lyseossa oli tumma, pienikokoinen poika, islaminuskoinen Alim Sadig-Ogli, joka sanoi ylpeästi: "Olen persialainen!" jos häntä haukuttiin tataariksi. - Kiinnostava yhteys, sillä minulla oli Etelä-Haagassa keväällä 1968 kansakoulunopettaja Ali Sadik-Ogli, persialainen. Hän saattoi olla mielestäni 30-vuotias, vai olisiko voinut olla jo 40-vuotias, kuten Jouko Haavisto tuolloin. Myöhemmin hän tai ainakin hänen kaimansa oli Finnairin Toronton ja New Yorkin konttorin johtaja sekä taidekauppias Venäjällä.
***
Pekan oma ehdokas äänestyksessä "Suurin suomalainen" oli erityisen mielenkiintoinen: Matti Paasivuori (1866-1937) kirvesmies, myöhemmin SDP:n puheenjohtaja, moninkertainen ministeri, kansanedustaja 30 vuoden ajan. (Hänelle on nimetty Hakaniemessä Paasivuorenkatu, entinen Sirkuskatu.)
Pekka oli ostanut divarista ja lukenut tuhatsivuisen "Toiset Valtiopäivät 1917. Pöytäkirjat II" (jatketut valtiopäivät) ja oli löytänyt Paasivuoren puheista - eräänlaisen Suomen Martin Luther Kingin, vaikka Pekka ei mainitsekaan Martin Luther Kingiä. Minulle tuli King mieleen.
Itse muistan lukion Suomen historian kirjasta (Vehvilä-Castren 1975, s.187, tarkistin!) erikoisen valokuvan, jossa eduskunta on koolla 1918. Vasemmiston tuolit ovat tyhjät, heidän ollessaan vankileireillä, Venäjällä tai kuolleita, lukuunottamatta yhtä kansanedustajaa, joka aluksi ainoana edusti vaaleilla ennen sisällissotaa valittua vasemmistoa: Matti Paasivuori.
(Hänenkään osallistumisensa ei ollut kiistatonta: Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja Johannes Bäck "heitti ensimmäisen kiven" (Haaviston sanoin) ja protestoi Paasivuoren oikeutta äänestää eduskunnassa ennen kuin sosialidemokraattien ja Paasivuoren osuus punakapinaan on selvitetty. Paasivuori lausuikin ensimmäisessä (1.) puheenvuorossaan eduskunnassa: "Panen jyrkän vastalauseen ed. Bäckin hyökkäyksiä vastaan - - ")
Matti Paasivuori loi puheessaan eduskunnassa Valkoisen Terrorin käsitteen 4.6.1918:
"Äskettäin päättyneen punakaartilaisdiktatuurin törkeimpiä väärinkäytöksiä oli, että sen vallitessa olivat kulttuuriyhteiskunnan ja oikeusvaltion ensimmäiset edellytykset: persoonallinen koskemattomuus sekä hengen ja omaisuuden turva olemattomat. Yksistään tämä seikka jo saattoi kaikki ne, jotka eivät järjestelmää kannattaneet, mitä hartaimmin toivomaan sen mitä pikaisinta kukistumista siinä uskossa, että sen tapahduttua palattaisiin laillisiin oloihin.
"Tämä järjestelmä on nyt kukistunut, mutta surkeasti ovat ne pettyneet, jotka ovat luulleet sen kautta palattavan laillisiin oloihin. 'Punaisen terrorin' sijaan on vain saatu 'valkoinen terrori', joka yhtä vähän kunnioittaa oikeusvaltion perusteita kuin ensinmainittukaan. Ero on vain siinä, että 'valkoinen terrori' on kohdistunut yksinomaan työväenluokan ja sosialidemokraattisen puolueen jäseniin."
Matti Paasivuori Torpparilaista 9.7.1918: "Minun pitäisi sosialistina äänestää tätä ehdotusta vastaan, koska nyt uskotaan, että tämä reformi vähentää sosialistien ääniä. Kuitenkin äänestän lakiehdotuksen puolesta, sillä jos sosialistien äänimäärä vähenee, niin vähäpä sillä on väliä kunhan uudistuksia ja parannuksia saadaan aikaan köyhälistön oloihin."
"Pragmaattisuus ja ihmisten todellisten etujen ajaminen oli koko Paasivuoren elämäntyön ohjenuora", summaa Pekka Haavisto, päättäen: "Minun ääneni menee hänelle."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)