lauantai 19. toukokuuta 2012

81. Alain de Bottonin esseet

Etsin Töölön kirjastosta minulle kehutun Alain de Bottonin esseitä (hän on syntynyt 1969, sveitsiläis-brittiläinen?), ja kirjoja oli siellä puoli tusinaa, pari tosin sekä ruotsiksi että joko suomeksi tai englanniksi.

Luin ensiksi Chloen - 'Rakkauden koetuksen', sekä 'Kuinka lukea Proustia', sekä 'Art of Travel'in (Pasilan kirjastosta) ja luen nyt vielä 'Status Anxiety'ä, ehkäpä myöhemmin kirjastosta pari lisää.

"Chloessa" oli mukava jaksotus numeroituihin pikkulukuihin. Luin runsaat 20 v. sitten viisi italialaisen Francesco Alberonin kirjaa: Rakastuminen, Ystävyys, Erotiikka, Häälento, Optimism (- ei suom.). (Luin nuo kirjat 1985, 1987, 1989, 1995 ja 1998). Ne tulivat Bottonin kirjasta mieleen, ollen tämän lähdekirjallisuuttakin, ja Bottonia analyyttisempia, filosofisempia ja laveampia.

Tunnistin Chloen tuoreita tunteita. Oppiessaan ihminen voi päästä irti siitä, että elää pelkästään rakkauden oikkujen armoilla. Esim. rakkaus omaan lapseen ei häily sen mukaan, tuntuuko lapsi tänään rakastavan vanhempaansa, vai onko hänelle kaverit paljon tärkeämpiä, vaan omaa lasta rakastaa päättäväisesti. Kaksi eri rakkauden muotoa, mutta silti.

En ole tainnut kuulla vuosiin filosofi Esa Saarisesta, vieläkö hän puhuu alati Kuningattarestaan? Kenties yliampuvaa, mutta ymmärtääkseni hän tuo noin julki metodin, miten järjestelmällisesti pitää yllä rakkautta? Totta kai sanat voivat kuivettua tyhjiksi ja mitäänsanomattomiksikin. Mutta yritys on parempi kuin luovuttaminen. Jokaista hyvää tapaa kannattaa yrittää pitää yllä.

Partiolaisilla on päivän hyvä työ... Jatkuva, päivittäinen harjoittaminen pitää tavan yllä... Hyvä tapa olisi sanoa ihmisille kauniita asioita yms. Ja ilmaista rakastetulleen vähintäänkin joka päivä jotakin rakentavaa. Teoriat ovat linjakkaita, käytäntö yleensä vaihtelevampi.

'Art of Travel' oli epätasainen. Madridissa Botton mietti Humboldtin tekemiä lukemattomia tieteellisiä havaintoja, sekä toisaalta Nietzschen ylistystä tavallisen ihmisen arkisille havainnoille, jotka rikastuttavat ja sivistävät vain ja pelkästään häntä itseään. Tämä oli hyvä jakso! Samoin lopun matkakertomus kiertämisestä oman makuuhuoneen ympäri. Englannin järviseudusta ei jäänyt mieleeni enempää kuin Barbadokseltakaan.

Toinen tekee pienestä matkasta paljon parempia havaintoja kuin toinen, joka kiertää koko manteren tai maapallon.

Kulttuurikriitikko John Ruskiniin (1819-1900) pitäisi tutustua paremmin! Hän kehotti ihmisiä piirtämään jatkuvasti kaikkea näkemäänsä! Todellakin, piirtäessään analysoi mitä oikein näkee. Valokuvia on paljon helpompi räpsiä näkemättä ja ajattelematta juuri mitään.

Luetuista kirjoista pitäisi aina tehdä edes muutama muistiinpano! Tai pitäisi jäädä mieleen edes yksi hyvä uusi ajatus jokaisesta, ettei ole vain kuin pureskellut purukumia, jonka on sitten heittänyt roskiin.

Marcel Proust -kirja houkuttelee lukemaan "Kadonnutta aikaa etsimässä". Olen nuorena lukenut vain ensimmäisen osan kaikkiaan yhdeksästä.

Botton käyttää monia vaikeitakin sanoja. Englannin kielessä on valtava sanavarasto ja on tyypillistä, että kouluja käyneet britit briljeeraavat eksakteilla nyansseilla. Olisi taito kirjoittaa yksinkertaisen kauniisti. Miten kirjoitti Wordsworth? Botton itse siteerasi tätä naiivien luontokokemusten runoilijaa.

Botton tuntuu poimivan erilaisia ideoita ja tekevän niistä esseen. J.-J. Rousseu tulee mieleen, hänhän nousi esiin voittamalla aluksi jonkin essee-kilpailun. Botton poimii myös mainioita esimerkkejä, mm. valokuvin ja piirroksin. Nykyään on valtavat mahdollisuudet hakea järjestelmällisesti erilaisia lähteitä ja ammentaa niistä.

Kuka tahansa voi nykyään vain lukea sata kirjaa ja kirjoittaa niiden pohjalta yhden uuden. Vanhoja tieteen klassikoita on hauskaa lukea, esim. Adam Smith: "Kansojen varallisuus", koska he perustelivat väitteet omilla havainnoillaan eivätkä viittauksilla toisten tutkimuksiin.

'Status Anxiety' pohtii sitä, miten ennen ihminen saattoi syyttää olosuhteita siitä millainen oli, mutta jos kaikilla on samat mahdollisuudet koulutukseen ym., jokainen voi syyttää ihan itseään, jos ja kun ei menesty jollakin mittarilla samoin kuin jotkut toiset.

Pelastukseksi 'Status Anxietysta' Botton näyttää löytävän kirjan loppupuolella erilaisia ratkaisuja. Luin etukäteen viimeisen luvun boheemiudesta - siinä yksi elämäntapa ratkaisuksi välttää häviäminen kilpailussa.

80. Arkkitehtuurin historiaa

Lukiessani teosta Jan Gympel: 'Arkkitehtuurin historia' (jonka arkkitehti Lehtovuori mainitsi matkamuistelmissaan alalta ainoaksi suomenkielellä julkaistuksi) kohtasin (sivulla 27) kuvauksen, jossa norjalainen sauvakirkko yhdistettiin Romaaniseen tyyliin?

"Pohjoismaissa syntyi täysin omaperäinen romaanisen rakennustaiteen haara (!!)
- - kirkot puusta - - alueellisia rakennusperiaatteita ja paikallisia materiaaleja - -
"Etelä- ja Keski-Euroopan suurvaltojen kulttuurivaikutukset eivät vielä 1000-luvun alussa ulottuneet juuri lainkaan Skandinaviaan saakka. Ei ollut tarvetta osoittaa mahtia rakennuttamalla monumentaalisia uskonnollisia rakennuksia.

"Hyvin jäsennelty tukirakenne jätettiin usein näkyville ja vaikutti hyvin loogiselta.
Tässä suhteessa sauvakirkot muistuttivat varhaisromaanisia kivirakennuksia." (!!)
(Mutta sitten toisaalta hieman ristiriitaisesti:) - - "kehittyi ainutlaatuinen arkkitehtoninen luomus, jota ei voida verrata minkään muun alueen rakennustaiteeseen".

***

Tutkin taannoin eri lähteistä ja luokittelin useita kymmeniä rakennuksia niiden arkkitehtonisen tyylin mukaan. Yhden Dekonstruktivistisen, muutaman Postmodernin, jonkin Rationalistisen...
Brutalismi on siitä mukavaa, että sen tunnistaa helpoimmin, nopeimmin, ihan heti... Amsterdamin koulukunnan tiilinen Ekspressionismi on kiinnostavaa. Goottilaisia kirkkoja tuntuu olevan liikaa, mutta Romaaniset sitten välillä ilahduttavat. Funktionalismi yleensä viehättää. Hollannin 'De Stijl' oli uusin oppimani tyyli, sen kaunein ja ehkä ainoa oikea esimerkki on upea. Renessanssilla ja Barokilla oli puolensa. Kertaustyyleinä kaikki tulivat vuorollaan uudelleen muotiin.

***

Amerikan arkkitehtuuri-instituutilla AIA:lla on mainio 25-vuotis-palkinto. Sellainen myönnetään vuosittain vasta yli 25-33 -vuotiaalle rakennukselle, joka on YHÄ, neljännesvuosisadan jälkeen, huippusaavutus! Palkinnon jakaminen aloitettiin 1960-luvun lopulla, eli niitä on jaettu runsaat 40.

Muutama arkkitehti on saanut palkinnon useammin kun kerran: Louvren Lasipyramidista tunnettu I.M. Pei kahdesti, Mies van der Rohe kolmesti, Frank Lloyd Wright neljästi, olemme varmasti kuulleet heistä, ehkä myös Louis Kahnista, joka voitti palkinnon viidesti? Vain Amerikassa kirjoilla ollut arkkitehti voi nimittäin voittaa tämän kilpailun. Mutta kukapa on voittanut palkinnon useimmin, peräsi kuusi kertaa?

No sepä sama Hvitträskin poika Helsingin rautatieaseman ja Kansallismuseon varjosta, joka piirsi myös Gateway Archin kaaren, jota McDonalds tyylitteli tunnuksekseen. En aina muistakaan, miten arvostettu Eero Saarinen (1910-1961) Amerikassa oli. Hän kuoli siis aivokasvaimeen jo 51-vuotiaana. Hän olisi voinut ehtiä vielä vaikka mitä! Brasiliassa ahertaa yhä arkkitehtina Oscar Niemeyer (s.1907), joka täyttänee joulukuussa 105 vuotta.

Kaksi ensimmäistä AIA:n 25-v. palkintoa sai tosin "Saarinen & Saarinen", sillä Eliel ja Eero toimivat yhdessä kuten myöhemmin lukemattomat avioparit (Raili ja Reima Pietilä, Käpy ja Simo Paavilainen), mutta Elielin kuoltua (1951) sai 4 palkintoa Eero Saarinen yksin. Palkinnot tulivat postuumeina, jälkimaineena vainajille.

***

Entäpä Philip Johnson?

Lapsuuteni Nakke Nakuttajassa Putte Possu tai joku muu Nasulammen asukas muutti lasitaloon. Sarjakuva oli piirretty taiteenlajinsa kultakaudella, 1950-luvulla. Idea oli varmastikin napattu todellisuudesta... sillä Philip Johnson tosiaan piirsi itselleen lasitalon 1949 ja ehti asuakin siinä yli 50 vuotta ja lopulta kuolla siinä. Hän eli vuodesta 1906 lähtien melkein sata vuotta, kolmisen vuotta vaille. Hän piirsi myös mm. lasisen kristallikirkon Kaliforniaan.

***

Olen hahmotellut tapaa esittää historialliset rakennustyylit mieluummin matriisina tai taulukkona (20 x 3/4/5...) kuin pelkkänä pitkän-pitkänä listana (60-100 kpl)?

Mietin voisiko joitakin tyylisuuntia ja variaatioita laittaa rinnakkain vapaamuotoisestikin,
esimerkiksi näin, perustuksista ylimpiin kerroksiin:

20. kerros: a) Neomodernismi b) High-Tech c) Sustainable architecture
19. kerros: a) Postmodernismi b) Dekonstruktivismi
18. kerros: a) Organicism b) Critical Regionalism?
17. kerros: a) Brutalismi b) Strukturalismi
16. kerros: a) Modernismi b) International Style
15. kerros: Totalitarismi a) Fasismi b) Natsismi c) Stalinismi
14. kerros: a) Konstruktivismi? b) Post-Konstruktivismi? c) Futurismi? d) Rationalismi?
13, kerros: a) Funktionalismi b) De Stijl (Hollannin funkis?)
12. kerros: Expressionismi a) Hollanti b) Saksa c) jne.
11. kerros: USA a) Art Deco b) Chicagon koulukunta c) Prairie School yms.
10: kerros: a) Art Noveau b) Jugend c) Kansallisromantiikka
9. kerros: a) Uusklassismi ja kaikki muut Neo-kertaustyylit b) c) d) e)
8. kerros: a) Barokki b) Rokokoo
7. kerros: Renessanssi: a) b) c) eri alueilla
6. kerros: Goottilainen, a) b) c)... varhainen - myöhäinen /eri alueet
5. kerros: Romaaninen a) b) c) eri puolilta Eurooppaa
4. kerros: Keskiaika a) Varhais-kristillinen b) bysanttilainen c) Karolinkien d) Ottomaaninen
3. kerros: Antiikin :Rooman tyyli: a) Italia b) Ranska c) Englanti d)...
2. kerros: Antiikin Kreikan tyyli a) doorilainen b) joonialainen c) korinttilainen
1. kerros: Antiikin Egyptin pyramidit eri vuosisadoilta : a) b) c)...