Melkein aina kun saan palautettua paljon kirjoja kirjastoon, tulen ottaneeksi uusia tilalle, kuten palkitun tietokirjan "Putinin väkeä" jatko-osan "Krim on meidän - imperiumin paluu". Sydsvenska Dagbladetin toimittaja Kalle Kniivilä on entinen kommunistien pää-äänenkannattajan 'Kansan Uutisten' Moskovan kirjeenvaihtaja, mutta hänen selvä kantansa asioihin on yhteinen länsimainen, tietävien, hyvien.
.
6519. Kniivilä, Kalle: Krim on meidän. Imperiumin paluu.
10.6.2016 (2015) Into 2015 N 248 s. V51 lk.97.1
.
Kirjaan haastateltujen henkinen pimeys on kauhistuttava. "Tarvitaan puolue tai ihminen, jolla on luja tahto johdattaa meidät jonnekin", sanoo Igor rakennusmies, Jalta, Krim. "Fasistit tulee Ukrainasta ja tappaa minut", pelkää Tatjana Fominyh, joka on Anatomian Laitoksen Johtaja Krimillä. "Niin Venäjän teeveessä sanottiin!"
.
Tatjana: "Putinista minä kyllä todella pidän. Minusta hän on koko ihmiskunnan historian paras johtaja. Hän on rehellinen ihminen, luotan häneen täysin. Kaikki hänen päätöksensä ovat oikeita, pidän siitä miten hän toimii. Hänellä on itsekunnioitusta, hänellä on omat käsityksensä asioista, eikä hän koskaan teeskentele mitään muuta. Minä pidän kaikista hänen päätöksistään, hän tekee aina juuri niin kuin on paras. Hän on suuri strategi. Jos hän pitää tauon, koko maailma odottaa ja ihmettelee: Miksi Putin vaikenee? Niinhän oli silloinkin, kun hän ei viiteen päivään sanonut mitään, kun kaikki odottivat että hän sanoisi jotain Ukrainasta. Kaikki muut olivat ihan hysteerisinä, mutta hän oli hiljaa, aivan kuin teatterin näyttämöllä. Hän on todella viisas, harkitsee sanansa ja tekonsa aina tarkkaan. Ja vielä yksi tosi tärkeä asia: hänhän on pätevä melkein kaikilla elämän alueilla. Hän yrittää perehtyä miten asiat oikeasti ovat. Hän käy katsomassa armeijaa, ajaa panssarilaivalla, hän ui... Hän on nuori ja vahva, hän ei juo, ei polta. Hän on myös palauttanut GTO:n (aseharjoitukset) kouluihin (kuten ammunta sotilasaseilla ja kranaatinheitto). Minä kerta kaikkiaan ihailen häntä. Jos jokin asia on väärin, ajattelen aina miten Putin sen korjaisi, jos hän vain tietäisi. Ihan kuin Stalin aikoinaan. Minä kunnioitan myös Stalinia, en siksi että hän olisi ollut julma, ei hän ollut. Hän ei rohmunnut mitään itselleen, palveli vain maata. Mutta Stalin ei tietenkään ollut yhtä täydellinen kuin Putin."
.
Tatjana: "Krimin kansanäänestys oli laillinen ja kaikki tehtiin oikein. Putinhan on niin viisas mies, ei hän voi sallia mitään juridisia virheitä. Täällä oli kansainvälisiä tarkkailijoita, oli joku Suomestakin."
(=dosentti Johan Bäckman, joka sanoo olevansa "Donetskin kansantasavallan virallinen edustaja Suomessa" ja että Suomessa on meneillään venäläisiin kohdistuva kansanmurha.)
.
Tatjana: "Minulla on suuret odotukset. Ainoa asia mitä pelkään on että joku voisi murhata Putinin. Mutta jos hän jatkaa linjallaan, uskon että kaikki käy hyvin." - Tatjana soittaa myöhemmin ja pyytää haastattelijaa palaamaan takaisin: hän oli unohtanut sanoa tärkeimmän: "Minun isovanhempani taistelivat fasisteja vastaan Suuressa Isänmaallisessa Sodassa. Siksi Krimin on kuuluttava Venäjään!" (Kniivilä sivuilla 57-61 ja 65.)
.
Haastattelusta tulee mieleen ryhmälle etelä- ja pohjoiskorealaisia pari vuotta sitten sallittu sukulaistapaaminen rajalla, yli 60 vuoden eristyksen jälkeen. Kaivattu vanha setä (eli serkku) pohjoisesta ei ehtinyt kuunnella eikä kertoa elämästään mitään, kun hän koko ajan suureen ääneen toitotti sukulaisilleen pelkästään iskulauseita rakkaan johtajansa Kim Jong-unin kunniaksi ja ulkomaiden imperialismia vastaan.
.
Paavo Haavikko lausui 40 vuotta sitten, että "fasismi menee hyvin kaupaksi", tarkoittaen kommunistipomo Taisto Sinisalon sinipaitaisia nuorisoliittolaisia.
.
Ylipäätään, ympäri maailman, on kauhistuttavaa nähdä, tietokoneiden ja internetin aikana, lukutaidon levittyä maailmanlaajuiseksi, ihmisten yksinkertaisuus. Toitotettava propaganda vaikuttaa uppoavan yhtä hyvin kuin 80-100 vuotta sitten kansallissosialisti Goebbelsin radiopuheiden aikaan. TV, radio, imaamit jne.
.
"Kutakin sosialistista kansandemokratiaa johtaa ns. Vahva mies", pelkisti 1960-luvun tietosanakirja. Naureskelemme entisaikojen kuninkaille, mutta edelleenkin ihmiset juoksentelevat suurimpien kansanjohtajien ja idolien perässä! Paitsi Sveitsissä, kukaanhan ei muista nimeltä yhtään sveitsiläistä valtiomiestä.
.
Kansallissosialistisessa kiusaamisyhteiskunnassa ihmiset asettuvat paikalleen hierarkiaan, jossa heikompia saa simputtaa, kunhan puolestaan itse tottelee itseään ylempiä ja ylintä johtajaa.
.
Moottoripyöräjengin 'Yön sudet' voivat terrorisoida Venäjän katuja, koska he kunnioittavat ylimpää johtajaansa, Putinia. Venäjän aatteen ydin on väkivalta, vahvemman valta, jossa voimakkaamman pitää aina voittaa heikompi. Pohjimmaisiksi painetaan normista poikkeavat, ulkomaalaiset, vierasrotuiset, homoseksualistit ja muut vähemmistöt. Joskus muuallakin maailmassa.
.
"Trump's Triumph - American Tragedy!" kauhisteli kannessaan viikkolehti 'The Economist' (Lontoo, perustettu 1843). Pilapiirretty Trump marssii nokka pystyssä alastomana virkatalon kupoli kruununaan. Viittaus Andersenin satuun vaatteista. Talouslehden mukaan Donald Trumpin valinta olisi valtava vahinko Yhdysvalloille ja koko maailmalle. Löisin edelleen vetoa Hillary Clintonin voitosta - mutta vain pienestä summasta, niin hullu ihmiskuntamme on.
.
Krimin tataarit arvostavat suuresti presidentti Ronald Reagania, koska tämä pyysi Mihail Gorbatshovia sallimaan satojentuhansien tataarien palata Stalinin karkotuksesta 50 vuoden jälkeen takaisin kotimaahansa Krimille! Krimin venäläiset pelkäsivät tataarien palaavan "veitsi hihassa" - kostamaan tulokkaille, jotka olivat ryöstäneet heidän kotinsa ja omaisuutensa itselleen. Nyt Krimin tataarit ovat taas uhanalaisia ja pakenevat itsenäisen Ukrainan alueelle.
.
Puna-armeija osallistutettiin 1940-luvulla ryöstämään ja raiskaamaan valloitetut maat ja kansat. Venäläisille jäi kollektiivinen syyllisyys ja takertuminen suureen sotaansa ja julmaan johtajaansa.
.
Joel Lehtosen kuvaamalla laiskalla punikilla Juutas Käkriäisellä on veruke olla kunnostamatta Säämingin "Putkinotkon" tilan luhistuvia rakennuksia, koska savonlinnalainen vuokraisäntä apteekkari Muttilainen voisi häätää perheen pois, jos huomaisi rappiotilan rakennuksilla olevan mitään arvoa. Vastaavasti Karjalan venäläiset miehittäjät ovat eläneet ikuista väliaikaa, tietämättä saavatko lopullisesti pitää ryöstämänsä talot, vai siirtääkö Stalin heidät taas jonnekin muualle. Joten he ovat eläneet vaikka kuin läävissä ja antaneet rakennusten rapistua. Ei kannata korjata ilmaiseksi otettua.
.
Kävin talvella (7.3.2016) Vuosaaren Vuotalossa katsomassa venäläisen elokuvan 'Leviathan' (2014), joka oli valaiseva kuvaus kiusaamisyhteiskunnasta. Jäämeren kalatehtaan kaupungissa venäläinen machomies korjasi autoja, ryyppäsi vodkaa, hakkasi vaimoaan ja pikkupoikaansa, ja kävi samanlaisten kaveriensa kanssa metsässä ammuskelemassa, ryyppäämässä, räiskimässä pyssyllään. Mutta arvojärjestyksessä ylempi puoluepamppu, pormestari, halusi perheenisän rantatontin ja pientalon, vain rähjäisen kerrostaloyksiön hinnalla, ja ajeli vodkaa ryypättyään virka-autollaan kuljettajineen uhkailemaan mekaanikkoa.
.
Päähenkilöllä oli moskovalainen juristikaveri, joka matkusti paikalle lukemaan neuvostolakia pormestarille. Mutta palkatut huligaanit hakkasivat lakimiehen henkihieveriin ja tämä pakeni vikkelästi kotiinsa Moskovaan.
.
Kalatehtaalla työskennellyt mekaanikon vaimo löytyi työmatkansa varrelta surmattuna ja tuomarit, tupeeratut tuimat neuvostoblondit, tuomitsivat murhattua vaimoaan lohduttomasti itkevän päähenkilön 20 vuodeksi pakkotyöhön. Näin ollen pormestari sai haluamansa talon. Naapuri tarjoutui ottamaan katkeran orpopojan holhotikseen saadakseen valtiolta pientä korvausta huutolaislapsesta.
.
Rasittunut pormestari-parka kävi valittamassa huoliaan, painajaisiaan ja unettomuuttaan ortodoksipiispalle, joka kiitokseksi lahjukseksi saamastaan kultakäädystä pirskotteli pyhää vettä ja posmotti synninpäästön. Heikkona vastavoimana elokuvassa vilahti hurskas nuori munkkikokelas, jonka rooli tarjosi ehkä ainoan näytetyn pakotien kansallissosialistisesta kiusaamisyhteiskunnasta.
.
Stoppi kiusaamiselle, mutta miten? Kunpa pienen perheen avuksi tulisi edes hyvä käly tai nato eli lapsen sukulaistäti.
torstai 7. heinäkuuta 2016
215. Kolme naisen, kaksi miehen
Muutamallapa sanalla eräistä kirjoista (5 kpl), joita olen kaikkiaan lukenut pian 7000 kpl, kun numeroituihin lisään sadat numeroimattomat nuortenkirjat lapsuudestani.
.
6529. Tervo, Kati: Kesäpäiväkirja. 1.5.-15.9.2007. os. Anttila-54, sosionomi, FK, keskikoulu, Suomenoja, Olari-Skatta, kirjastonhoitaja, Kalle-98, kotiäiti. Luettu 22.6.2016 () Wsoy 2008 -2.p S 195 s. kirjastosta H01 lk.K
.
Tarjoaako vaimon päiväkirja mahdollisuuden kurkistaa menestyskirjailija Jarin elämään, ennen tämän omaelämäkertaa? (Kuten Lippe Suomalainen kertoi Karistaan, josta ei liene elämäkertaa laadittu, paitsi tutkielma pilapiirroksista.)
.
Yllättävänkin sujuvasti kirjoitettu, ei mikään 'pääministerin morsiamen' tuotos, tosin paljon ei jätä muistiini. Muutama runollinen hetki, kun aviomies katsoo järveä ja suuri ajatus näyttää täyttävän miehen mielen. Normaalin sopuisaa ja pikkuriitaista perhe-elämää. Joskus mies tulee kapakasta liian päissään ja laittaa stereot pikkutunneilla huutamaan nuorisomusiikkia.
.
Vaimolla, omaa sukuaan Anttila, on muisteltavaa omastakin takaa. Isä kuului panttipataljoonaan, lähti vapaaehtoisena Natsi-Saksaan SS-joukkoihin. Minua olisi kiinnostanut kuulla Katin nuoruudesta Espoon Suomenojalla, jossa minäkin, ehkäpä vuosia myöhemmin. Jokin ulkomaanmatkakin tehdään, kaltevan tornin Pisaan, jossa olen käynyt, samana vuonna 2007.
.
*
.
6530. Meriläinen, Reetta: Tytön tie. os. Pirhonen-50, Polvijärvi-Kitee-Joensuu 23.6.2016 (2015) Kirjapaja 2015 -2.p S 207 s. H01 lk.993.1
.
Miksi suuren sanomalehden päätoimittaja tytöttelee itse itseään? No, kertoo enimmäkseen lapsuudestaan, aisteihin hienosti vetoavin kuvauksin! Maasta pienetkin ponnistavat. Maaseudun elämää 1950-luvun Pohjois-Karjalasta.
.
Suomi on ollut sosiaalisen nousun maa. Piirtäjä Kari pilkkasi, että espajalainen kerskuu aatelissukulaisillaan, mutta suomalainen kilpailee kuka on pienimpään savupirttiin syntynyt. Maalaisliittolaiset retusoivat savupiipun pois Uunonsa synnyinkodin kuvista, ettei äveriäisyys herättäisi kateutta, samoin kuin Urho Turhapuron törkyturpa oli yliammuttu, ettei vain kukaan katsojista olisi huonomman näköinen. Pitkäaikaisin pyrkyri jopa väärensi kotitalon, jonka toinen pääty oli valokuvattavissa torpaksi ja toinen ökykartanoksi, erilaisille äänestäjille, puhumattakaan perheen vakituisesta asumisesta jalasmökissä Lapissa matkarahojen keplottelemiseksi eduskunnalta. Vääryys ja kierous synnyttää Väyryyden, sanottiin silloin.
.
Aikoinaan sorakeisari Tauno Valon vaalimainoksessa kirjoitettiin köyhästä lapsuudesta, mutta yhtäkkiä hypättiin rikkaan yrittäjän elämään. Miten muutos onnistui? Se jäi loka-laitisten heiniksi: juottiko mies juoppoja maalaisia saadakseen ostetuksi soramaat halvalla? Tarjotessaan äidilleen kyydin kuorma-autossa, laskuttiko Tauno markan kyytimaksuksi?
.
Reetta Pirhonen eli Meriläinen ei muistaakseni kerro koulumenestyksestään, aktiivisuudestaan teinikunnassa mainitsee. MITEN niin monista juuri hän pääsi Sanomien Toimittajakurssille? Kiinnostavin asia jää kertomatta!
.
Vieläkin ratkaisevampi huippuhetki: miten juuri hänet valittiin päätoimittajaksi? Jää arvailtavaksi tai muualta luettavaksi: kustantaja Aatos Erkko yritti alati etsiä itselleen luotettua agenttia tai etäispäätettä toimituksen sisälle, siksi poimi urheilutoimittajan, ylioppilaan, naisen. Erkko halusi luottohenkilön ja viestinviejän (katso aiempi blogikirjoitukseni #188, Hesarin päätoimittajat).
.
Muistelmista etsitään mehukkaita kertomuksia kohdatuista ihmisistä, kuten vihamiesten haukkumista? Väriläikäksi nousee lahjakas musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo, joka oli soittanut jo useita eri kertoja itsemurhauhkailujaan naispäätoimittajalle ennen viimeistä kertaansa. Ja muita Sepon tempauksia, eipä juuri muiden.
.
*
.
6528. Guareschi, Giovanni: Toveri Don Camillo (Il Compagno Don Camillo) suom. Ulla-K. Jokinen. eka-52:8.p53'000 sen.Peppone+10 kom. NL:ään. 19.6.2016 (1963) Wsoy 1965 -7.p (5.p22'000) S 291 s. Oma lk.K
.
Iloinen löytö kierrätyskirjoista, enkä havaitse myynnissä missään: Isä Camillo-kirjojen (alkaen vuodesta 1952) viides (toiseksiko viimeinen) vuodelta 1963 (suomennettu 1965). (Myöhemmin ilmestyi "Ne nykynuoret" 1969.)
.
"Toveri Don Camillo" onkin hauskempi ja kiinnostavampi kuin ainoa aiemmin lukemani valikoimateos. Mustavalkoisina vuosina televisiosta elokuvasarjana, jolloin pääosassa nokkelana katolisena pappina hevosnaamainen näyttelijä Fernandel ja vastavoimana italialaisen kylän paksupäinen kommunistinen pormestari Peppone.
.
Isä Camillo oli saanut selville Pepponen voittaneen salanimellä raha-arpajaisissa, ja kiristi tiedollaan Pepponen ottamaan hänet 10. jäseneksi italialaisten kommunistien tutustumismatkalle Nikita Hrustshovin ajan Neuvostoliittoon. Kohdattavat epäkohdat ja ongelmat ovat toki varsin tuttuja muista kirjoista, ei mullistavaa oivallusta. Hauskojen juonittelujen lomassa on myös pari traagista historiallista muistutusta puna-armeijan julmuuksista italialaisia sotavankeja kohtaan. Takakannen mukaan Camilloista on otettu huikeita painoksia Suomessa aikoinaan. Silti Toveria ei näy yhtään Huutonetissä myynnissä, mikä harvinaista suomalaiselle kirjalle.
.
*
.
6527. Paretti, Sandra: Lumottu laiva (Das Zauberschiff) suom. Margit Salmenoja. 1914 saksalainen Cecilie-laiva - Bar Harbor, Maine kapteeni Charly Polack, 2.perämies Vandermarkt,32, + Gloria,36, Anne,19. 19.6.2016 (1977) UKK/Karisto 1979 S 301 s. Omani lk.K
.
Yllättävän toimiva "lukuromaani" oli saksalais-sveitsiläisen Sandra Parettin (n. 1935-1995, syöpä ja itsemurha) (neverheard, googlasin) kirja, jossa saksalainen Atlantin yli kulkeva matkustajalaiva palaa I maailmansodan takia turvaan USA:n Maineen ja jää pieneen kylään jumiin pitkiksi ajoiksi, muuttuen osaksi yhteisön sosiaalista elämää, mm. rakkaustarinoin. Aioin kursorisesti vilkaista ja ehkä hylätä kesken, mutta kiinnostus kesti sittenkin. Hiukan suljetun paikan ja robinsonadin viehätystä ja taustalla sodan jännitystä.
.
*
.
6525. Niklander, Hannu: Öinen kävely. Lyhytproosaa. 17 kpl.
19.6.2016 (1989) Kustannus-Mäkelä 1989 S 111 s. Omani lk.K
.
Mainittakoon vielä nimikirjainkaimanikin, n. 1950 syntynyt diplomaatin puoliso, Raken kauppaneuvoksen jälkipolvia, Ylioppilaslehdessä paljon 1970-luvulla esiintynyt, aikansa taistolaisuuteen hurahtaneita, vihtiläinen, runojakin, mutta enimmäkseen matkakertomuksia ja erityisesti junista kirjoittanut, ja ne kaikki kirjansa olen lukenut.
.
Hän on ollut jotenkin leimallisesti B-sarjan kirjailija, mutta vaatimaton rosoisuus on joskus kiinnostavampaa luettavaa kuin liian sujuva menestyskirjallisuus. Tämäkin oli kierrätyskirja, jonka aioin selata ja hylätä nopeasti, mutta luinkin. Siis aiheiden kirjavuus oli hyväksi. Joku parempi kirjailija, vaikkapa dipl.ins. Antti Hyry, jonka uuninrakentamisista en ole lukenut, olisi keskittynyt yhteen aiheista aivan liian perusteellisesti...
.
Napakoita, yllättäviä kertomuksia 17 eri aiheesta, mm:
Ampumarata: uhkaava tilanne armeijan aseharjoituksissa.
Turistin kenkä häviää turistibussiajelulla Funchaliin Madeirassa.
Täti antaa nolon Wartburg-auton ylioppilaslahjaksi.
Hirviporukassa tulee ammuttua yksi hirvi liikaa.
"Mieluisa vävy" on, vaan meneekö tyttö pahemmalle?
Naiselle sattuu iso 'vahinko' linja-autossa.
Sonnin kokemuksia lehmän kanssa. Mallisikala.
Koulukiusaamiskokemuksia. Isän kanssa soutamassa.
Luontoretki. Yö piikamurjussa.
Öinen kävely, runoilija löytää muusan. - Ei syyttä otsikkona.
.
.
6529. Tervo, Kati: Kesäpäiväkirja. 1.5.-15.9.2007. os. Anttila-54, sosionomi, FK, keskikoulu, Suomenoja, Olari-Skatta, kirjastonhoitaja, Kalle-98, kotiäiti. Luettu 22.6.2016 () Wsoy 2008 -2.p S 195 s. kirjastosta H01 lk.K
.
Tarjoaako vaimon päiväkirja mahdollisuuden kurkistaa menestyskirjailija Jarin elämään, ennen tämän omaelämäkertaa? (Kuten Lippe Suomalainen kertoi Karistaan, josta ei liene elämäkertaa laadittu, paitsi tutkielma pilapiirroksista.)
.
Yllättävänkin sujuvasti kirjoitettu, ei mikään 'pääministerin morsiamen' tuotos, tosin paljon ei jätä muistiini. Muutama runollinen hetki, kun aviomies katsoo järveä ja suuri ajatus näyttää täyttävän miehen mielen. Normaalin sopuisaa ja pikkuriitaista perhe-elämää. Joskus mies tulee kapakasta liian päissään ja laittaa stereot pikkutunneilla huutamaan nuorisomusiikkia.
.
Vaimolla, omaa sukuaan Anttila, on muisteltavaa omastakin takaa. Isä kuului panttipataljoonaan, lähti vapaaehtoisena Natsi-Saksaan SS-joukkoihin. Minua olisi kiinnostanut kuulla Katin nuoruudesta Espoon Suomenojalla, jossa minäkin, ehkäpä vuosia myöhemmin. Jokin ulkomaanmatkakin tehdään, kaltevan tornin Pisaan, jossa olen käynyt, samana vuonna 2007.
.
*
.
6530. Meriläinen, Reetta: Tytön tie. os. Pirhonen-50, Polvijärvi-Kitee-Joensuu 23.6.2016 (2015) Kirjapaja 2015 -2.p S 207 s. H01 lk.993.1
.
Miksi suuren sanomalehden päätoimittaja tytöttelee itse itseään? No, kertoo enimmäkseen lapsuudestaan, aisteihin hienosti vetoavin kuvauksin! Maasta pienetkin ponnistavat. Maaseudun elämää 1950-luvun Pohjois-Karjalasta.
.
Suomi on ollut sosiaalisen nousun maa. Piirtäjä Kari pilkkasi, että espajalainen kerskuu aatelissukulaisillaan, mutta suomalainen kilpailee kuka on pienimpään savupirttiin syntynyt. Maalaisliittolaiset retusoivat savupiipun pois Uunonsa synnyinkodin kuvista, ettei äveriäisyys herättäisi kateutta, samoin kuin Urho Turhapuron törkyturpa oli yliammuttu, ettei vain kukaan katsojista olisi huonomman näköinen. Pitkäaikaisin pyrkyri jopa väärensi kotitalon, jonka toinen pääty oli valokuvattavissa torpaksi ja toinen ökykartanoksi, erilaisille äänestäjille, puhumattakaan perheen vakituisesta asumisesta jalasmökissä Lapissa matkarahojen keplottelemiseksi eduskunnalta. Vääryys ja kierous synnyttää Väyryyden, sanottiin silloin.
.
Aikoinaan sorakeisari Tauno Valon vaalimainoksessa kirjoitettiin köyhästä lapsuudesta, mutta yhtäkkiä hypättiin rikkaan yrittäjän elämään. Miten muutos onnistui? Se jäi loka-laitisten heiniksi: juottiko mies juoppoja maalaisia saadakseen ostetuksi soramaat halvalla? Tarjotessaan äidilleen kyydin kuorma-autossa, laskuttiko Tauno markan kyytimaksuksi?
.
Reetta Pirhonen eli Meriläinen ei muistaakseni kerro koulumenestyksestään, aktiivisuudestaan teinikunnassa mainitsee. MITEN niin monista juuri hän pääsi Sanomien Toimittajakurssille? Kiinnostavin asia jää kertomatta!
.
Vieläkin ratkaisevampi huippuhetki: miten juuri hänet valittiin päätoimittajaksi? Jää arvailtavaksi tai muualta luettavaksi: kustantaja Aatos Erkko yritti alati etsiä itselleen luotettua agenttia tai etäispäätettä toimituksen sisälle, siksi poimi urheilutoimittajan, ylioppilaan, naisen. Erkko halusi luottohenkilön ja viestinviejän (katso aiempi blogikirjoitukseni #188, Hesarin päätoimittajat).
.
Muistelmista etsitään mehukkaita kertomuksia kohdatuista ihmisistä, kuten vihamiesten haukkumista? Väriläikäksi nousee lahjakas musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo, joka oli soittanut jo useita eri kertoja itsemurhauhkailujaan naispäätoimittajalle ennen viimeistä kertaansa. Ja muita Sepon tempauksia, eipä juuri muiden.
.
*
.
6528. Guareschi, Giovanni: Toveri Don Camillo (Il Compagno Don Camillo) suom. Ulla-K. Jokinen. eka-52:8.p53'000 sen.Peppone+10 kom. NL:ään. 19.6.2016 (1963) Wsoy 1965 -7.p (5.p22'000) S 291 s. Oma lk.K
.
Iloinen löytö kierrätyskirjoista, enkä havaitse myynnissä missään: Isä Camillo-kirjojen (alkaen vuodesta 1952) viides (toiseksiko viimeinen) vuodelta 1963 (suomennettu 1965). (Myöhemmin ilmestyi "Ne nykynuoret" 1969.)
.
"Toveri Don Camillo" onkin hauskempi ja kiinnostavampi kuin ainoa aiemmin lukemani valikoimateos. Mustavalkoisina vuosina televisiosta elokuvasarjana, jolloin pääosassa nokkelana katolisena pappina hevosnaamainen näyttelijä Fernandel ja vastavoimana italialaisen kylän paksupäinen kommunistinen pormestari Peppone.
.
Isä Camillo oli saanut selville Pepponen voittaneen salanimellä raha-arpajaisissa, ja kiristi tiedollaan Pepponen ottamaan hänet 10. jäseneksi italialaisten kommunistien tutustumismatkalle Nikita Hrustshovin ajan Neuvostoliittoon. Kohdattavat epäkohdat ja ongelmat ovat toki varsin tuttuja muista kirjoista, ei mullistavaa oivallusta. Hauskojen juonittelujen lomassa on myös pari traagista historiallista muistutusta puna-armeijan julmuuksista italialaisia sotavankeja kohtaan. Takakannen mukaan Camilloista on otettu huikeita painoksia Suomessa aikoinaan. Silti Toveria ei näy yhtään Huutonetissä myynnissä, mikä harvinaista suomalaiselle kirjalle.
.
*
.
6527. Paretti, Sandra: Lumottu laiva (Das Zauberschiff) suom. Margit Salmenoja. 1914 saksalainen Cecilie-laiva - Bar Harbor, Maine kapteeni Charly Polack, 2.perämies Vandermarkt,32, + Gloria,36, Anne,19. 19.6.2016 (1977) UKK/Karisto 1979 S 301 s. Omani lk.K
.
Yllättävän toimiva "lukuromaani" oli saksalais-sveitsiläisen Sandra Parettin (n. 1935-1995, syöpä ja itsemurha) (neverheard, googlasin) kirja, jossa saksalainen Atlantin yli kulkeva matkustajalaiva palaa I maailmansodan takia turvaan USA:n Maineen ja jää pieneen kylään jumiin pitkiksi ajoiksi, muuttuen osaksi yhteisön sosiaalista elämää, mm. rakkaustarinoin. Aioin kursorisesti vilkaista ja ehkä hylätä kesken, mutta kiinnostus kesti sittenkin. Hiukan suljetun paikan ja robinsonadin viehätystä ja taustalla sodan jännitystä.
.
*
.
6525. Niklander, Hannu: Öinen kävely. Lyhytproosaa. 17 kpl.
19.6.2016 (1989) Kustannus-Mäkelä 1989 S 111 s. Omani lk.K
.
Mainittakoon vielä nimikirjainkaimanikin, n. 1950 syntynyt diplomaatin puoliso, Raken kauppaneuvoksen jälkipolvia, Ylioppilaslehdessä paljon 1970-luvulla esiintynyt, aikansa taistolaisuuteen hurahtaneita, vihtiläinen, runojakin, mutta enimmäkseen matkakertomuksia ja erityisesti junista kirjoittanut, ja ne kaikki kirjansa olen lukenut.
.
Hän on ollut jotenkin leimallisesti B-sarjan kirjailija, mutta vaatimaton rosoisuus on joskus kiinnostavampaa luettavaa kuin liian sujuva menestyskirjallisuus. Tämäkin oli kierrätyskirja, jonka aioin selata ja hylätä nopeasti, mutta luinkin. Siis aiheiden kirjavuus oli hyväksi. Joku parempi kirjailija, vaikkapa dipl.ins. Antti Hyry, jonka uuninrakentamisista en ole lukenut, olisi keskittynyt yhteen aiheista aivan liian perusteellisesti...
.
Napakoita, yllättäviä kertomuksia 17 eri aiheesta, mm:
Ampumarata: uhkaava tilanne armeijan aseharjoituksissa.
Turistin kenkä häviää turistibussiajelulla Funchaliin Madeirassa.
Täti antaa nolon Wartburg-auton ylioppilaslahjaksi.
Hirviporukassa tulee ammuttua yksi hirvi liikaa.
"Mieluisa vävy" on, vaan meneekö tyttö pahemmalle?
Naiselle sattuu iso 'vahinko' linja-autossa.
Sonnin kokemuksia lehmän kanssa. Mallisikala.
Koulukiusaamiskokemuksia. Isän kanssa soutamassa.
Luontoretki. Yö piikamurjussa.
Öinen kävely, runoilija löytää muusan. - Ei syyttä otsikkona.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)