332. Syyskuun kirjoista

Muistiinpanoja muutamista syyskuussa lukemistani kirjoista:

7598. C.S. Lewis: Paholaisen kirjeopisto (The Screwtape Letters, 1942)

Sotkin Lewisin (1898-1963) uskonnollisen satiirin (31 nelisivuista kirjettä, 134 sivua) E.T.A. Hoffmannin kuuluisaan romaaniin "Paholaisen eliksiirit" (1815), joka on sitten minulta yhä lukematta, kuten myös Hoffmannin "Kissa Murr".

Lewisin kirjeistä muutama oivallus:

Englantilaiset ottavat "huumorintajunsa" niin vakavasti, että sen puuttuminen on miltei ainoa puute, jota he häpeävät. Huumori on elämän ikilohdullinen ja ikivapauttava armo. Huumori on kallisarvoinen häpeäntunteen hävittäjä. Jos joku ihminen kylmästi antaa toisten maksaa puolestaan, hän on "kehno", mutta jos hän kerskuu asiasta kuin hyvästä kepposesta, hän onkin aika vekkuli. Pelkuruus sinänsä on häpeällistä, mutta jos siitä kerskaillaan humoristisin liioitteluin, se voi käydä koomisesta. (Kirjeestä XI, sivu 53.)

Nainen tarkoittaa epäitsekkyydellä pääasiassa sitä, että näkee vaivaa toisten hyväksi, mies taas sitä, ettei ole vaivaksi toisille. Tästä on seurauksena, että nainen tekee itsestään maanvaivan paljon laajemmassa mielessä kuin mikään mies, joka harvoin tekee toisten hyväksi sen vertaa kuin tavallinen nainen joka päivä. Samalla kun nainen luulee tekevänsä toiselle hyviä palveluksia ja mies luulee kunnioittavansa toisen oikeuksia, molemmat ilman näkyvää syytä voivat pitää ja pitävätkin toisiaan perin itsekkäinä.XXVI, 112.

Väsymys yleensä tekee naiset tavallista puheliaammiksi ja miehet harvasanaisemmiksi. Tästä voi itää paljon kaunaa rakastavaistenkin kesken.XXX,129.

**

7594. Ashley "Dotty" Charles: Raivoajat. Mitä tapahtuu keskustelulle, kun kaikki vain huutavat (Outraged. Why Everyone is Shouting and No One is Talking) suom. Ville Hyvönen. (2020) Johnny Kniga 2021 Sid 201/207 s. H42 lk.627.7511

Otsikko kannessa ja aihe kiinnostivat! Lainasin äkkiä huomaamatta kirjailijan kuvaa ja esittelyä takakannen sisäliepeessä: nuori mustaihoinen televisio-julkkis nainen, jolla on thaimaalainen vaimo, jota hän kiittelee nuudelikeitosta ja kärsivällisyydestä kirjoittelun viemänä aikana. Mikä kliseen rikkova klisee! Kirja esittelee anglosaksisesta maailmasta muutaman someraivomyrskyn, joista en ollut ennen kuullutkaan. Valkoihoinen nainen oli muokannut itselleen mustaihoisen identiteetin ja toiminut värillisten NAACP -järjestössä! Mainoskuvassa mustaihoisella lapsella oli yllään apinankuvainen vitsipaita!! Someraivo syttyi noista. "Dottyn" ajatukset ovat lössiä järkevämpiä, mutta ryyditettyjä voimasanoilla, ollakseen rankempia, nuorisonko mieliksi? Mieleeni tulivat Suomen mediassa haistatelleet keski-ikäisettäret "Piha" ja "Karita" - Musiikkimuseo Famessa eikä Hall of Shamessa.

***

7585. Troyat, Henri: Tolstoi (Tolstoi) suom. Risto Lehmusoksa /ke 1.9.2021 (1965) Gummerus 1968 Nid 591/598 sivua Oma lk.9

7587. Asquith, Cynthia: Kreivitär Tolstoi (Married to Tolstoy) suom. Heidi Järvenpää / 3.9.2021 (1960) Gummerus 1961 Nid 321 sivua Oma lk.9

Luin perimiäni paksuja elämäkerta-kirjoja voidakseni luopua, kierrättää, vapauttaa hyllytilaa. Ranskalainen akateemikko Troyat kirjoitti vuolaasti (mutta selkeästi) Tolstoin elämästä jopa lennokkaamman kuvauksen kuin hyvä romaani! Draama ryöppysi sadoilta sivuilta väkevästi, virta tempasi mukaansa, lukijan tarvitsematta tarkkailla yksittäisiä pisaroita. 

Troyat nnostutti minut lukemaan Tolstoin omia koottuja pienoisromaaneja! Ja lukemaan vertailuksi kilpailevan Asquithin puolta lyhyemmän elämäkerran, jossa tulivat vastaan samat hurjat kohokohdat - samoista kirjeiden ja päiväkirjojen alkulähteistä! Tenho ei ollutkaan kiinni elämäkerturin taidosta vaan kohteen omista edesottamuksista! Asquithin kirja oli 5 vuotta aikaisempi kuin Troyatin!

Tolstoi on itse "Sodan ja rauhan" hahmoista "Pierre"! Ristiriitainen avaran sielun anarkisti venäläiseen elämäntyyliin. Milloin isänmaallinen sotilas, milloin rauhan apostoli, päähänpistojen heittelemä jos johonkin kampanjaan! Altis käymään kaksintaisteluihin! Kuolemaa pelkäämätön Kuin venäläisen ruletin pelaaja. Intoilee vapauttavansa maaorjansa, mutta häviääkin omaisuutensa uhkapeleissä, sekä maitaan että maittensa maaorja-viljelijät, pelipanoksina korttipöydässä. Pelivelat ovat kreiville tärkeämpiä hoidettavia kuin hänen omistamansa "sielut", musikat, jotka joutuvat voittajien omistukseen.

Viimeisiksi elinpäivikseen, 82-vuotiaana, kirjailija karkasi kotoaan kyllästyneenä vaimonsa hysteerisiin sairauden esityksiin ja hössötykseen ja kuoli pakomatkalla rautatieasemalla. Loppuvaiheista olen (2012) lukenut myös Tolstoin opetuslapsen kuvauksen:

5735. -12 Tshertkov, V: Tolstoin pako. Sen todelliset syyt. 1910

Troyat ja Asquith puolustavat realistista vaimoa Sonjaa, joka huolehti perheen taloudesta ja halusi pitää perheellä Tolstoin kirjojen tekijänoikeudet, kun Leo Tolstoi ei piitannut maallisista käytännön ongelmista.

****

7590. Troyat, Henri: Aleksanteri I (Alexandre Ier) suom. Heikki Brotherus /8.9.2021 (1980) Wsoy 1981 Sid 358 sivua Oma lk.9

Kouluhistoriasta muistisääntöjäni oli, että Aleksanterit olivat vähemmän pahoja suuriruhtinaita Suomelle kuin Nikolait. Isoisäni Aleksander (1881-1939) syntyi Aleksander III:n hallitessa, liekö ristitty keisarin mukaan, eikä Jaakoksi tai Matiksi, kuten veljensä ja isänsä ja omat poikansa tai esi-isät.

Aleksanteri I pääsi nuorena valtaan murhauttamalla tai hyväksymällä isänsä Paavalin murhan. Paavali oli paha hallitsija. Hänet yllätettiin yöllä yöpuvussa, muttei hän suostunut allekirjoittamaan kruunusta luopumista. Poika Aleksanteri eli 46-vuotiaaksi, aluksi uudistusmielisenä, mutta kääntyen taantumukselliseksi, maassaan tuttuun tapaan, huonoksi kuin isänsä. Parilla rivillä kirjassa mainittiin venäläisten vallanneen 1808-09 Ruotsilta sen itäisen maakunnan Suomen.

*****

7593. Pekkanen, Toivo: Täyttyneiden toiveiden maa. Kurjuudenlaakson ravintoloitsija, lehdenlukija, portto, rampa, käsipuoli, runoilija ja muusa, herra, Havaijin kullanruskeat neidot /10.9.2021 () Wsoy 1951 Sid 142 sivua Oma lk.K

Sujuvasti kirjoitettu pienoisromaani, mutta pakinanomaisen kevyt tarina, joka tuntuu hassulta nähdä koviin kansiin sidottuna, eikä halpana kioskikirjana! Sodan jälkeen on aineellista köyhyyttä, käsi- ja jalka-invalideja, ilotyttö, ravintoloitsija, vieras herra ja joukkoon lisätään runoilijan haavekuvailut satumaasta ja päihtymys alkoholista. Voisi käydä aikansa Suomi-filmistäkin?

******

7591. Paakkanen, Heikki + Haataja, Lauri: Suomi sodassa 1939-1945. Sotahistorioitsija kommentoi sarjakuva-strippejä /9.9.2021 () Tammi (1991) Nid 92 sivua Oma lk.842 lk.SK

Ihailtavan hyvin on H.Paakkanen keksinyt napakoita vitsejä Mannerheimin ja muiden soturien toimista, 2-3 piirroskuvan arkipäivä-sanomalehden lyhyisiin sarjakuva-kaistaleisiin! Haatajan kommentit kunkin sarjakuvan alla ovat yleisesti historiaa valaisevia, harvoin täsmäiskuja kyseiseen piirrokseen.

*******

7595. Morris + Goscinny: Lucky Luke saa haasteen. Pokkari, 8 sarjaa (La ballade des Dalton 56 sivua + Defi a Lucky Luke) suom. Soile Kaukoranta. Riisikahakka + Li Chi (kiinal). Murtosointuja (piano, ratsu kävelee nuoralla). Kaupunkikävely. Hyvä sanoma (saarnaaja intiaaneille). Sheriffikoulu. Hyvä! /12.9.2021 (1978) Otava 1990 Nid 149 sivua Oma lk.SK

Ensimmäiset noin 1970 ilmestyneet albumit "Arkajalka" ja "Postivaunut" olivat hurjan hyviä ja "Daltonit" kaikkein riemastuttavimpia, mutta sitten ensimmäiseksi kyllästyin juuri Daltonien toistuvuuteen ja tusinan tai tiun albumin jälkeen koko Villin Lännen kuluneisuuteen. Pitkän Luke-tauon jälkeen luin ensimmäistä kertaa tällaisen vanhan 8 lyhyen tarinan kokoelman, 8-16-sivuisia (paitsi 55 sivua pitkä "Daltonit"). Jo 1970-luvulla kuollut Rene Goscinny kekseliäänä vitsikkäimmillään, tuntui paluulta vanhaan hauskaan aikaan! Hyviä hahmoja: kiertävä saarnaaja, kiinalaiset pyykkärit ja ravintoloitsijat! Ratsu Jolly Jumper juttelee meille lukijoille, vaikkei sarjakuvan ihmisille pystykään.

********

7597. Kipling, Rudyard: Kim 2. Suuri peli (Kim) suom. Eeva Heikkinen. (1865-1936) Kimball O'Hara Intia /13.9.2021 (1901) Wsoy 1971 NTK200. Sid 171 sivua Oma lk.KN

En ollut ennen lukenut Kiplingiä, mutta tarinasta "The Man Who Would Be King" John Hustonin 1975 ohjaama elokuva "Seikkailujen sankarit" teki vaikutuksen! Sean Conneryn esittämä brittisotilas ryhtyi "Kafiristanin" kuninkaaksi! Lopuksi aseveljensä Michael Caine pääsi pakoon kaulankatkaisijoilta, kassissa mukanaan Conneryn mestattu päänuppi, jota kruunasi yhä arvokas kultakruunu!!

"Kim"-kirjan sivuilta rävähtää lukijan eteen eksoottinen ja kaoottinen Intia, tuoksuineen ja kummallisuuksineen. Kim-kirja on hankala seurattava sikäli, että eri ihmisten puheenvuorot tahtovat mennä sekaisin! (Ilmankin käännösten He/She = Hän-yhdistelmää). Kiplingiltä tekisi mieleni lukea lyhyempiä kertomuksia?