260. Katolilaiset Mauriac, Bernanos ja Greene

Kirjailija Francois Mauriac (1885-1970), Nobelin palkinto 1952, kiihkeän katolilainen ranskalainen, joka jätti lopulta kaunokirjallisuuden sikseen kirjoittaakseen poliittisia esseitä vaikkapa kenraali de Gaullen puolesta? Minulle uusi kirjatuttavuus, muistin nimen kuulleeni, kertasin taustatiedot.
.
6752. Mauriac, Francois: Pyhä suudelma
(Le baiser au lepreux) suom. Arvi Nuormaa
17.8.2017 (1922) Wsoy 1967 -4.p N 130 s. O Kolibri lk.K
.
Kirjassa tulee vastaan ummehtuneen ranskalainen kylämaailma sadan vuoden takaa. Lukija saa matkan eksoottiseen tuntemattomuuteen, muttei liian äärimmäiseen, vaan kohteessa on sopivana sekoituksena jotain tuttua ja jotakin vierasta. Vastaani iskee kummallinen mystiikan tuntu.
.
Romaanissa eletään vanhoillisessa, kaavoittuneessa yhteiskunnassa, jossa yksilön mahdollisuudet yksilöllisyyteen ovat pienemmät kuin nykyaikana. Tuossa maailmassa 'niin on ollut ja niin on oleva'. Instituutiot ja perinteet hallitsevat yksilöä.
.
Pappi järjestelee asiat naittaakseen toisilleen kummallisen, älyllisesti haihattelevan, mutta käytännössä avuttoman nörttimiehen ja toisaalta henkisesti lahjattoman, mutta kaavamaisesti uskovaisen naisen. Melko pian ensimmäinen noista kuolee.
.
("Inhorealistinen kuvaus täydellisesti epäonnistuneesta suhteesta ja avioliitosta" tiivisti MrRainfold blogissaan 'Kirja-aitta' 30.6.2015).
.
Pelkistän romaanin sanomaksi, ettei ihmisyksilöllä ole merkitystä, kun kaikki on vain osa jotakin suurempaa yli-inhimillistä kokonaisuutta. En halua hyväksy viestiä, mutta sen mystisyys jää kuitenkin kutkuttamaan alitajuntaani.
.
Mistä Mauriacin katolisissa ajatuksissa on kysymys? Kohtasin toisen teoksen ja halusin lukea senkin:
.
6781. Mauriac, Francois: Täydellisyyden kudos
(La Pharisienne) suom. Anna-Liisa Sohlberg
14.10.2017 (1941) Otava 1944 N 270 s. O lk.K
.
Kertomus vaikealuonteisesta vanhapiikamaisesta äidintekeleestä, ylipursuavan kiihkomielisestä, omahyväisen hurskaasta ja tunneköyhästä noita-akasta, "fariseuksesta" joka piinaa lähipiiriään, kunnes lopussa karikatyyrimäinen häijyys alkaa rakoilla ja saa vastapainokseen kysymyksen pelastuksen mahdollisuudesta? - Lainasin kuvaukseen sanoja em. blogistilta MrRainfoldilta sekä häntä 1.7.2015 kommentoineelta nimimerkiltä 'hdcanis'.
.
(Mainittakoon että kirjoitus jäi Mr Rainfoldin elämän viimeiseksi! Tämän puoliso kertoi 6.7. miehensä kuolleen kesämökillä lauantaina 4.7.2015! Blogin Kirja-Aitta vanhat kirjoitukset ovat edelleen luettavissa!)
.
Minä jäin edelleen ihmettelemään kirjojen outoa mystisyyden tunnelmaa, jossa ihmisyksilö on merkityksetön maailmankaikkeuden hiukkasena, osana suurempaa kokonaisuutta.
.
**
.
Sitten luin selkeämpää katolilaista kirjailijaa: Georges Bernanos (1888-1948)
.
6878. Bernanos, Georges: Maalaispapin päiväkirja (1935)
(Journal d'un cure de Campagne) suom. Helena Anhava.
2.4.2018 (1935) Wsoy 1953 N 289 s. Eurooppa-sarja O lk.K
.
Esipuhe: Andre Bonduelle. Kansipiirros: Henrik Tikkanen.
Ranskan Akatemian suuri romaanipalkinto 1936.
Rafael Koskimiehen listalla "Kuuluisia romaaneja"
Otavan tietosanakirjassa 1964).
.
Nuori papinalku saa ensimmäisen virkansa jossakin kylässä, mutta hän epäonnistuu kaikessa, hän on jatkuvasti kipeä, hänet käsitetään väärin, häntä pilkataan (ytimekkäästi ilmaisten: Hän on totaalinen luuseri!).
.
Sitten kaiken huipuiksi nuoren pappiparan sairaus paljastuu vakavaksi ja hänellä on enää viikkoja tai kuukausia elinaikaa jäljellä ja hyvänä ihmisenä hän päättää käyttää edes senkin ajan maan päällä mahdollisimman hyvin muiden ihmisten hyväksi! Mutta edes sitä mahdollisuutta hänelle ei suoda vaan hän kuolee parissa päivässä! Loppu, sen pituinen se, mutta...
.
Kaikessa kirkkaudessaan lukijalle välittyy katolisen kirjailijan ajatus: kuvatun ihmisen ja samalla kaikkien ihmisten elämä olisi täysin merkityksetön, ellei olisi olemassa suurempaa Jumalan suunnitelmaa ja Jumalan valtakuntaa? Ihmisyksilön teot ovat merkityksettömiä? Jumalan armo ratkaisee kaiken?
.
***
.
Seuraava katolilainen kirjailija: Graham Greene (1904-1991). Hän kirjoitti mielestäni erinomaisen ytimekästä ja selkeää englantia, jota on ilo lukea tarvitsematta turvautua käännöksiin.
.
6893. Greene, Graham: The Power and the Glory.
24.4.2018 (1940) Penguin 1990 Nid, 222 siv. O lk.K
.
Väkevästi kirjoitettu, mukaansa tempaava, jännittävä, helppolukuinen tarina Meksikon viimeisen katolisen papin piileskelystä, vallankumouksellisen hallituksen teloitettua tai karkotettua maasta muut papit (1920/30-luvulla). Reipasta ryyppäämistä, kavalaa petturuutta, kurjia vankilaoloja, mustaa huumoria, hyvän ja pahan sekoituksia, köyhän Meksikon hurjaa eksotiikkaa ja roomalaiskatolista uskontoa! Greene oli ennen kirjoittamista suorittanut tutkimusmatkan Meksikoon tutkien juuri uskonnollisia olosuhteita.
.
6853. Greene, Graham: A Sort of Life. An autobiography.
26.2.2018 (1971) Penguin 1979 N 157 s. Va1 lk.828
.
Greenenkin katolilaisessa uskonnollisuudessa tuntuu korostuvan mielestäni sellainen, että "kaikki on suuremmassa kädessä"! Kukaan ihminen ei voi olla synnitön tai tehdä täydellistä parannusta, paitsi teeskentelijä?
.
Greenen kuvaama syntinen mutta hyvä pappi on tehnyt virheitä aiemmin. Hän ei tee niitä nyt enää, mutta mikään tuskin pysty takaamaan, etteikö hän saattaisi joskus tehdä väärinkin? Hän on vain ihminen, kuin lastu lainehilla.
.
***
.
Yhteenvetona kuvittelen em. Katolilaisten Kirjailijoiden käsitykset vastakohdaksi niin sanotulle Menestysteologialle, jossa ihminen joko
.
a) ylpeilee hyveellisellä tai täydellisellä elämällään, jota on siunattu myös näkyvällä maallisella menestyksellä, tai vaihtoehtoisesti
.
b) simsalabim: ihminen tekee parannuksen hetkessä, ottaa uudelleen kasteen ja aloittaa tästedes paremman elämän.
.
Katolilaisuudessa yksilön oma vastuu on ollut pieni. Edes lukutaitoa ei ole vaadittu kansanihmiseltä, joka on voinut kääntyä lukeneen papin puoleen, joka on antanut asiakkaalle neuvon, rukoustehtävän ja synninpäästön tämän kantamista murheista.
.
Katolilaisten kirjailijoiden kuvaamat papit tekevät muurahaisen ahkeraa ja näkymätöntä työtä vailla loistoa. Vastakohtana ovat menestyssaarnaajat:
.
Hypnotisoija Taika-Jimin Sirkus saapuu kaupunkiin, jossa pystytetään sirkusteltta, varataan jäähalli. Ihmeitä tapahtuu, sairaat parantuvat, uuteen elämään kastetaan, erikoistarjouksena tänään! Romaneja myöten kansa kaduilta liittyy mukaan karkeloihin, menoa ja meininkiä ja iloista musiikkia ja tuntemattomilla kielillä puhumista riittää!
.
Kiertävä maallikkosaarnaaja "Gabardiinienkeli" on saapunut! Suggestiivisilla hypnoottis-demagogisilla kyvyillään hän on jo saattanut hurmostilaan ja saarnannut miljoonalle ihmiselle neljällä mantereella, myös kolmelle presidentille, kahdelle kuninkaalle ja yhdelle keisarille sekä tavoittaa mainostelevision kautta 30 miljoonaa ihmistä, joista jo 5 miljoonaa maksaa hänelle säännöllisesti.
.
(Lainasin sanat Gabardiinienkeli, maallikkosaarnaaja, suggestiivinen, hypnoottis-demagoginen ja hurmostila Svend Erik Stybeltä, joka vuonna 1960 kuvasi noilla sanoilla 1950-luvulla maailmankiertueella "fantastisen menestyksen saavuttanutta" amerikkalaista Billy Grahamia (Hartvig Frischin kirjan sivulla 474, evankelistan hypnoottiset valokuvat sivulla 475).
.
6438. Frisch, Hartvig: Euroopan kulttuurihistoria IV (1750-1960)
(Europas kulturhistorie fra den Franske Revolution til i Dag) suom.
Katri Ingman-Palola. (HF 1893-50) + (1918-60: Svend Erik Stybe)
19.10.2015 () Wsoy 1963 Sid. 563 siv. (2x 1977) O lk.9
.