210. Athos, Ethos ja Pathos (Pekka Heidi Sauri)

Pekka Sauri on kirjoittanut paksun, mutta helposti luettavan avainromaanin Vihreiden ns. "Pyhästä Perheestä". Kirjassa on melkein yhtä monta lukukappaletta kuin on sivujakin, 500-600, ja siitä tyylistä pidän. Nykyinen viestitulvako on opettanut siihen, että lukija jaksaa keskittyä yhteen kompaktiin asiaan hetkeksi, yhden sivun verran? Eikä uppoutua kerralla kolmenkymmenen sivun sukukronikoihin, joiden aikana omat ajatukset ehtivät jo harhailla muualle ja täytyisi uudelleen keskittää ajatuksensa siihen, mitä siis olikaan lukemassa?
*
"Parempaa kuin seksi", kehuu romaanin neljäs päähenkilö Tero benji-hyppyään, siitä nimi Saurin romaanille (julkaisija Kaiku Books 2014). Pääosassa on kolmikko "Anja, Jussi ja Pete", jonka Tero nimittää "Kolmeksi Maskottisoturiksi Athos, Ethos ja Pathos".
*
Nuo Tupu, Hupu ja Lupu toimivat aina "kaikki yhden puolesta", mm. vaihtavat kaikki kolme peräkkäin paikkoja Vihreän Liiton puheenjohtajina. Jussi jopa jakaa maailman heidän kesken: Petelle Helsingin, Anjalle EU:n ja itselle Suomen politiikan johtaminen. Jos yksi joskus epäröi, toiset antavat kaiken tukensa, vaikkapa kirjoittavat toisilleen puheet.
*
Saurin romaanissa on viisi päähenkilöä, jotka tuovat vapaasti mieleeni Proppin analyysin venäläisestä kansansadusta, jollaisessa pitää olla:
1) sankari: tietenkin kertoja itse, Pete (Pekka Sauri?)
2) prinsessa: Anja, jonka politiikkaa ohjaa tunne (Heidi Hautala?)
3) maagisten kykyjen lahjoittaja: Jussi, yli-inhimillinen pragmaattinen nero (Pekka Haavisto?)
4) vastustaja: Kuikkaneva, eräpukuinen partaturri-uros (Eero Paloheimo+Pulliainen?)
5) auttaja: Tero, Jussin lapsuuden ja Peten kommuunin toveri (Teppo Turkki?)
6) lähettäjä, myös Tero: sillä juuri hän visioi muille tulevaisuuden etukäteen!
7) väärä sankari, myös Tero, menestysoppien kaupustelijana (Turkki+Sarasvuo+Saarinen?)
*
Osmo Soininvaara, joka ei romanissa esiinny, on sen luettuaan kaivannut virallisen historian kirjoittamista Vihreistä. Jotta tosiasiat paikoilleen, Osmolle kunnia eräistä hyvistä ajatuksista, jotka romaanissa on sijoitettu nekin Jussin suuhun! Historiankirjassa olisi sitten 200 tai tuhat sankaria, jotka saisivat itse lukea oman nimensä, "olin siellä minäkin, Koijärvellä ja Jyväskylän kokouksessa", mutta mutta, harvempi ulkopuolinen enää lukisi! Syntyisi matrikkeli asianosaisille.
*
Huolimatta romaanin päähenkilön ruuhkavuosista suurperheen isänä ja jopa miehenä perhepäivähoitajan ammatissa, lukija voi nauttia siitä, miten helposti sittenkin kaikki tuntuu onnistuvan? Kaikki on mahdollista...! Kirjailija on myös naseva pilapiirtäjä (Just joo), tekstissä on irtonaista huumoria ja Kuikkaneva pistää väliin komiikkaa.
*
Kirjassa naureskellaan kahden rinnakkaisen vihreän puolueen esiintymistä, toisena Kuikkanevan syvänvihreät vanhoilliset impivaaralaiseen luontoon palaajat. Mutta juuri tämän kahtalaisuuden merkityksen romaani tulee paljastaneeksi!
*
Suuremmalle Vihreälle Liitolle "vihreys" olikin vain keppihevonen? Sillä oikeasti luotiin uudelleen Liberaalinen kansanpuolue (Ville Komsin ja Osmo Soininvaaran alkuperäinen poliittinen koti), jolle ei vanhassa muodossaan ollut enää tilaa levenneiden Kokoomuksen ja SDP:n puristuksessa, saati yhteistä Keskustapuolueen kanssa, johon lipilaarit joutuivat perikadossaan rahapulassaan fuusioitumaan.
*
Oikea Ekovihreä puolue voisi olla vain yhden, enintään kahden kansanedustajan esimerkillinen protestipuolue. Pieni joukko ihmisiä voi perustaa vaikka luostarin tai ekoyhteisön tai elää erakko-kalastajina. Mutta suuremmat ihmisjoukot tarvitsevat demokraattisia välineitä, sillä heidän toiveensa ja tarpeensa hajaantuvat laveasti. Valistunut yksinvaltias tai itse itseään täydentävä keskuskomitea ei riitä.
*
Sveitsin Geneven kaupunkia johti 1500-luvulla uskonpuhdistaja Jean Calvin, joka "laati uskontunnustuksen, johon koko porvaristo vannotettiin - - - asetti kaupunkilaiset mitä ankarimman siveellisen valvonnan alaisiksi, josta aiheutui tyytymättömyyttä - - - Calvin näki siinä kapinaa Jumalan tahtoa vastaan ja hän kukisti säälimättä vastarinnan." (Otavan Iso Tietosanakirja 1960). Siinä olisi esimerkki Linkolan tai Paloheimon järjestelemälle umpioyhteiskunnalle.
*
Peten tai Pekka Saurin elämä avartui: Nuoruudessa oli filmillekin dokumentoitu hippiperhe pikkulapsineen, jossa ei oikein ehdittäisi tehdä ansiotyötä, kun riittää niin paljon kiinnostavaa maailman parantamista. Ja kuitenkin siinä sivussa Pete opiskelee tohtoriksi Englannissa. Ja monia rinnakkaisia sivutoimisia ansiotöitä päällekkäisine palkkoineen (mm. Yleisradion öisen puhelinsoitto-ohjelman juontajana) kertyi verokalenteriin suuriksi tuloiksi. Puoluejohtaja, pilapiirtäjä, kolumnisti, psykologi, toimittaja, kirjailija, perhepäivähoitaja, ties mitä, apulaiskaupunginjohtaja.
*
Nuoruudessaan idealisti Pete luonnollisesti kieltäytyi aseista ja teki siviilipalvelusta omalla mielialallaan. Mutta keski-ikäisenä hän oli juontamassa sotilasvalan vannomistilaisuutta, jossa oma poikansakin vannoi sotilasvalan.
*
Romaanin kolme idealistista ituhippiä päähenkilöä huomaavat keski-iässä tapaavansa toisiaan missä päin maailmaa milloinkin, eri kaukolennoilta vaihtaessaan. Ehkä pohjimmiltaan aate oli sittenkin: ikkunat auki maailmaan, avartuminen vanhanaikaisesta ummehtuneesta yhden-totuuden Suomesta. Enemmän vastuullista vapautta, monikulttuurisuutta, hyvää tahtoa, monissa muodoissa. Mieleeni tulee amerikkalainen kehotus: Go West, Young Man, Go West!
*
Minä lukija en itse osaa olla pettynyt lopputulokseen. Kahdesta vihreästä puolueesta symppasin molempia. Ihailen yksilöllistä syvänvihreyttä, vakaumuksellista luonnonsuojelua, mutta koko maailman malliksi se olisi liian ahdas.
*
En ole aivan tyytyväinen yhteenkään olemassa olevaan puolueeseen, mutta useammassakin on jotain hyvää verrattuna eräisiin toisiin, tai vaikkapa Bysanttinismiin, jota yhä ja taas esiintyy.