156. Matkustus Suomesta 1960

Kymmenvuotiaana innostuin Launo Suomelan tunnelmallisesta 1950-luvun "poikien salapoliisiromaanista", jonka arvoituksellinen nimi oli 'Punainen pingviini'. Kirpputorilla tulin ohittaneeksi dramaattisen kuuloisen 'Katuun ei jää jälkiä' ja jäin katumaan, etten ostanut tilaisuuden ollen. Pasilan kirjavarastosta lainasin nyt teoksen 'Matka kuin uni', Valistus 1962, Seikkailusarja n:o 18, sivuja 240. Kirjojen vetovoimainen kansikuvitus on myös Launo Suomelan käsityötä.
*
Wikipediasta vilkaisin, että Launo Suomela syntyi 1927 ja elää Vesannolla, Kuopion ja Jyväskylän välillä, jossa kävin kesällä 2014, mistä kuvaus blogissani "Kuntabongari Vesanto". Mutta jos olisin lapsena tiennyt kirjoittajan voimistelunopettajaksi, olisi 'Punainen pingviini' ehkä jäänyt divarin hyllylle pölyttymään, sillä arvosteluasteikossani voimistelunopettajat olivat aivan pohjalla, Saukkonen, Salkola, Heliskoski, Nieminen, "kuminapa", "kaalikorva", puhelinmyyjien alla, vääpelien ohessa.
*
Launo Suomelan matkakirjassa ajetaan itsenäistyneen Mosombukun mustaihoisen kuninkaan asuntoautolla Viitaniemen kirkonkylästä Tornion, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Hollannin, Belgian ja Ranskan kautta Espanjaan. Jyrki eli Jyrä, 16-vuotias paksukainen, on hämäyksen vuoksi maalattu mustaksi, "neekerikuningas" Zambon kaksoisolennoksi. Mukana ovat naiskauneudesta kiinnostunut 18-v. Jomppe-veli, serkkupoika Nappi,12, sekä tulkkina ja autonkuljettajana Alatalo. Palkkamurhaajat Springerin kaksoset roikkuvat mustalla Volkswagenilla perässä.
*
*
Matkustusta 1960-luvun alussa:
*
"Tie Kemista Tornioon oli suora, mutta kuoppainen loppupuolella olevaa kestopäällystettä lukuunottamatta. Alatalon kääntäessä auton Tornionjoen ylittävälle kapealle ja pitkälle sillalle, vastaantulijoiden sivuuttaminen oli todella tarkkaa työtä - - (s.70)
*
"Ennen rajanylitystä saatte pojat häipyä tuonne taakse. Pohjoismaiden väliset rajat ovat kyllä avoimia, mutta..." "Ollaanko sillan jälkeen ulkomailla?" "Ei vielä, Torniosta vie pengerrys Ruotsin puolelle".
*
"Virkapukuiset tullimiehet liikkuivat reippain askelin kurkistellen jonossa seisoviin autoihin. Ruotsista saapuneista autoista kannettiin paketteja jonnekin suurten lasiovien taakse. Sinnekö Jyräkin kohta vietäisiin, monen miehen voimalla, kenties suorastaan käsiraudoissa."
*
"Älä jännitä, Jyrä. Ruotsiin saa kuka tahansa matkustaa ilman passia tai muita muodollisuuksia."
*
Tullimies kohotti kätensä kunniantekoasentoon. Jyrä työnsi mustan päänsä ulos ikkunasta: "Nekemiin, nekemiin! Uuba tuuba timbuga plunda." (s.72)
*
Alatalo ohjasi läpi risteyksen, missä selvin nuolin osoitettiin liikenteen vaihtuvan vasemmanpuoleiseksi. (Noin Ruotsissa kuten Englannissa vuoteen 1967)
*
Haaparanta näytti olevan täynnä Suomesta tulleita matkailijoita. Tavaratalot oli koristettu pienin siniristilipuin merkiksi, että suomalaiset olivat odotettuja vieraita. "Sotien jälkeen vasta rynnistystä oli." "Mitähän täältä nykyään ostetaan, saahan Suomesta ihan mitä haluaa." "Kahvia, suklaata, mehuja, marmelaadeja, ruostumatonta terästä, talousastioita, leikkikaluja."
*
Tie kaarteli leveänä ja hyvänä kohti etelää ja Tukholmaa, jonne toistatuhatta kilometriä. Tienviitoissa näkyvät nimet olivat suomalaisia ja huoltoasemalla puhuttiin virheetöntä suomea. Vain suuret betonista valetut hyökkäysvaunuesteet raskaine rautapuomeineen olivat jotain uutta. Samoin taulut, joissa myös suomenkielellä kiellettiin poikkeamasta tietä reunustaville sotilasalueille. (s.76)
*
"Ovathan automerkit toiset kuin meillä, Volvo ja Saab näyttävät olevan muotiautoja." Tie menee alas Norlannin rannikkoa, jota pidetään yhtenä Ruotsin kauneimmista, jylhää, vuorista. (s.76)
*
Tien vierillä kohoavat kalliot olivat joskus aivan hiponeet pilviä. Entäs sitten laaksojen ja leveiden jokien yli johtavat sillat! Totisesti! Sellaisia ei suomalainen ollut saanut ainakaan toistaiseksi katsella kotimaassa. Komein maantiesilta oli Ljungvikin mahtava teräsluomus. (s.96-97)
*
Joukko siistejä rannikkokaupunkeja Luulaja, Skellefteå ja Uumaja, josta laivat välittivät liikennettä Suomeen, puutavarakaupunki Sundsvall, etelämpänä Söderhamn ja Gävle. Ehkä kaunein pieni kaupunki Örnsköldsvik mahtavan ympäristönsä ansiosta. (s.96-97)
*
"Två hamburgare med mos" on Jyrän kioskiherkku Ruotsissa, hampurinpihvit, perunamuusi, hienoksi jauhettua maustekurkkua, tomaattisosetta, sinappia, suorakulmainen pahvilautanen. Lehmusten lomitse saattoi nähdä osan Uppsalan tuomiokirkosta. (s.90-93)
*
Tukholmaan tultiin Uppsalavägeniä. Kuninkaallinen ooppera. Vähän Helsingin yliopiston muotoinen valtiopäivätalo.
Sillan ali virtaa Mälar-järven vesi suureen satamalahdelmaan. Kauniita matkustajalaivoja, Suomestakin tulleita. (s.107-109)
*
Tunnelmallinen vanha Tukholma on valtavan, suorakulmaisen kuninkaanlinnan takana kapeilla kaduilla. Jos tulette joskus toiste, voitte majailla tuolla valkealla purjelaivalla, vandrarhem af Chapman, jossa tarjoillaan ruokaakin. Slussen, hienosti järjestetty liikenneristeys monessa tasossa, kaartavien siltojen rakennelma. Katariinanhissi nostaa ihmiset 20 metriä korkeammalle vuorelle. Hornsgatan johtaa meidät pois keskustasta, pian alkaa moottoritie Södertäljeen. (s.107-109)
*
Sileää asfalttia pieneen Södertäljeen. Toinen toistaan tyylikkäämpien kaupunkien, Nyköpingin, Norrköpingin ja Linköpingin kautta etelään. Vätter-järven rannalla tie kaartelee jyrkästi veteen laskeutuvaa rinnettä kilometrin toisensa jälkeen. Gränna on viehättävä paikka hotelleineen ja ravintoloineen. (s.111-112)
*
Tanskassa: "Nyt sitä vasta ollaan ulkomailla, katsokaa miten jännästi monet maalaistaloista on rakennettu, melkein kuin Disneyn piirretyistä filmeistä otettu." "Valkeiksi kalkitut seinät on muurattu hirsikehikkojen varaan. Jyrkät, korkeat katot ovat olkea, vaikka tiili alkaa jo syrjäyttää oljen kattomateriaalina. Hirsirakennelma on vihreä ja seinä valkea." (s.123-124)
*
"Täällä maalaistalot vielä peltojen keskellä erillään. Keski-Euroopassa ne ovat useimmiten melkein seinä seinässä. Ihmiset haluavat siellä asua tiheissä kylissä, vaikka matka omille pelloille olisikin pitkä. (s.124)
*
Kööpenhamina. Postipojilla punainen takki, kirjelaatikot punaiset. Pyöräilijöiden määrä! Tivoli, raatihuone torneineen, rautatieasema. Reilusti yli puolet tanskalaisista asuu kaupungeissa. "Voi veljet! Siinähän niitä pimuja nyt on!" (s.126-127)
*
Flensburgista Schleswigin kautta Hampuriin johtava tie oli osittain asfaltilla osittain kiveyksellä päällystetty. Liikenne vilkasta, maisemat suomalaisempia kuin Jyllannin kumpuilevat pellot. Ajorataa reunustivat monin paikoin kotoiset punarunkoiset männiköt. Ylitettiin Kielin kuuluisa kanava. (s.143-144)
*
Harmaa strada halkoi verraten harvaan asuttua seutua. Hyvä sitä oli ajaa ja paljon sillä oli käyttäjiä. Sadat Volkswagenit, Opelit ja Mercedekset nuoleskelivat sen sileää pintaa. Ei strada eri tasoille rakennettuja turvallisia risteyksiä lukuunottamatta poikennut paljonkaan Helsingin Mäkelänkadun suorasta tai uudesta Tarvontiestä. (s.154)
*
Matka Bremenin kautta Hollannin rajalle kulki pitkin vehmaammaksi käyvää Pohjois-Saksan alankoa. Värikkäimmäksi muistoksi Saksasta jäi käynti oluttuvassa, jossa riehakas joukko tyhjensi kolpakoitaan ja lauloi rytmikkäitä laulujaan. (s.161-162)
*
Hollannissa maa oli aivan tasaista ja erittäin viljavaa. Sileät tiet kulkivat pyökkien ja muiden lehtipuiden muodostamissa tunneleissa hyvin hoidettujen peltojen keskellä kaupungista toiseen. Mustavalkeaa karjaa. Usein seuraili tie kanavaa, missä saattoi nähdä äänekkäästi sytkyttävän bensiini- tai hiekkalaivan. Kymmenet tuulimyllyt pumppusivat liian veden pellonojista kanaviin, joiden pinta on usein peltojen pintaa ylempänä. (s.163)
*
Tumman punaruskeat tiilitalot näyttivät suorastaan epätodellisen siisteiltä. Avarat, yläosastaan pikkuruutuiset ikkunat välkkyivät aivan poikkeuksetta kristallin kirkkaina. Pihanurmikot ja pensasaidat olivat ihan ärsyttävän huolellisesti leikattuja. Ikkunakehysten valkeat viivat ja vihreät ovet toivat vaihtelua punaruskeaan yleiskuvaan. (s.164)
*
Pieni oli Belgiakin. Brysselistä lähdettyä toista tuntia teollisuus- ja kaivostyömaan tehtaanpiippuja ja valtavia kuonavuoria, kunnes jo Ranskan rajalle.Rajan ylitykset kävivät jälleen samaan tyyliin kuin Pohjoismaissa. (s.170)
*
Ranskassa sileänä, kapeahkona halkoi korkeiden lehtipuiden reunustama tie kumpuilevia, viljavia maisemia. Tehtaanpiiput ja jätevuoret olivat häipyneet horisontista. Maalaistalot muistuttivat Tanskan ristikkotaloja ja vanhojen kaupunkien ahtaat katunäkymät olivat kuin historiankirjojen lehdiltä. Osa asukkaista istui talojensa edustalle nostamillaan tuoleilla keskustellen ja katsellen ohi vyöryvää liikennettä. Vähintään joka toinen auto oli kangaskattoinen Citroen, Rätti-Sitikka.(s.171)
*
Pariisi. "Pyhä jysäys, mitä pimuja! Pieniä, tummia ja kauniita. Kaikki ovat oikeastaan kuin siskoksia. Katsokaa miten ne kävelevät! Ja miten päättömän rohkeasti päästelevät moottoripolkupyörillään. Illalla he tulevat varmaan kävelemään Seinen rannalle." (s.174)
*
Tavarapolkupyörän lavalle oli lastattu suunnaton vuori pitkiä, halkomaisia ranskanleipiä vailla minkäänlaista suojaa. Aitoja ranskanpullia, pinnalta suolaisia ja oikein maukkaita. (s.175)
*
Riemukaarta ympäröivä pyöreä aukea muistutti tivolialueen sähköautorataa. Liikenne pyöri yleensä ihmeen kitkattomasti, mutta sattuipa äkkiä pysähtymäänkin jonkun harkitsemattoman ajon johdosta. Kymmenet jarruvalot leimahtivat palamaan kuin yhdestä napin painalluksesta. Sitten työnsivät vilkkaat pariisilaiset päänsä ulos autjensa ikkunoista ja alkoivat äänekkäästi sättiä toisiaan. Mutta sanoista ja ilmeistä puuttui pohjoismainen järeys. Kukaan ei näyttänyt olevan ihan vakavissaan. (s.178-179)
*
Katsokaa miten hassuja, hurjan vanhoja, vihreitä busseja. Sisään noustaan suoraan takaa. Pyörät kuin veturissa, raskasta ja röpelöistä rautavalua. Vuokra-autoissa taksamittari ulkopuolella konepellin päällä kuin mikäkin linnunpönttö. (s.180)
*
Välimeri, sinivihreä, läpikuultavan kirkkain, lämpöisin mainingein, joissa oli salattua voimaa. Seten kaupunki, hiekkarannat. Sadat auringonpalvojat loikoilivat avaralla hietikolla, joka näytti jatkuvan länteen niin pitkälle kuin silmä kantoi. (s.190-192)
*
Narbonnen jälkeen muuttuivat maisemat kivisiksi ja köyhiksi. Oikealla auringon polttamat kalliorinteet lohduttoman kuolleina maantien suuntaa seuraillen. Rannikon puolella sentään pieniä viljelmiä. Ruosteenpunainen multa paistoi irtokivistä kerättyjen korkeiden muurien keskeltä ja näytti antavan riittävästi ravintoa viiniköynnöksille. Joillakin paikoilla näyttäytyi merikin. Kauniista hietikoista ei näkynyt enää jälkeäkään. Välimeri oli täällä karikko- tai mutarantainen. (s.196)
*
Sitten kohottivat Pyreneitten vuoret mahtavat niskansa taivaanrannan takaa. - - Vuoristo muuttui aivan silmissä korkeammaksi kuin pienten asutuskeskusten talot, se leveni ja laajeni, kaatui päälle vihreine rinteineen, jotka vasta aivan ylhäällä kävivät puuttomiksi. Kapea asfalttitie kapusi sisukkaasti sen rotkojen rinteille, kiemurteli kuin käärme kallioseinämien ja pinjametsiköiden keskellä, se nousi ja nousi mistään esteistä välittämättä. Vuorten harjanteilta kurkistelivat vanhat rajalinnakkeet turistiautojen jonoja. (s.197)
*
*
Sillä lailla! Poikakirja matkustaa lukijan puolesta maitse Barcelonaan asti. Jopa runollisen kauniit kuvaukset näkymistä voivat kiinnostaa matkustamisesta pitävää aikuista. Nuorempi lukija saattaisi hypähtää niiden ylitse ja jännittää poikakirjamaisen seikkailun toimintakohtauksia pommeineen ja hyytelöpyssyineen, jotka aikuisen mielestä lapsellisia, kelvannevatko 8-12-vuotiaille nykynuorille. Lopussa räjäytetään aselastinen laiva miehistöineen. Kuolemaa.
*
Opettavaiset keskustelut maiden väestöistä ja pinta-aloista yrittävät Jules Vernen jäljille, mutta eivät aivan yllä Vernen tyylikkyyteen. Arkipäivän historia suoraan 50 vuoden takaa on mielestäni kiinnostavaa, myös ajan tavallinen suomalainen maailmankuva, ilman jälkikäteistä sensuuria.
*
Tällä hetkellä Ruotsissa sensuroidaan Peppi Pitkätossun elokuvia. Peppi nousi toisinajattelijana taistelemaan ruotsalaisia kukkahattutätejä vastaan, mutta tädit ovat vuosikymmenten jälkeen voitolla ja sievistävät Pepin alistumaan ruotsalaiseen Janten lakiin.