(Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa. Minerva 2009. 330 sivua.)
Minerva on julkaissut useita Matti Rämön polkupyöräileviä matkakuvauksia eri puolilta maapalloa. Ensimmäiselle reissulleen Euroopan halki Tunisiaan ja takaisin Rämö lähti vuonna 2007, melkeinpä Nizzaan pyöräilleen Osmo Soininvaaran vanavedessä, muutamia päiviä tästä jäljessä.
"13.6. keskiviikko, San Marino - Ancona, ITALIA, 129 km / 3237 km, 37 euroa."
Urheilusuorituksen selostuksessa on hyvää päiväkirjan täsmällisyys neljän kuukauden jaksolle 15.5. - 14.9.2007. Mukana päivämatkan pituus, kertynyt matka ja päivän rahankulutus.
Reittikarttoja on ilo seurata, mutta ne voisivat olla sanallisesti täsmällisempiäkin, kaupungeista kaupunkeihin, eikä pelkästään suurimmat kaupungit merkiten.
Rämön matkakertomuksen ongelma on mielestäni monotonisuus. Matkalla kohdataan erilaisia ihmisiä ja tapahtuu seikkailuja, mutta kaikki kerrotaan samalla tavalla kuivasti jälkeenpäin todeten. Tekijä tuntuu jammailevan vain itsekseen, hän kirjoittaa omaa päiväkirjaansa, muistikirjaa, eikä iske tarinaa kuulijalle.
Kun selaan sivuja, huomaan, että joka ikisen luvun jokainen tekstikappale on samanmittainen. viisi, kuusi tai seitsemän riviä pitkä! Jokaisella sivulla on viisi samankokoista tekstipalasta!
Kappaleet voisi jakaa toisin, monin eri tavoin. Kaikkia yllätyksiä saisi korostaa. Jo ihmisten vuorosanat, kuten romaaneissa, piristäisivät silloin tällöin, toisivat vaihtelevan näkökulman.
Kertomuksen täsmällisyyttä voisi ryydittää myös tiukan lyhyillä luonnehdinnoilla kaupungeista. väkiluku, yleiskuva, erikoisuus, jotka olisi poimittu tietokirjoista, kunhan faktat suhteutettaisiin omiin kokemuksiin, jotka joko vahvistaisivat, kumoaisivat tai epäilisivät tietoväitettä.
'Kuntabongarina' pidän rajojen ja erojen huomioista: Otan esimerkkikappaleen (12.6. s.82):
"Jatkan eteenpäin löytääkseni uuden yöpiilon. Valtioiden raja erottuu yllättävän selvästi, vaikkei paikalla ole minkäänlaista virkavaltaa. San Marinon puolella kunnallistekniikka on silmäänpistävän organisoitua, ympäristö siistiä ja vauraamman näköistä. Saman tien alkaa raju nousu, ja keveämmälläkin vaihteella eteneminen muuttuu raskaaksi puskemiseksi."
Seuraavassa kaikki Slovakian pääkaupungista (3.6. s. 55-56):
"Poljen Bratislavaan ankean värittömän teollisuus- ja tukkukauppa-alueen kautta. Tie on kuoppainen ja viemäriaukot liian syvällä asfaltissa. Sunnuntai-iltapäivän rokkikonsertti pauhaa tienvieressä kilpaa vilkkaan liikenteen kanssa.
"Bratislavan keskusta on nähtävyys. Se huokuu Habsburgien kuningassuvun loistoa. Bratislava oli Unkarin pääkaupunkinakin kahden vuosisadan ajan 1500-1700-luvuilla. Nykyään vanhankaupungin maisemaa hallitsevat yhdessä kukkulan päältä Tonavalle katsova linna sekä uuden sillan näkötorni, joka muistuttaa kapeiden jalkojen varassa vaeltavaa ufoalusta.
"Kiertelen ensin ihailemassa vanhaakaupunkia. Sitten suuntaan uudelle sillalle, jonka kainalossa ajoradan alapuolella kulkee pyörätie kummallakin puolen siltaa. Puolisen kilometriä leveän virran ylittäminen on niin vaikuttava kokemus, että seuraan jokea alajuoksuun ja ylitän Tonavan uudestaan vanhaa terässiltaa pitkin takaisin joen pohjoispuolelle. Vanhan sillan pyörätien päällystelankut natisevat epäilyttävän kovaäänisesti.
"Rantabulevardilla on paljon sunnuntai-iltapäivän kiireettömiä kävelijöitä nauttimassa esiin tulleesta auringosta. Kiipeän jyrkkää luiskaa pitkin takaisin uudelle sillalle ja ylitän Tonavan vielä kerran. Kaikenikäisiä pyöräilyturisteja on runsaasti liikenteessä. Itävaltaan ei ole kuin muutama kilometri, mutta en onnistu löytämään suosittua Wieniin vievää Tonavan pyöräteitä."
Voisiko jännitystä rakentaa aktiivisemmin korostuksin: Siltalankut natisevat epäilyttävästi! Aurinko tulee esiin! En löydä Wieniin vievää Tonavan pyörätietä!
Jännittävintä on Tunisiassa: Tavallisia Afrikan kokemuksia ovat vieraita kivittävät lapset ja väistämättömät kerjäämiset. - Auto pysähtyy autiomaassa turistin pyörän viereen ja ajaja tulee pyytämään dinaareja bensiinin ostoon.
"Teinien mopo lähtee ohitukseen. Takana istuva poka tekee mielestään hauskan kepposen ja tönäisee kevyesti pyöräni ohjaustankoa. Pyörä heilahtaa vauhdissa vaarallisesti, mutta onnistun pysymään pystyssä.
"Ehdin hädin tuskin sulatella tapahtunutta, kun pojat yrittävät uudelleen, tällä kertaa tasaisella tiellä. Saan väistettyä ja huudettua painokelvotonta tekstiä heidän peräänsä. Ryhdyn pälyilemään epäluuloisena olkani yli. Ja pojat yrittävät vielä kolmannen kerran." (22.7. s. 200)
Erikoista oli, että kirjoittajaa, teksti-TV:n toimittajaa, psyykkasi matkan aikana ja matkaa ennen psykologi Veltto Virtanen, jonka presidenttiehdokkuutta varten kirjoittaja oli kerännyt allekirjoituksia. Vieläkin erikoisempaa, että kirjoittaja muutti matkansa ajoitusta radikaalisti Vuokko-nimisen numerologin ennustusten mukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti