maanantai 8. elokuuta 2011

71. Greyhoundilla Kaliforniaan

Ville-Juhani Sutisen esseekokoelma (siirtolaisuudesta) "Itä-Harlemin punainen ruusu" (Savukeidas 2011) tarjoaa nojatuolimatkailijallekin muutamia kiinnostavia välähdyksiä rapakon takaa. Toki pääosassa 340-sivuisessa kirjassa lienee besserwisserin eurooppalaisen alentuva katse amerikkalaisten lapselliseen ja lyhytnäköiseen Homer Simpson -elämäntapaan, jonka liisterinä ovat koti, uskonto ja isänmaa.

"Halveksin Amerikkaa jo ennen kuin olen edes astunut sen kamaralle keripukkisen tutkimusmatkailijan tapaan nälkäisenä ja houreisena", tunnustaa kirjailija. (s.25) - Voisikohan vastaavaa asennetta tunnustaa ääneen mitään muuta maata tai mannerta kohtaan?

Esseetyyli tekee kuvauksista houkuttelevan irtonaisia ja katkonaisia palapelin siruja. Lukija saa solmia tarinanpätkiä yhteen, ja yhdistää kuvan pisteitä toisiinsa. Taitamattomampien kirjoittajien yksinkertaisimmat matkaraportit muistuttavat aforismista "Ikävystyttämisen taito on kertoa kaikki" junnatessaan tappavan tasaisesti pikkuasiasta toiseen, minkään kohdan erottumatta ympäristöstä kirjallisilla tai kerronnan keinoilla.

Välähdys pitkästä jonosta ennen passintarkastusta, valokuvausta ja sormenjälkien ottamista. "If you see something, say something" kehottavat kyltit epäilyttävien kohteiden tarkkailuun. Kaavake maahantuloa varten: "Oletko sinä tai joku sukulaisesi ollut osallinen natsien toiminnassa toisen maailmansodan aikana tai sitä ennen?" Ruksi ruutuun "Not to my knowledge."

"Sir, what is your reason to be here?"
"Just vacation and small scale research."
"Research of what?"
"Finnish immigrants in America."
"Whatta?"
"People from Finland who came here at the beginning of 20th century."
"As immigrants?"
"Yes, like other people from Europe."
"There is such a thing?"
"Yes."
"OK, go on..." (s.36)

Jos Amerikassa haluaa kosketuksiin siirtolaisten kanssa, on astuttava Greyhoundin terminaaliin. Portilla nro 70 Chicagoon lähtevä linja-auto. Kolmessa vuorokaudessa Los Angelesiin. (s.265)

Yöllinen bussi Highway 80:lla. Romuluinen peltiputki - - heittelehtii, rämisee ja hytkyy uhkaavasti yli 70 mailin nopeudessa. Valittaa ei voi: jos olet ostanut huokean linja-autoyhtiön lipun, olet b-luokan ihminen. Jolla ei ole varaa lentää tai vuokrata autoa.

"Mam, I hear you are complaining about being behind schedule", ärhäkkä musta naiskuljettaja patistaa Utahiin matkaavan friikkiperheen äitiä. "Now I want you to stop being pain in the ass and distracting other people's journey. We'll be in time, no matter how many fucking cigarettes I smoke.." (s.269)

Lähtö Clevelandista on kaksi tuntia myöhässä, koska kuljettaja on unohtanut ajokorttinsa kotiin. Tuoksuu kangasistuimiin pinttynyt tuntematon lika, irronneet muoviosat sekä BLT-leipä (bacon, lettuce & tomato). (s.270)

Kymmenen minuutin tauoilla valkoinen roskaväki kiiruhtaa ostamaan roskaruokaa Travel Plazojen roskaravintoloista. Matka on leppoisa kuin Viking Amorellan hyttisiivoojalla, ja se haisee seisoneelta majoneesilta, paukkumaissilta, ilmavaivoilta, maanisuudelta, placebolääkkeltä - - odotukselta - - epätoivolta. (s.272)

Kaikilla valtavat kapsäkit ja tavaraa yli äyräiden. - - He vaihtavat paikkojaan mutta mikään ei muutu. Hampurilaiset ja pirtelöt huonontuvat tai parantuvat. Extramajoneesi $ 1.

Vajaan tuhannen mailin ja vuorokauden jälkeen mantereen kuluminen alkaa turruttaa. Kuljemme tasankojen halki, eikä missään ole kiintopisteitä. Ikkunarivien filmikela toistaa jo tutuksi tullutta looppia: ostoskeskuksia, maissipeltoja, tauko- ja kansanmurhapaikkoja, kulahtaneita hopeanhohtoisia siiloja - -, hylättyjä pientiloja - -, mitalin näköisiä Interstate-viittoja, kieltomerkkejä, - - Pysyn hengissä lähinnä tomaattimehulla, omenoilla, suolakurkuilla ja kirjoilla. (s.286)

Omaha (1297 mailia). Siirtolaislaivamme odottaa laiturilla neljä. On jälleen aika nakata se täyteen DDT:n kaltaisia puhdistusaineita, jotta jokaiselle matkustajalle tulisi mielikuva raikkaudesta ja puhtaudesta. Metsäntuoksuinen kemikaali on aina parempi kuin itse metsä. (s.293)

Linja-autot ovat tapansa mukaan sekaisin ja myöhässä. - - Lopulta jostain saadaan paikalle uusi bussi ja uusi työllistetty rotta ajamaan sitä. Moottori ylikuumenee ja simahtaa kuitenkin jo 50 mailin jälkeen - sen mahdollisuudet kavuta Kalliovuorten yli olivat alun alkaenkin pilkan kohde jokaiselle vedonlyöjälle. Korealaiset, meksikolaiset ja muut vaeltajat tupakoivat raukeina Interstaten varrella Greyhoundin vaietessa levikkeellä kuin rantaan ajautunut valas.

Bussi kääntyy takaisin välisatamaan ja jäämme odottamaan jälleen seuraavaa autoa. (s.300)

- Tähän olisikin mainiota vertailun vuoksi jatkaa kertomalla omista, paljon myönteisemmistä kokemuksistani Eurolinesin busseilla Helsinki - Göteborg - Kööpenhamina - Hampuri - Amsterdam - Lontoo -väleillä. Tai National Expressistä Lontoo - Dublin, Lontoo - Cambridge. Ehkä toiste.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

70. Timo Saarniemen elämä oli matka

Yritin taannoin tilata Timo Saarniemen 60-vuotisjuhlakirjan "Eurooppalainen matkapäiväkirja" (2002), mutta 200 kappaleen painos oli loppunut jo vuosia sitten julkaisijalta, Äidinkielen Opetustieteen Seuralta.

Eipä muuta kuin matkustamaan Turun kaupunginkirjastoon Aurajoen rannalle, jossa ehdin selailla kirjaa - tai Helsingin Yliopiston Suomen kielen laitoksen kirjastoon Fabianinkadulle, josta lainasin teoksen kotiini.

Sain käsiini puhtaan valkokantisen, erittäin siistin, ehkäpä kertaakaan avaamattoman nidoksen: 118 tiheään painettua sivua, 49 kirjoitusriviä sivua kohti. Yhteensä runsaat 250 mustavalkoista valokuvaa, joista vain joka neljännessä, 80:ssa, poseeraa kirjoittaja itse, Timo Kalevi Saarniemi (1942 - 2005), etu- ja takakannessa värillisenä (laivamatkalla 1995, junamatkalla 1993), takakannessa täydellisine henkilötunnuksineen ja ansioluetteloineen:
Turku: yo 61, FK 68,
Helsinki: VTK 89, VTL 02,
Espoo: Kaitaan lukion äidinkielen lehtori 1970-.

Mitä uutta edesmenneestä opettajasta? Syntynyt Unikeon päivänä. Rakkaan tätinsä Sylvi Aleksandra Jokisen (1905-83) kasvattama, oman äitinsä kuoltua jo 1943. Lapsuus Rymättylän Kauppilassa. Isä-Vilhon (k. 1967) sukujuuret Karjalasta. Kotina vuodesta 1951 Sairashuoneenkatu 18, asunto 11, Turun Portsan puutalon 60 neliömetrin suuruinen osakehuoneisto (jossa lisäksi laajat ullakko- ja alustatilat). Asunto 1970 Espoon Suomenojan Rajatiellä sekä 1971-83 Lauttasaaren Koillisväylällä: 11 A 6 ja 8 A 7 sekä 8 A 8. Sairashuoneenkadun kotipihansa siilienhoitaja 1950-luvulta 2000-luvulle.

"Viininpunainen Pyrkijä-polkupyöräni oli symbolini 1956-98, kunnes itärajamme aukenivat, ja se varastettiin." - Muistan Saarniemen pyöräilleen vastaani Turun Hämeenkadulla 90-luvun kesänä. Aurinkolasiensa takaa hän hymyili leveämmin ja onnellisemmin kuin konsanaan hehkuvan kesäpäivän aurinko.

Muistan Timo K. Saarniemen elokuulta 1981 bussipysäkiltä Turun rautatieaseman kulmalta, odottamassa kai linja-autoa Rymättylään. Muistan hänet P. Tyllilän busseista 1980-luvun alusta, kun Espoon Iivisniemen kohdalla kuului säännöllisesti etuovelta suuriääninen kysymys kuljettajalle: "Anteeksi, Meneekö Tämä Lauttasaaren Kautta?" Perään kuului kohta muuta kohellusta: "Anteeksi, kun taas näin etuilin huomaamattani!!" "Voi, minä olen nii-in tottunut koulupoikien säntäilyyn!" vastasi englanninkielen lehtori Marita Munkki.

"Mitähän se Timo Saarniemi alkoi juuri kertoa kesästään, kun jouduin lähtemään tunnille? Oliko hän taas matkustellut?" uteli ruotsinkielen lehtori Anneli Itkonen naiskollegaltaan bussissa koulujen aloituspäivänä elokuussa.

Kyllä vain! Timo Saarniemi teki joka kesä pariviikkoisia junamatkoja 18:aan Euroopan maahan. Tosin ensimmäisen ulkomaanmatkansa vasta 24-vuotiaana Tukholmaan toukokuussa 1967. Sitä seurasi kuukauden kiertomatka Euroopan halki Madridiin elokuussa 1969. Mutta vain kaksi edestakaista lentomatkaa, jotka olivat samalla ainoat seuramatkat: 1971 Nizzaan ja 1977 Irlantiin, viikon mittaisina kumpikin (matkatoimistot Matkayhtymä ja Finn-Matkat).

Saarniemi: "Olen vielä sitä sukupolvea, jolle matkustaminen oli harvinaista herkkua taloudellisista syistä."

Saarniemen kohdemaat olivat: Ruotsi, Norja, Tanska, Belgia, Hollanti, Luxemburg, Britannia, Irlanti, Länsi-Saksa, Itä-Saksa, Tshekkoslovakia, Itävalta, Sveitsi, Ranska, Espanja, Portugali, Monaco ja Italia.

Kun vertaan omiin matkoihini, olen käynyt kaikkien yllä mainittujen lisäksi Venäjällä, Virossa, Latviassa, Puolassa, Slovakiassa, Unkarissa, Kreikassa, Israelissa, Liechtensteinissa, Vatikaanissa ja San Marinossa. (Tosin Itä-Saksassa kävin vasta Saksojen yhdistyttyä.)

Jos Saarniemi olisi 58-vuotis-syntymäpäivänään 27.7.2000 ehtinyt Roomassa yhden ainoan päivän aikana poiketa myös Vatikaanivaltiossa, se olisi ollut hänelle 19. ulkomaa, mutta ei, päiväkirjassa ei näy Pietarinkirkon suunnalta mitään mainintaa.

Saarniemi: "Hyvä käytös ei kuulu venäläisten uusrikkaiden ominaisuuksiin. Siksi en koskaan käykään Venäjällä. Ellei sitten Karjalaa saada joskus takaisin."

"Opettajantoimeni on mahdollistanut taloudellisesti toteuttaa kerran kesässä pariviikkoisen Euroopan-seikkailuni. Rahallisesti näihin matkoihin on uponnut pitkä penni" (noin 25'000 euroa).

Eräs konduktööri laski Saarniemen kulkeneen päivittäisillä työmatkoillaan Turku-Helsinki -väliä monta kertaa maapallon ympäri (40 kertaa!) tai pari kertaa kuuhun ja takaisin (kaksi kertaa!) Laskien vuoden 1984 alusta vaikkapa 20 vuotta (9,5 kk/vuosi) ma-pe 400 km junaraiteita päivässä... 20 x 200 pv x 400 km = 1'600'000 km.

Saarniemi kertoo käyneensä hautausmailla kunnioittamassa itselleen rakkaita henkilöitä tai etäisiä idolejaan. "Marlene Dietrichin lisäksi olen käynyt Greta Garbon haudalla Tukholmassa ja Jim Morrisonin haudalla Pariisissa". ("City-lehti teki minusta 'Suomen Jim Morrisonin' Oliver Stonen elokuvan ensi-illan jälkeen.")

Saarniemi kiitää matkoillaan paikasta toiseen: "20.7.85 Olen päättänyt tällä matkalla kohdata kolmen kulttuurin pääkaupungit (yhden viikon sisällä), anglosaksisen Lontoon, romaanisen Pariisin ja baijerilaisen Münchenin. On kiire. Äkkiä 1970- ja 1980-luvun Lontoon "kotiseudulleni". Tube Russell Square. "Kotikatu" Calthorpe Street ja kantapaikkani Hotel Mount Pleasant. Sitten kiireesti "kantaklubilleni" Marqueelle Sohoon Wardour Streetille..."

Saarniemi tekee aina matkansa yksin. Junissa hän saattaa kohdata muutaman tunnin tuttavuuksia. Timo ottaa valokuvan kaikista ja niin on taas sekin katoava hetki tallennettu arkistoon... jota kertyy Sairashuoneenkadun ullakolle. Jokakesäiset vakiohotellit henkilökuntineen tarjoavat kenties jotakin turvallista pysyvyyttä Saarniemen maailmassa?

Ruotsinkielisen FST:n televisio-dokumentissä "Yö on vielä nuori" eräs nuori haastateltu arveli Timoa äärimmäisen yksinäiseksi ihmiseksi? Sammuvan suvun viimeisenä jäsenenä Timolla ei ollut lainkaan omaisia. Jouduttuaan lopulta sairaalaan hän merkitsi lähimmäksi omaisekseen - työpaikkansa koulun kanslistin - tälle täydellisenä yllätyksenä. Lähin omainen oli viranomainen?

Saarniemen kesä kesältä tutkimia, yhä uusia kaupunkeja (n. 149) aikajärjestyksessä:
Tukholma (32 kertaa) alkaen 1967-
Kööpenhamina (28 kertaa) 1969-
Hampuri (9 kertaa)
Hannover
Köln
Koblenz
Kochen
Luxemburg
Verdun
Pariisi (10 kertaa)
Bordeaux
Tours
Arcachon
Biarritz
San Sebastian
Burgos
Madrid
Motilla
Valencia
Tarragona
Barcelona
Perpignan
Sete
Nimes
Valence
Grenoble
Geneve
Lausanne
Bern
Basel
Heidelberg
Frankfurt am Main
Nizza 1971-
Grasse
Cannes
San Remo
Esbjerg 1972-
Harwich
Lontoo (21 kertaa)
Amsterdam 1973-
Edinburgh 1975-
Lund (Timon Exlibriksen "kotikaupunki" Ruotsissa)
Malmö
Göteborg
Oslo
Wien 1976-
Jönköping
Immingham
Oxford
Ipswich
Felixtown
Shannon 1977-
Limerick
Cork
Galway
Wolverhampton 1978-
Shrewsbury
Aberystwyth
Fredericia
Århus
Fredrikshavn
Freiburg 1979-
Mulhouse
München
Aachen 1981-
Bryssel
Irun
Lissabon
Coimbra
Trelleborg 1982-
Sassnitz
Itä-Berliini
Praha
Karlovy Vary
Uppsala 1983-
Ostende 1984-
Cambridge
Dover
Portsmouth 1985-
Le Havre
Bergen 1986-
Newcastle
Aberdeen
Inverness
Stranraer
Larne
Belfast
Coleraine
Liverpool
Cardiff 1987-
Swansea
Pembroke
Penzance
St. Austell 1988-
St. Ives
St. Marys (Isles of Scilly)
Plymouth
Länsi-Berliini 1989-
Rotterdam 1990-
Hull
York
Lerwick (Shetland)
Stromness (Orkney)
Knokke 1991-
Antwerpen
Bienne 1992-
Zürich
Lugano
Luzern
Montreux
Gstaad
Nässjö
Oscarshamn
Hultsfred
Leeds 1993-
Innsbruck
Östersund
Stavanger 1994-
Berwick
Kyle of Lockhals
Mallaig
Fort William
Ramsgate
Roskilde 1995-
Brighton
Birmingham
Manchester
Humlebaek
Chester 1996-
Holyhead
Crewe
Uumaja
Mannheim 1997-
Baden-Baden
Kehl
Le Mans
Roscoff
Santander 1998-
Bilbao
Bastia 1999-
l'Ile Rousse
Ajaccio
Ventimiglia
Monte Carlo
Waxholm
Genova 2000-
Palermo
Rooma
Skagen 2001-

(17.7.-27.7. 2001 Stockholm - Göteborg - Skagen - Fredrikshavn - Newcastle - London - Hamburg - Köbenhavn - Malmö - Stockhom). Mitähän matkoja oli tulossa 2002, 2003, 2004, (2005)?

Joka kesä yli 34 vuoden aikana Saarniemi katsasti keskimäärin 4 uutta sekä monta entistä kohdetta, paitsi 1974 vain ennestään tutut: Tukholma, Köpis, Basel, Geneve ja 1980 vain ennestään tutut: Tukholma, Lund, Malmö, Köpis, Paris, Bordeaux, Arcachon.

Paikkakunnat (149 kpl) uudelleen aakkosjärjestyksessä: Aachen, Aberdeen, Aberystwyth, Ajaccio, Amsterdam*, Antwerpen*, Arcachon, Baden-Baden, Barcelona*, Basel*, Bastia, Belfast, Bergen, Bern*, Berwick, Biarritz*, Bienne, Bilbao, Birmingham*, Bordeaux*, Brighton, Bryssel*, Burgos, Cambridge*, Cannes, Cardiff*, Chester*, Coimbra*, Coleraine, Cork, Crewe*, Dover*, Edinburgh*, Esbjerg, Felixtown, Fort William, Frankfurt am Main*, Fredericia, Fredrikshavn, Freiburg, Galway, Geneve*, Genova, Grasse, Grenoble, Gstaad, Göteborg*, Hampuri*, Hannover, Harwich, Heidelberg*, Holyhead*, Hull, Hultsfred, Humlebaek, l'Ile Rousse, Immingham, Innsbruck*, Inverness, Ipswich, Irun, Itä-Berliini*, Jönköping*, Karlovy Vary, Kehl*, Knokke*, Koblenz*, Kochen, Kyle of Lockhals, Köln*, Kööpenhamina*, Larne, Lausanne, Le Havre, Le Mans, Leeds, Lerwick (Shetland), Limerick, Lissabon*, Liverpool, Länsi-Berliini*, Lontoo*, Lugano*, Lund, Luxemburg*, Luzern, Madrid, Mallaig, Malmö*, Manchester, Mannheim, Monte Carlo*, Montreux, Motilla, Mulhouse, München*, Newcastle*, Nimes, Nizza*, Nässjö, Oscarshamn*, Oslo*, Oostende*, Oxford, Palermo, Pariisi*, Pembroke, Penzance*, Perpignan, Plymouth, Portsmouth, Praha*, Ramsgate, Rooma*, Roscoff, Roskilde, Rotterdam, San Remo, San Sebastian, Santander, Sassnitz, Sete, Shannon, Shrewsbury, Skagen, St. Austell, St. Ives*, St. Marys (Isles of Scilly), Stavanger, Stranraer, Stromness (Orkney), Swansea*, Tarragona, Tours, Trelleborg*, Tukholma*, Uppsala, Uumaja, Valence, Valencia, Ventimiglia, Verdun, Waxholm*, Wien*, Wolverhampton, York, Zürich*, Århus, Östersund (*minä myös: tähdellä merkityt 54 tältä listalta, kolmasosa).

Timo Saarniemi ilmoitti mm. Vapis-lehdessä jo hyvissä ajoin, vuosia etukäteen, jäävänsä eläkkeelle Kaitaan Lukiosta vasta 40 vuotta siellä opetettuaan, aikaisintaan kesäkuussa 2010 eli kuukautta ennen 68-vuotispäiväänsä, ja lähtevänsä sen jälkeen ("500 euroa isommalla eläkkeellä") matkalle maapallon ympäri. Hän kuitenkin kuoli yllättäen jo 62-vuotiaana (melkein 63) keuhkoveritulppaan, ollessaan potemassa keuhkokuumetta Alvar Aallon suunnittelemassa Paimion parantolassa - tiistaina 14. kesäkuuta 2005.

Eurooppalaisen matkapäiväkirjan epilogin profetiat:

"Yksineläjänäkin minulla on ollut värikäs elämä 60. ikävuoteeni mennessä. - - Yli 30 vuotta opettajana saavat toivoni mukaan tulkintansa romaanissani "Lähiökoulu" siirtyessäni eläkkeelle. 70-vuotisjuhlakirjakseni olen kaavaillut "Suomalaista matkapäiväkirjaa" (2012). Pari vielä toteutumatonta akateemista tutkimusta: kasvatustieteellinen "Erilainen opettaja" (!) ja kirjallisuustieteellinen "Urbaani motiivi", joka on ollut vireillä jo 1970-luvun alusta. Aika näyttää, ellei aika sitä ennen jätä minua? Eläköön elämä ja eurooppalainen poplore!"

***

Lisäys: Timo Saarniemen "70-vuotis-kokoelma" tuoreemmassa kirjoituksessani n:o 90, 15. kesäkuuta 2012.