"Romaani on sika: kaikkiruokainen!" - Matti Pulkkisen oivallus palautui mieleeni, kun luin Paul Therouxin (s.10.4.1941) kenties viimeisen matkakirjan (2019), melkoisen sillisalaatin tai buffet-kattauksen: 436 sivua vanhan 'gringon' haahuilua Meksikon auringon alla.
Theroux oli isokokoinen, roteva, rohkea, hyväkuntoinen 77-vuotias lähtiessään Bostonista yksin autollaan Arizonaan, Kaliforniaan ja Meksikon puolelle katselemaan presidentti Trumpin teettämää raja-aitaa. Paul arveli elävänsä viimeisiä vuosia, jolloin vielä pystyisi tekemään itsenäisen automatkan.
Kuuluisaksi Paul Theroux oli tullut (v.1975) "Suuresta junamatkasta" Aasian halki. Hänen pääteoksensa on suomennettu, mm. "Paikallisjunalla Patagoniaan". Hänen poikansa Louis Theroux (s.1970) on televisio-dokumenteista tunnettu gonzojournalisti ja veljenpoika Justin Theroux (s.1971) on nimekäs elokuvanäyttelijä.
*
Meksikoon Theroux jäi kuukausiksi, eri puuhiin, milloin opiskelemaan kieltä Oaxacan pikkukaupungissa, milloin opettamaan kirjallisuutta Mexico Cityn yliopistossa. Muulloin kiertämään maan syrjäisiäkin kolkkia Jukatanin niemimaalle asti, jutellen satojen tavallisten ihmisten kanssa!
Theroux käy arvostelevasti läpi "Maagisen realismin" ja Latinalaisen Amerikan kirjailijat Carlos Fuentesista Jorge Luis Borgesiin ja Garcia Marqueziin. Lopuksi hän pääsee vielä haastattelemaan kuuluisaa, naamioitunutta kapinallisjohtajaa "subcomandante Marcosia".
Kyllästymiseen asti vanha "Don Pablo" kyselee kymmeniltä ja kymmeniltä meksikolaisilta USA:n rajan ylittämisistä, eri keinoin, eri aikoina, eri paikoista, laillisesti ja laittomasti, yksin tai mafian "kojoottien" avulla, joskus onnistuneesti, yleensä epäonnistuneesti ja kalliisti.
Theroux tekee muistiinpanoja pikakirjoituksella. Tavallaan syntyy musertavan iso tutkimusaineisto. Kaikella toistollaan "raaka-materiaali" vaikuttaa lukijaan, joka ei saa vain muutamaa eleganttia, valmiiksi pureskeltua päätelmää, Koko Meksikon ihmismassojen puheen kakofonia kaatuu lukijan päälle, hän pääsee keskelle Villiä Etelää.
Miksi miehet ja naiset ovat palanneet Yhdysvalloista takaisin Meksikoon? Monet on karkotettu, joko heti tai myöhemmin, mutta monet ovat myös tulleet vapaaehtoisesti, vaikkapa kymmenen vuoden oleskelun jälkeen: "Äiti sairastui tai vanhehi, piti palata hoitamaan häntä!" Ihmiset kaipaavat kotikyliään vielä oltuaan vuosia poissa. Laittomat siirtolaiset eivät voi vapaasti ylitellä rajoja edestakaisin.
Siirtolaiset kehuvat suuria, moninkertaisia raha-ansioitaan Yhdysvalloissa! Toisaalta elinkustannukset ovat myös olleet korkeita: useimmilla rahaa ei ole jäänyt säästöön! "Raadoin 12-tuntisia työpäiviä, mutta elin kädestä suuhun. Kotikylässä työskentelen samoin 12-tuntia, pienillä tuloilla, mutta vähillä kuluilla."
**
Matkan alkupuolella Theroux listaa tilastoja ja uutisia joukkomurhista ja väkivallanteoista Meksikossa. Pitkin matkaa hän saa varoituksia, minne ei pidä mennä. Vain päivällä voi liikkua. Mafian meksikolaista nimeä cartel ei pidä uskaltaa edes lausua ääneen.
Kansainvälisesti kuuluisin rikosuutinen Meksikosta kertoi 43:sta nuoresta opettajaksi-opiskelijasta, jotka siepattiin tilausajo-bussistaan. He katosivat jäljettömiin, kunnes myöhemmin heidän ruumiidensa jäänteitä löydettiin joukkohaudasta.
Meksikossa juuri nälkäpalkkaisilla opettajilla on tapana viikoittain järjestää mielenosoituksia, jolloin he katkaisevat jonkin valtatien päiväksi tai tunneiksi. Therouxin matkakin on katketa tiesulkuun, mutta hän pystyy pikkuautollaan jatkamaan matkaa surkeampaa sivutietä pitkin, toisin kuin raskaat rekat tai linja-autot.
***
Poliisit ryöstävät Therouxin ainakin kolmesti. Hän on ajanut väärään suuntaan yksisuuntaisella kadulla! Tai ajanut kadulla, joka onkin suljettu liikenteeltä sunnuntaina! Yksinäinen poliisimies uhkaa takavarikoida auton! "Tai maksakaa heti viisi kymppiä!" "Pesoja vai dollareita?" "Dollareita!" (yksi dollari vastasi noin 20:ta pesoa).
Theroux ojentaa yhden 20 dollarin setelin. Poliisi nimeltään Antoine suuttuu, ja vaatiikin 250 dollaria! Kun Theroux on latonut poliisin kouraan 12 kpl 20 dollarin seteleitä, ilahtunut poliisi sanoo: "Riittää!" Antoine myönsi siis 10 dollaria alennusta ja työnsi setelinipun taskuunsa.
****
Syrjäseutujen erämaataipaleilla Theroux tarjoaa autokyytejä pitkiä matkoja patikoiville intiaaneille, esim. nilkuttavalle mummolle, jolla kuulemma "oli asiaa" 10 km:n päässä olevaan lähikylään. Kolme opiskelijatyttöäkin Paul sai kyytiin autonsa takapenkille, kun nämä olivat kävelemässä koulusta kotikyläänsä. Joku heistä oli päässyt käymään pääkaupungissa, toinen vain lähikylissä, mutta kaikilla oli haave: jospa päästä joskus näkemään maailmaa? Los Angeles? jopa New York?
Paul maksaa 40 dollaria käsityöstä, josta intiaanirouva pyytää 10 dollaria, kuultuaan elämäntarinan, miten vaimo on velkaantunut raskaasti lainattuaan rahaa miehensä sappikivileikkaukseen. Vaimo maksaa korkoa 140 ja velan lyhennystä 60 kuukaudessa ja uskoo jotenkin selviävänsä.
Meksikosta tulee mieleen 150 vuoden takainen Amerikan "Villi Länsi". Tavallisilla kansanihmisillä ei ole mitään eläkkeitä tai sosiaaliturvaa. Jokainen elää sukulaistensa varassa tai pelkän oman onnensa nojassa.
*****
Erikoinen kirjan jakso kuvaa parikymmentä sivua Don Pablon kieliopintoja Meksikon Oaxacassa. Kymmenittäin espanjankielisiä lauseita ja niiden englanninkielisiä käännöksiä. Millaista opiskelu onkaan? Opettaja jututtaa kuutta oppilastaan: "Kertokaa mitä teitte viikonloppuna?" Espanjaksi! "Mikä on mielikirjanne?" Paul ei keksi vastausta! Muiden: "James Patterson. Dan Brown. Harry Potter. Dekkarit." - Sellaisten on helppo vastata, jotka ovat lukeneet vain muutamia kirjoja, arvelee Paul, itse kirjailija.
Minun täytyisi jakaa vastaustani eri kielialueille: suomalaisista Kilpi: "Alastalon salissa". Ranskalaisista Anatole France, Balzac ja Jules Verne. Amerikkalaisista: Mark Twain, Melville; "Moby Dick", Vonnegut: "Titanin seireenit". Ukrainalaisista Gogol: "Kuolleet sielut". Puolalaisista Sienkiewicz. Briteistä Orwell, Vidia Naipaul ja Henry Fielding: "Josef Andrewsin seikkailut". Jne.
Ennen ensimmäistä kielituntia Paul kysyi viereiseltä hupparipäiseltä nuorelta neitoselta, onko tämä yliopisto-opiskelija? Tyttö laski alas hupun ja kertoi olevansa 13-vuotias koululainen! (Tytön mielikirja oli James Pattersonin kirjoittama nuortenkirja,) Paul päivitteli mielessään, milloin olikaan viimeksi jutellut tasaveroisesti 13-vuotiaan kanssa? Kai itsekin 13-vuotiaana, 64 vuotta aiemmin, vuonna 1954.
Kielitunnilla paljastui, ettei japanilainen naisopiskelija tiennyt, mikä on Sfinxi, eikä 13-vuotias ollut ennen kuullut YK:sta eli "Yhdistyneistä Kansakunnista". (Mikähän lienee minun sivistyksessäni viimeksi paljastunut aukko? Taikka Paulin?)
******
Välillä Theroux matkustaa Meksikossa myös linja-autoilla. Jään kaipaamaan hänen pitkiä JUNAMATKOJAAN 1970-luvulta. Ne eivät olekaan enää Meksikossa mahdollisia! Meksiko on lopettanut henkilöjunien liikenteen. Vain tavarajunia kulkee enää.
*******
8509 -25 Theroux, Paul: On the Plain of Snakes. A Mexican Road Trip /29.11.25 (2018) Hamish Hamilton - Penguin 2019 Sid 436 sivua H37 lk.444
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti