268. Antikvariaattien historiaa

Sanomalehtien kulttuurisivuilla esitellään ajoittain antikvaarisia kirjakauppoja. Seuraavassa lyhyitä poimintoja vanhoista lehtijutuista.
.
0) Ensimmäiseksi kirjakaupan tiivistetty historia Pirkko Santajärven kirjoittamasta arvostelusta Jan Strangin kirjasta: "Antikvariaateillakin on kohtalonsa. Suomen antikvaarisen kirjakaupan historia". (Antiikki-kirja 1999).
.
Kirjoja myivät Suomessa asiamiehet 1770-luvulta alkaen. Kirjat vaihtoivat omistajaa yleensä huutokaupoissa. Ensimmäisen kirjakauppaprivilegion sai 1815 Turun Akatemian kirjahuutokauppojen järjestäjä, "bok-auctionist" Lars Mozelli.
.
Antiquaristiska boklaget hos J C Frenckell perustettiin Turkuun noin 1844. Sen osti pian kirjankustantaja, kirjanpainaja ja paperitehtailija J W Lillja, joka perusti Turkuun 1855 myös kaupallisen lainakirjaston.
.
Helsingin ensimmäisen antikvariaatin avasi Aleksanterinkadulle marraskuussa 1862 kirjankustantaja ja taidejäljennösten kauppias G W Edlund. Sitä seurasivat 1890-luvulla kolme pitkäikäistä antikvariaattia: Lindstedt, Lindström ja Minerva, joista isoimmalla oli jopa 300'000 kirjan varasto.
.
Kolmikosta parhaiten menestyi kirjankustantaja Lindstedt (joka vuonna 1905 avasi myös maan ensimmäisen elokuvateatterin "Ihmeitten maailman" nykyiselle Keskuskadulle). Tampereelle ja Viipuriin perustettiin antikvariaatit 1903.
.
Ikäluokalta toiselle kierrätetyt koulukirjat olivat antikvariaattien varmin tulonlähde 1920-30-luvulla. Parhaita asiakkaita ovat aina olleet kirjastot, keräilijät ja tieteenharjoittajat. Sodan jälkeen kirjakauppa eli sesonkia, kun muusta tavarasta oli puutetta. 1970-luvulla alaa piristi uuden kauppiaspolven esiintulo.
.
*
.
Toimittaja Maija Alfthan esitteli Helsingin Sanomissa talvella 1999 eri päivinä joukon helsinkiläisiä antikvaarisia kirjakauppiaita (seuraavassa 1-5):
.
1) Seppo Hiltunen, Sofiankatu 8, "Humanistis-teologinen opiskelija-antikvariaatti". (Vuodesta 2016 alkaen talon seinässä on Seppo Hiltusen muistolaatta, Pekka Pitkäsen tekemä reliefi, jonka tilasi 1948-2002 eläneen bibliofiilin Kalevi Kuitusen säätiö.)
.
Merkonomi ja filosofian maisteri Seppo Hiltunen (1940-2015) aloitti 1973 Kallion Torkkelinkadulla, josta siirtyi pian Viherniemenkadulle Hakaniemen torin itälaidalle ja 1985 Sofiankadulle. Sepon äidillä oli pari vuotta ennen sotia antikvariaatti Fredrikinkadulla,. Sepon isoisän Oskari Hiltusen antikvariaatti toimi vuodesta 1930 osoitteessa Yrjönkatu 1 (nykyisin Antikvariaatti Johannes), Johanneksen kirkon luona.
.
"Halpa-Hiltuselle" kirjan nopea kierto on a ja o. Kirja viipyy kaupassa keskimäärin vain kaksi viikkoa. Varsinkin ennen joulua hyllyt tyhjenevät. Keräilyarvoa tärkeämpää on, että kirja on mielenkiintoinen, siisti ja lukukelpoinen.
.
Filosofia on kysytyin aihepiiri, kirjoista on jopa pulaa. Historia myydään nopeasti, monenlaiset muistelmatkin, jos hinta on sopiva. Baltia ja Karjala ovat olleet kestosuosikkeja.
.
(Lisäys: Vuonna 2014 Hiltunen kertoi toimittaja Nina Rintalalle: Liiketilojen vuokrat ja yleiset kulut ovat nousseet ja kirjojen merkitys yhteiskunnassa on muuttunut. Kirjoja ostetaan vähemmän kuin ennen. Vähentyneestä vapaa-ajasta kilpaillaan. Yrittäminen alalla ei ole tuottoisaa. "Elän pitääkseni antikvariaattia." Voitto tehdään silloin, kun kirjat ostetaan sisään kauppaan. On osattava valita kiinnostavia kirjoja. Pidän hinnat sellaisina, että kirjat ostetaan nopeasti pois. Kirjojen rakastajat, bibliofiilit, tulevat säällä kuin säällä.)
.
**
.
2) Pohjoismainen Antikvariaatti eli Nordiska Antikvariska Bokhandeln (vuodesta 1918), omistajana 1930-66 Eric Olsoni (1893-1973), jatkajana 1966-2001 tytär Tove Olsoni-Nilsson (1921-2005), joka aloitti liikkeessä 1942. Osoite Pohjoinen Makasiinikatu 6.
.
Liike on hyvin arvokkaan näköinen ja myy todella vanhoja kirjoja ja karttoja. Taskukirjoja ja lehtiä ei ole lainkaan. Kaunokirjallisuus pyritään myymään ensipainoksina. Kirjat ovat yleensä vähintään 10-20 vuotta vanhoja, mutta parhaimmillaan 1600-1700-luvulta. Tavalliset kirjat eivät liikkeen omistajaa kiinnosta. Tove Olsoni teki 1949 ensimmäisen työmatkansa Lontooseen ja hankki sieltä 25 vuoden ajan karttoja ja grafiikkaa myyntiin.
.
Vuosi 1998 on ollut vaikea, ostajat ja tarjontakin vähenevät. Kuudesta-seitsemästä tärkeästä asiakkaasta kolme kuoli 1998, ja toiset kolme jo sitä ennen. Merkittävät keräilijät ovat yleensä yksinäisiä, naimattomia tai hyvin rikkaita miehiä, jotka elävät kirjojen vuoksi. Kohtuullinenkin varakkuus riittäisi, jos hitaasti keräisi. Optiomiljonäärejä ei kaupassa käy. Suuri yleisö ei ole koskaan ollut arvokirjoista kiinnostunut.
.
Suurimpana vanhojen kirjojen vihollisena alan grand old lady Tove Olsoni-Nilsson pitää internettiä ja tietokonetta, eikä tietokonetta tule ikinä hänen kauppaansa, absolut ei.
.
***
.
3) Helsingin Antikvariaatti (vuodesta 1981), Mechelininkatu 17. Salmevaaran veljekset Kalevi ja Seppo myyvät kirjojen lisäksi antiikkia sekä Virossa teetettyjä uusia, vanhan Billnäsin näköisiä Björknäs-kirjahyllyjä, jotka tuottavat kirjoja paremmin.
.
Rakkaudesta kirjaan Kalevi Salmevaara myisi mieluiten antiikin klassikoita ja vanhaa kotimaista Fennicaa. Uutuuskirjat ovat kuitenkin iso osa myynnistä. Hyllyt ovat monipuoliset, hyvässä järjestyksessä teatteria, elokuvaa, musiikkia, historiaa, sukututkimusta (kovasti kysyttyä nykyään), kuvataidekirjoja.
.
Varmoja suosikkeja ovat Mika Waltari, luovutettu Karjala, antiikin kirjallisuus, filosofia, metsästys ja kalastus. Suurin osa kirjoista hankitaan kuolinpesistä.
.
Tilauslistalla on 6000 haluttua kirjaa, kuten pienipainoksisia dekkareita 1900-luvun alusta, joista osaa on lähes mahdotonta löytää. Asiakkaita on Lappia ja ulkomaita myöten. Suurin osa asiakkaista on miehiä ja keräilijöitä lähes kaikki. Naiset keräävät puutarhakirjoja ja Tammen Keltaista Kirjastoa, tai ostavat kaunokirjallisuutta ja elämäkertoja. Kalevi Salmevaara (1944-2013) keräsi itse Aleksis Kiven kirjojen kaikkia eri painoksia, pelkkien ensipainosten lisäksi.
.
****
.
4) Laterna Magica (vuodesta 1989), Aapo ja Mikko Pekari, Rauhankatu 7, Kruununhaka. Veljesten vanhemmilla oli 1970-luvulle asti Lemillä kirjakauppa, joka on nykyisin (1999) kesä-antikvariaatti.
.
Veljekset aloittivat antikvariaattinsa tuomalla omat kirjansa myytäviksi. "Hyvää menee, mutta uutta tulee tilalle." Parhaat hankinnat tehdään kuolinpesistä. Erikoisala elokuva- ja valokuvakirjallisuus, jota hankitaan myös Tukholmasta. "Lontoo on antikvariaattien Mekka, mutta kallis." Erikoisalue ei riitä, monipuolisuus on välttämätöntä. Antikvariaatti painottuu omistajan maun mukaan. Hyvä antikvariaatti on unelias, hiljainen maailma, jossa on luostarimainen henki ja rauha.
.
*****
.
5) Kirjalohi (vuodesta 1993), Runeberginkatu 8, omistaja Irma Alm (entinen Irma Salama), entinen juristi. - Antikvariaatti on helppo perustaa, kun melkein jokaisesta antikvariaatista voi tehdä tukkuhinnalla varasto-oston. Alm osti ensiksi 700 kirjaa.
.
- Samaan taloudelliseen tulokseen pääsee kuin olemalla työtön. Tarjontaa on Helsingissä enemmän kuin kysyntää. Muoti-ilmiönä joka korttelissa pitää olla nyt antikvariaatti ja kebab-kioski.
.
- Laatu ratkaisee, ja tieto, millä kirjalla on kysyntää. Almin lempialue on yli 50 vuotta vanha kaunokirjallisuus. Kaikki on luokiteltu ja aakkostettu hyvässä järjestyksessä, löytökasoja ei ole. Ihanneasiakas arvostaa hyväkuntoista Madame Bovarya, pahvikantista Outsideria tai Nuorten Toivekirjastoa. Helvi Hämäläinen on asiakkaiden kestosuosikki. Japanilaiset turistit käyvät kysymässä Auni Nuolivaaran romaania Paimen, piika ja emäntä, joka on esitetty Japanin televisiossa sarjana.
.
******
.
6) Kampintorin antikvariaatti, Timo Surojegin, Fredikinkatu 63. (Petri Immosen juttu HS 2014.) Timo Surojegin hankki ensimmäisen antikvariaattinsa 1986 ja Kampintorin 1989. Hän sai kipinän alaan käytyään lukio-aikoinaan päivittäin Kaarle Ervastin myymälässä Torkkelinkadulla. Nimikkeitä liikkeessä on nyt yli 50'000. Kirjoista on nykyisin ylitarjontaa ja keräilykin hiipuu. Esim. Lappi-keräilijät ostivat ennen aiheesta kaiken, mutta nykyään vain kiintoisimpia teoksia.
.
Vuonna 2008 Timo Surojeginia haastatteli Helsingin Sanomiin Jukka Petäjä. - Antikvariaatit eivät enää maksa uutuuskirjoista kolmasosaa niiden myyntihinnoista, paitsi tapauskohtaisesti, sillä jo marketit saattavat myydä uutuuskirjaa puoleen hintaan. Kiinnostus suosittuihin uutuuskirjoihin on laskussa antikvariaateissa, joihin tullaan mieluummin tekemään löytöjä. Monista esikois-runokokoelmista on ylitarjontaa, mutta Tammen Keltaista Kirjastoa tarjotaan vähemmän kuin kysyntää olisi. Antikvariaateissa käydään kirjakauppoja säännöllisemmin, eikä vain joulun alla, ja niistä kysytään sellaisia kirjoja, joita ei ole tarjousmyynnissä marketeissa.
.
Vuonna 2005 Surojeginin ja tämän yhtiökumppanin Raimo Saastamoisen tapasi Hannu Ranta. Silloin kysyttyjä olivat kädentaitoihin, itsetuntemukseen ja rajatietoon liittyvät kirjat. Kaunokirjoista Surojegin suositteli venäläisiä klassikkoja, ei välttämättä isoja möhkäleitä, vaan novelleja.
.
*******
.
7) Kirja Waldemar, Munkkiniemen puistotie 8. vuodesta 2012 ja Kirja Tessi, Tapiolan Mäntyviita 4, omistaja vuodesta 2011 Jorma Kajaste. (Helsingin Uutisten Jukka Hämäläisen lehtijuttu 18.5.2016.)
.
Kun kirjoja riitti ja perheen nuoret tarvitsivat töitä, Kajaste katsoi karttaa ja totesi, että Munkkiniemestä puuttui antikvariaatti. Nimikkeitä kahdessa myymälässä on yhteensä 30'000. Puolet kirjamyynnistä tapahtuu verkossa noin sadan antikvariaatin yhteisellä antikvaari.fi-sivustolla. Munkkiniemessä 80 neliömetriä on täynnä kirjoja lattiasta kattoon. Dekkareita, kaunokirjallisuutta, historiaa, elämäkertoja ja perinteisiä lastenkirjoja ostetaan ja nuoret aikuiset haluavat yhä Dostojevskia. Kauppiaan ostosuositus: Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen.
.
********
.
8) Vantaan Antikvariaatti, Mikko ja Sari Vartiainen. Martinlaakson Kuohukuja. (Armi Suojasen lehtijuttu Helsingin Uutisissa 2011). Nykyisin nettidivari.
.
Vantaan Antikvariaatti on perustettu noin 2005 ja se sanoo olevansa Suomen suurin antikvariaatti. Liikkeen tiloissa on yli 200'000 kirjaa, mukaan lukien kustantajilta, kirjakaupoilta ja järjestöiltä ostetut jäännöserät. Kirjoja myydään messuilla sekä 11 antikvariaatin yhteisellä nettisivustolla Antikka.net. Kirjastot ovat sivuston suurin asiakaskunta. Liikkeen nettimyynti on sata tilausta päivää kohti. Kirjoja tarjotaan liikkeeseen kodeista ja kuolinpesistä, Mikko Vartiainen sanoo käyvänsä itse 2-3 kirjakatselmuksessa päivittäin.
.
********
.
9) Antikvaarinen kirjakauppa Kaarle Ervasti, Torkkelinkatu 4 (1976-2009) (Otso Kantokorven muistokirjoituksesta, HS 2010).
.
Helsingin yliopistossa psykologiaa opiskelleen Kaarle Ervastin (6.11.1948 - 21.4.2010) liike toimi Helsingin Kalliossa 33 vuotta samalla paikalla, jossa Seppo Hiltunen oli aloittanut 1973. Hyvin suuri ja monipuolinen asiakaskunta opiskelijoista professoreihin ja kirjanharrastajiin eri puolilta Suomea. Intensiivinen ja lämmin kohtaamispaikka keskusteluille, jossa kokoontui suorastaan "Lauantai-seura". Ervasti oli antikvaarisen alan tietopankki, joka jakoi auliisti tietämystään. Yhtenä erikoisalana Scifi, josta Ervasti julkaisi bibliografian Aikataika - Fantastica Fennica 1867-1981.
.
Lisää Ervastista Iris Olavisen lehtijutussa kesällä 2004: Liike kuhisee väkeä puolipilvisenä arkipäivänä, turisteja tulee käymään muualtakin Suomesta. Ervasti laittaa ulos kadulle lastenkirjoja houkuttelemaan perheitä. Aikuiset etsivät mm. uutuuskirjojen tekijänkappaleita, sotakirjoja, kirjoja antiikin filosofiasta ja postmodernismista, klassikoita, dekkareita ja kioskikirjallisuutta.
.
********
.
10) Mäkelänkadun antikvariaatti, Marko Järveläinen. Iris Olavinen kirjoitti kesällä 2004 jutun viisivuotiaasta liikkeestä. Valikoimassa on tasapuolisesti uutta ja vanhaa. Tavaran on oltava hyvää ja sen on kierrettävä. Kesä on parasta aikaa tehdä löytöjä, koska ihmiset ovat kevätsiivouksen jälkeen tuoneet kirjoja myytäviksi. Buddhalaista ja itämaista elämäntapaa ja filosofiaa käsittelevät kirjat ovat kysyttyjä.
.
********
.
11) Kirjakamari, Kari Virtanen, Töölö. Suvi Aholan lehtijuttu 2004. Liikkeen valikoima oli keskitasoinen, ei bibliofiilisia harvinaisuuksia, mutta uutta ja vanhaa laidasta laitaan. Omistaja oli toiminut alalla 18 vuotta ja kesäisin hän myi Tammisaaren torilla lomalukemista. Toimittaja Ahola osti 20 markalla Topi Törmän "Tapojen tarinaa" (1963). Liike mahdollistaa omistajalle "normaalin elämän", rikastumaan ei pääse. Tärkeintä on kanta-asiakasjoukko, 80 % asiakkaista, sillä pelkät satunnaiset poikkeajat eivät riitä.
.