76. Stieg Trenterin Tukholma v. 1967

Tartuin Stieg Trenterin viimeiseen dekkariin 'Rosenkavaljeren', joka tapahtuu lapsuuteni rakkaana kesänä 1967. Tukholma valmistautuu tietöillä oikeanpuoleiseen liikenteeseen, joka syksyllä lopettaa raitiovaunuliikenteen. Ja tempauduinkin kyytiin lähes yhtä mainiosti kuin runsaat parikymmentä vuotta sitten Sjöwall-Wahlöön esikoisen "Roseannan" (1964) kanavalaivoille.

Valokuvaaja Friberg kutsutaan katsomaan vanhaa filmiaarretta, mutta hän löytää diplomaatin ruumiin... Kirjassa liikutaan tarkasti todellisella Tukholman kartalla. Ensimmäiseksi laskeudutaan hissillä Kungsgatanin Pohjoisesta Kuninkaantornista Malmskillnadille, siirrytään Johanneksen kirkkotarhan kautta Tegnergatanille ja Tulegatanille: "5:an var hörnhuset i kvarteret Hälsan". Seinien ulkonäköä kuvataan pitemmin kuin jaksaisin alkaa siteerata.

Lyhyillä automatkoilla, kävellen sekä taksien ja asuntojen ikkunoista luodaan katseita milloin Immanuelin kirkkoon, milloin Döbelnin muistomerkille. "Det finns på PUB", huomataan välillä tavaratalon ulkomainos. Jo Adolf Fredrikin ja muista kirkoista kertyisi lista, vielä pitempi ohitetuista toreista ja kaduista. Vaikka kelpaisi minulle vieläkin enemmän nimienpudottelua.

Erään diplomaatin kotona Gamla Stanissa saadaan kuvaus, miten 1600-luvun taloon on remontoitu tilava asunto moneen kerrokseen. "Huset ligger 'in vico sutorum', vid Skomakargatan altså, en av stans äldsta namngivna."

Työkaveri Hampe varoittaa Fribergiä suomalaisista Slussenin sisseistä:: "Håll dej undan från Slussen sena kvällar, för där slåss finnarna så stickor och strån ryker. Och det är inte renhåriga slagsmål som förr i världen, när en annan var grabb, nä, nu räcker det inte med att motståndaren ligger på marken, nu slår dom tills det inte rör sej längre." (s. 81)

Dekkarin toinen murha tapahtuu Söderissä Mariatorgetin kulmilla. Välillä käydään lentäen Roomassa Espanjalaisilla portailla, kunnes loppuselvittely tiivistyy Kuninkaallisen Oopperan kulissien takana. Vasta 53-vuotias kirjailija kuoli kesken kaiken, vaimo Ulla Trenter kirjoitti romaanin valmiiksi.

"Stieg Trenterin Tukholman-kuvauksia pidetään erinomaisina - jopa eräänlaisina opaskirjoina." Kirjat antavat mielikuvan 1950- ja 60-luvun näkymistä Tukholmassa. (Heidi Liekola: Päivä Tukholmassa, Avain 2007, s. 137.)

"Stieg Trenter (1914-1967) oli tavattoman kansansuosion saavuttanut - - ruotsalaisen salapoliisiromaanin varsinainen luoja. - - Taitavasti rakennetut juonet, uskottavat sattumukset ja herkästi tavattu pääkaupungin ilmapiiri tekevät teoksista sekä erinomaisia reportaaseja että salapoliisiromaaneja." (MMM - Maailman kirjailijat, Otava 1972, s. 495.)

Voisiko dekkarijuonia ja opaskirjan matkaesittelyjä yhdistää useammin ja enemmänkin, jään mielessäni miettimään...