69. Waltari ehti ennen Camus'ta?

Luin uudelleen Mika Waltarin (1908-79) matkakirjan 'Yksinäisen miehen juna' (1929). Vastavalmistunut maisteri, pyöreäkasvoinen 20-vuotias, esittää kyynistä kosmopoliittia ja naisille gentlemannia, lähdettyään kolmatta kertaa Ariadne-laivalla Helsingistä Manner-Eurooppaan.

Unkarissa seurustelee vielä märkäkorvainen suomalainen opiskelijaporukka: neiti Tumma, neiti Vaalea, ylioppilas Metsätiede sekä kirjailija, joka on kai kuin belgialaisen Hergen golfhousuinen sarjakuvasankari Tintti -Tintin. Mutta paluumatkalla Konstantinopolin käännepisteen jälkeen Tom Sawyerin seikkailut alkavat kypsyä aikuisemmiksi Huckleberry Finnin seikkailuiksi.

Ajan henki kuvastuu Waltarin usein nakuttavan lyhyistä virkkeistä ja iskevistä laatusanoista värikkäämmin kuin mistään albumien ruskeista valokuvista. Savukkeita, bieriä, viiniä, whisky-grogeja, oopiumia, kaiken maailman ihmistyyppejä sääriään näyttelevästä amerikkalaistytöstä kiinalaiseen tohtoriin asti. Usein mainintoja kasvojen juutalaispiirteistä, kiinnitettiinkö niihin tuolloin 1929 erityishuomiota? Venäläiset emigrantit näkyvät raapivan elantoaan hajallaan ympäri Eurooppaa erityisesti turismin palveluksessa.

Waltari kokee muutaman viikon matkallaan romansseja, ryöstöjä, pidätyksiä ja nyrkkitappeluita. Eurooppa oli jännittävämpi ja vaarallisempi paikka kuin myöhempien aikojen matkakirjailijoille, Bill Brysonille tai Paul Theroux'lle. Vai yhdistikö Waltari mielikuvitusta ja totta? Matkakirjeissään kummisedälleen hän oli vielä naiivin innostunut kaikesta näkemästään, mutta matkakirjansa tyylitteli jälkikäteen kyynisemmäksi.

Berliinissä "pöydässä istuu seurue neekerigentlemanneja", paksuissa käsissään sormuksia. "Heidän silmänsä seuraavat hävyttöminä tanssivien naisten polvia ja vartaloita. - Tulee alastomuuskuvaelma, valkoista lihaa, - he ovat kurottautuneet eteenpäin, silmänvalkuaiset kimaltavat näyttämöltä tulvivassa valossa. Eläimiä!"

"Neekerit ovat jo poissa muodista. Kukaan seurustelutytöistä ei tahdo mennä istumaan heidän pöytäänsä. Joku nauraa halveksivasti: nigger!"

Prahassa "arka, kulunut, kiiltävä juutalainen" - - "tarjoutuu oppaaksi kyyristyen aivan kuin iskua pelkäävä eläin. Annan hänelle ostamani makkarat, hän ottaa ne peläten jotakin ilkeyttä, ahmii ne muutamana suupalana, kiittää."

Wienissä ei yöravintoloissa näe "kuin juutalaisia tai turisteja. Juutalaiset osaavat nautiskella, heissä on itämaiden raskasta, tummanpunaista kiihkoa, - he ovat intelligenttejä, viisaita ja useimmissa tapauksissa jollakin tapaa vastenmielisiä." - - "Onko vain sattuma, että maailman eroottisin kansa on synnyttänyt puhtaimman monoteismin?"

Trebinjessä "näen ensimmäisen kerran hunnutettuja, varpaita myöten viittoihin kääriytyneitä naisia. Musta huntu tekee selittämättömän vastenmielisen vaikutuksen - - ikäänkuin sen alle kätkeytyisi jotakin kammottavaa, joka täytyy kätkeä ihmisten silmiltä."

"Italialaisen miehen ainoa suuri, henkinen probleemi - - on kysymys, menisikö hän tänä iltana bordelliin vaiko vasta huomenna."

***

Nuori kirjoittaja vaikuttaa kehittyvän henkisesti matkakertomuksensa edetessä. Kohta Istanbulin jälkeen, paluumatkalla Montenegrossa, alkaa nousta idulle Sinuhen henki.

"Und nun ist mir alles gleich..."

"Tuo hänen pieni lauseensa jää keinumaan korvissani. Siihen sisältyy kokonainen ihmiselämä. Nyt on kaikki minulle samantekevää, - lopputulos elämästä, kärsimyksestä, yksinäisyydestä, rakkaudesta, kaikesta."

Albert Camus'n 'Sivullisen' (1942) kuuluisaksi tullut yksisanainen maailmankatsomus "Yhdentekevää!" on siis jo Waltarin havaitsema (1929), jo ennen toista maailmansotaa. Newton ja Leibniz keksivät toisistaan riippumatta differentiaalilaskennan, mutta Waltari oli Camus'ta jopa vuosia edellä.

"Niin, ehkä lopulta passiivinen, alistuva kohtalontunne on sittenkin helpoin ja paras. Mutta minä olen vielä liian nuori voidakseni jäädä passiiviseksi. Minun täytyy vielä monta kertaa lyödä kasvoni verille kiviseinään, ennen kuin jaksan käsittää, että se on järkkymätön ja säälimätön."

Matkalla hahmottui Sinuhen (1945) teema? Huomaan selkeästi kaikkien Waltarin paljon matkustelevien historiallisten suurromaanien jalkatyöksi tämän hänen Grand Tourinsa.

***

Waltarin matkareitti kesällä 1929:
0) Helsinki (Nikolainkirkko, Venäläinen kirkko, Suomenlinna) Ariadne-laiva
1) Tallinna (tornit, vihreät kupolit kukkulalla)
2) Stettin
3) Berliini (Stettiner Bahnhof, Friedrichstrasse, Voittoportti, Potsdamer Platz, Kempinskin terassi, Zoon alue, Jerusalem-hautausmaa - E.T.A. Hoffmannin hauta)
4) Praha (Mazaryk-asema)
5) Wien (San Stefan - Tapaninkirkko, Praterin jättiläispyörä, Ooppera, Ring, Rothenturmstrasse, Westbahnhof, Rax-Alpit, Diana-Bad)
6) Budapest (Tonavan terässillat, Gellert-vuoren bastioni, kuninkaanlinna, parlamenttitalo, Sofia-kirkon suunnton kupoli, Taidemuseo)
7) Debrecen (Unkarissa)
8) Belgrad (kaupunginpuisto, kuninkaanpalatsi) ("maalaiskaupunki")
9) Sofia (Nevskyn uusi katedraali, moskeija) (vielä enemmän "maalaiskaupunki!")
10) Istanbul (Galatan torni, Agia Sofia, Ahmedin ja Bayazid-moskeijat, Seralji, Ireneus-kirkko)
11) Piraios (Kreikassa, ei poikkeamista Ateenaan)
12) Brindisi (Italiassa)
13) Bari (Italiassa)
14) Dubrovnik (Waltarille italiaksi Ragusa, Kroatiassa)
15) Trebinje (Bosniassa)
16) Kotor (Waltarille italiaksi Cattaro)
17) Cetinje (Montenegrossa)
18) Rooma (Pietarinkirkko, lateraanimuseo, katakombit, Forum, kansallismonumentti)
19) Torino
20) Pariisi (Notre Dame, Pont Neuf, Louvre, Clunyn luostari, Ooppera, Riemukaari)
21) ( Berliini-Stettin-Helsinki)